SÄÄMINKI

Sääminki
Aholahden kylä N:o 1
Säteri, säterirustholli
Pinta-ala ollut noin 391 ha
Torppia 11 (1830)

Omistajat:
Talo oli vuonna 1647 annettu läänitykseksi Anna Löwelle, joka ei itse asunut talossa vaan antoi sen vuokralle. Hänen jälkeensä Aholahti kuului everstiluutnantti Olof Lagercrantzin läänitykseen, kunnes se 1600-luvun lopulla tuli Pistolekorsien omistukseen. Heillä kartano oli vuoteen 1836 saakka. Seuraava omistaja oli Pistolekorsien vävy Abraham Fabritius, hänen jälkeensä Fabritiuksen vävy, majuri Hjalmar Tavaststjerna ja sitten hänen leskensä sekä tämän jälkeen postimestari A. Gjös. Vuodesta 1907 lähtien Aholahti on kuulunut Kososille, joilla tila on edelleen.
Yksityisomistuksessa.

Rakennukset:
Päärakennuksen tiedetään palaneen 1694, uudelleen 1696 ja joutuneen isonvihan aikana hävityksen kohteeksi. Viimeinen, puinen, kaksikerroksinen päärakennus oli vuodelta 1846. Sitä uusittiin 1930- ja 1950-luvulla. Nykyään rakennusta ei enää ole, vaan se on purettu.

Lähteet:
Lappalainen 1970 s. 591–592, 595, 597–599; Lappalainen 1971 s. 327, 605; Suomen maatilat 1932 p. 285; Suomenmaa 1924 s. 177; Suuri maatilakirja 1965 s. 1615; Åström 1993 s. 414.

Sääminki
Hannolanpellon kylä N:o 1
Kuninkaankartano, säteri
Pinta-ala 708 ha (1852)
Torppia 11 (1830)

Omistajat:
Olavinlinnan isäntä Nils Kijl perusti Hannolanpellon latokartanon 1606. Vuonna 1650 se annettiin läänitykseksi everstiluutnantti Olof Lagerchrantzille, joka kuitenkin kuoli jo 1656. Sen jälkeen talo oli vuokralla, kunnes 1700-luvun alussa isännäksi tuli vääpeli Kristoffer Tawast. Tawastien omistuksessa kartano oli vuoteen 1890 ja heidän jälkeensä sukuun kuuluneella C. Stewenillä. Kososten omistuksessa Hannolanpelto on ollut vuodesta 1906 lähtien. Vuonna 1990 omistajana oli maanviljelijä E. Kosonen.
Yksityiskäytössä.

Rakennukset:
Kaksikerroksinen, puinen, poikkipäädyllä varustettu päärakennus on vuodelta 1840. Sitä on uusittu 1925.
Kivinavetta on vuodelta 1885 ja sikala sekä kanala vuodelta 1930.

Lähteet:
Lappalainen 1970 s. 587, 590; Saloheimo 1990 s. 90, 389; Suomen maatilat 1932 p. 286; Åström 1993 s. 413.

Sääminki
Varparannan kylä N:o 14
Säteri, säterirustholli
Pinta-ala 459 ha (1847)
Torppia 12 (1835)
Talon nimen kerrotaan tuleen 1500-luvulla omistajana olleesta Kupo-Kurkisesta.

Omistajat:
Kartanoksi talo muuttui, kun se 1643 tuli Olavinlinnan hopmanni Hannu Brantin, aateloituna Gyllenbrandtin, hallintaan. Hänen jälkeensä omistajaksi tuli Falck-suku, jolla se oli seuraavat parisataa vuotta. Samalla, Soiniksi muuttaneella suvulla Kupola oli vielä 1970-luvulla.

Rakennukset:
Päärakennus on vuodelta 1800. Pihapiirissä on myös aittoja sekä puimala.

Lähteet:
Lappalainen 1970 s. 599–600; Suuri maatilakirja 1965 s.1635.

Sääminki
Tolvanniemen kylä N:o 11
Säteri
Pinta-ala 199 ha (1924)
Torppia 4 (1830)

Omistajat:
Talo kuului 1600-luvun alussa ratsumestari Göran Olofsson Scottille, joka aateloitiin ja alkoi käyttää sukunimeä Pistolekors. Myöhempiä, 1800-luvun omistajia ovat olleet Fabritiukset, vaakamestari A. Tawast, everstiluutnantti K. Lönneström, liikemies P. J. Kosonen ja kenraali Nils Weckman, jonka aikana kartanosta lohkottiin kuuluisaksi tulleen Rauhalinnan huvilatontti. Vuoden1917 jälkeen kartano kuului jonkin aikaa maanviljelijä T. Mikkoselle.

Mikkoselta Lehtiniemi siirtyi Mikkelin läänin maanviljelysseuralle. Seura luovutti tilan vuonna 1928 valtiolle. Valtio perusti sinne Lehtiniemen emäntäkoulun, joka myöhemmin laajeni kotitalousoppilaitokseksi. Vuonna 1990 tilalla toimi Lehtiniemen kotitalous- ja sosiaalialan oppilaitos. Vuonna 2008 Lehtiniemi myytiin yksityiselle omistajalle.

Rakennukset:
Puiston ympäröimä päärakennus on "vanha". Pihapiirissä on myös yksikerroksinen, rapattu hirsirakennus ja holvattuja kellareita.

Lähteet:
Etelä-Savon rakennusperintö 1984 s. 220; Lappalainen 1971 s. 191–192, 206; Suomenmaa 1924 s. 177; Åström 1993 s. 414.

Sääminki
Loikansaaren kylä N:o 1
Säteri, säterirustholli
Pinta-ala 1 144 ha (1861)
Torppia 2 (1830)
Loikansaaren eli Lagerholmin säterirusthollin nimi tulee Juho Loikkasesta, joka omisti talon ennen vuotta 1651. Lagerholmin nimi tuli seuraavasta omistajasta ja kartanon perustajasta Erik Joninpoika Lagercrantzista. Erik Joninpoika oli aateloitu vuonna 1647, jolloin hän alkoi käyttää nimeä Lagercrantz. Erikin leski avioitui eversti Göran Pistolekorsin kanssa, joka sai kartanon omistusoikeuden 1659. Vuonna 1722 säterirustholliksi muuttunut Lagerholm oli eversti Adam Pistolekorsin (s.1673 - k.1718) perillisten hallinnassa. Säterirusthollilla oli verovapaus Kruunun armeijan ratsupalvelusta vastaan. Otto Fabian Pistolekors sai vuonna 1729 Lagerholmin rustholliin lailliset takuut, ja hallitsi tilaa vuoteen 1750. Pistolekorsin aatelisssuku hallitsi Loikansaarta aina vuoteen 1898 asti, heistä viimeisin oli S.J.E Lagus, Berndt Adolf Pistolekorsin tyttärenpoika. Pistolekorsin mahtisuvun kantaisä, Yrjänä Olavinpoika, oli aateloitu vuonna 1645. Suku omisti useita kartanoita Itä-Suomessa, mm Partalan kuninkaankartanon Juvalla.

Loikansaaren seuraavia omistajia olivat Hanno Tiainen, vuodesta 1906 Hirvensalon suku, konsuli Eugen Wolff, Kiansteenin perhe, postimestari A. Gjös ja vuodesta 1922 maanviljelijä K.J. Laamanen. Hämäläisten omistuksessa Loikansaari on ollut vuodesta 1925, jolloin kallislahtelainen Antti Hämäläinen (s.1901 k.1991) osti tilan K. Laamaselta. Meeri ja Heikki Hämäläinen perustivat tilalle vuonna 1974 Loikansaaren Lomamökit- nimisen maatilamatkailuyrityksen. Nykyisin sen omistavat Pirjo ja Antti Hämäläinen. Näin historia ja nykyaika kohtaavat tässä Suur-Saimaan idyllisessä järvimaisemassa sijaitsevassa perinneympäristössä.

Rakennukset:
Päärakennuksessa on 11 asuinhuonetta.

Lähteet:
Lappalainen 1970 s. 510, 595; Lappalainen 1971 s. 327, 624; Suomenmaa 1924 s. 177–178; Åström 1993 s. 414.

Sääminki
Moinniemen kylä N:o 1
Säteri
Pinta-ala 1 517 ha (1860)
Torppia 32 (1830)

Omistajat:
Kartano kuului eversti Herman von Burghausenille vuoteen 1676. Kornetti R.J. von Burghausenin lesken omistuksessa se oli vuoteen 1780, minkä jälkeen se siirtyi tämän vävylle luutnantti G. W. von Brandenburgille. Hänen suvullaan kartano oli vuoteen 1817 ja siirtyi sitten vävylle, kamreeri A. V. Flomanille, jolla oli vuoteen 1833. Seuraavia omistajia olivat mm. possessionaatti J. Grönberg 1880-luvulla, Tornator Oy vuoteen 1905 ja sen jälkeen Silvasteilla, Silvaniemillä, joilla kartano on edelleen.
Yksityiskäytössä.

Rakennukset:
1700-luvulla rakennettu kaksikerroksinen, pitkillä verannoilla reunustettu päärakennus purettiin 1900-luvun alussa. Tilalle valmistui vuonna 1827 hirsirakenteinen, klassistinen päärakennus. Se on peruskorjattu 1960-luvulla.
Pihapiirissä on myös aitta ja väentupa. Tilalta johtaa vanha kiviaidan reunustama koivukuja rantaan.

Lähteet:
Etelä-Savon rakennusperintö 1984 s. 214; Lappalainen 1970 s. 601–602; Saloheimo 1990 s. 90, 398-399; Suomen maatilat 1932 p. 292–293; Åström 1993 s. 414.

Sääminki
Kallislahden kylä N:o 9
Säteri, säterirustholli 1740-luvulle
Pinta-ala 659 ha (1861)
Torppia 8 (1830)
Talon nimi tulee 1500-luvulla omistajina olleista Mönkkösistä.

Omistajat:
Mönkkösten jälkeen vuonna 1606 omistajaksi tuli vouti Jaakko Martinpoika Wenno, josta tuli kartanon perustaja. Häneltä se siirtyi vävylle, Göran Oloffsson Scottille, joka 1645 aateloituna alkoi käyttää sukunimeä Pistolekors. Tällä suvulla Mönkkölä oli 1600-luvulta vuoteen 1823. Sen jälkeen omistajana oli muutaman vuoden ajan kapteeni G. V. Brunow, sitten C. Fabritius, 1880-luvulla Petreliuksen perikunta, sitten Langrehnin (Kaliman) suku ja 1890-luvulta Leväset, joilla kartano on edelleen.
Yksityiskäytössä.

Rakennukset:
Yksikerroksinen, puinen päärakennus purettiin 1900-luvun alussa. Nykyinen kaksikerroksinen, puinen, taitekattoinen päärakennus on vuodelta 1920. Sitä on lyhennetty 1947 ja peruskorjattu 1962.
Pihapiirissä on puusta ja kivestä rakennettu ja 1925 uusittu navetta-sikala ja kivitalli vuodelta 1900.

Lähteet:
Kalima 1962 s. 9-17; Lappalainen 1970 s. 425, 495–499; Lappalainen 1971 s. 615; Saloheimo 1990 s. 397; Suomen maatilat 1932 p. 290–291; Suomenmaa 1924 s. 178; Suuri maatilakirja 1965 s. 1646; Åström 1993 s. 414.

Sääminki
Niittylahden kylä N:o 1
Rustholli
Pinta-ala 1 955 ha (1847)
Torppia 13 (1830)

Omistajat:
Olli Antinpoika Kettunen kasvatti talon 1600-luvulla suurtilaksi ja sai sille rusthollioikeudet. Kettusilla talo oli vuoteen 1743 saakka. Heidän jälkeensä se oli Pistolekors-suvulla 1870-luvulle saakka ja siirtyi 1872 vävylle, kauppias A. von Wulffille, jolla oli vuoteen 1895. Muutaman vuoden kartano oli Derikoffin suvulla, kunnes 1899 joutui Halla Oy:lle, jonka osakkeet 1916 siirtyivät Kymi Oy:lle. Tällä kartano oli vuoteen1968. Vuonna 1980 kartano oli Hirvosten omistuksessa.
Yksityiskäytössä.

Rakennukset:
Yksikerroksinen, aumakattoinen päärakennus on rakennettu vuosina 1826–1928. Siinä on alusta alkaen ollut kylpyhuone ja muut mukavuudet.

Lähteet:
Etelä-Savon rakennusperintö 1984 s. 218; Lappalainen 1970 s. 511; Lappalainen 1971 s. 627; Suomen maatilat 1932 p. 293; Suomenmaa 1924 s. 178; Åström 1993 s. 414.

Sääminki
Nojanmaan kylä N:o 1
Rustholli
Pinta-ala 609 ha (1857)
Torppia 12 (1830)
Talon nimi tulee 1500-luvulla omistajina olleista Nojosista.

Omistajat:
Omistajina oli Pulkkisia 1540-luvulla ja heidän jälkeensä oli Nojosia. 1620-luvulla omistajaksi tuli Olavinlinnan alivouti Olli Ollinpoika Nikkari, joka teki talosta suurtilan ja kartanon. Nikkareita oli omistajina vielä 1660-luvulla.

1800-luvun alussa omistajana oli eversti Rönnholm, sitten hänen vävynsä maanviljelijä R. V. Olsoni ja hänen jälkeensä vuoteen 1859 maanviljelijä Kupiainen. Vuosina 1859–1875 isäntänä oli kapteeni Rurik von Seitlitz. Häneltä kartano joutui Suomen Hypoteekkiyhdistykselle, joka möi sen vuokraajana olleelle maanviljelijä Kustaa Pulliaiselle. Hänen vävyllään agronomi F. Finérillä kartano oli vuosina 1908–1910 ja siirtyi 1914 lesken uudelle aviomiehelle maanviljelijä E. Evert Niemelälle. Niemelän suvulla Nojamaa on edelleen.
Yksityiskäytössä.

Rakennukset:
Mansardikattoinen, honkahirsinen päärakennus on peräisin 1750-luvulta. Sitä on jatkettu vuosina 1808–1809 ja uusittu 1914.
Pihapiirissä on aittarakennus, tilanhoitajan asunto, karjarakennus, puimala ja holvattu kellari, joka saattaa olla jopa 1600-luvulta. Puutarhaa reunustaa korkea lahtikuusiaita.

Lähteet:
Etelä-Savon rakennusperintö 1984 s. 213–214; Lappalainen 1970 s. 500–504; Suomen maatilat 1932 p. 294; Suomenmaa 1924 s. 178; Suuri maatilakirja 1965 s. 1647; Åström 1993 s. 413.

Etelä-Savon maakuntaliitto (Kuvat 1980- 1990-luvuilta)

Sääminki
Tynkkylänjoen kylä N:o 1
Säteri, rustholli
Pinta-ala 671 ha (1853)
Torppia 7 (1830)
Talon nimi tulee Tynkkysen suvusta, jolla se oli 1600-luvun alussa.

Omistajat:
Tynkkysiltä talo siirtyi Olavinlinnan vahtimestari Olli Olinpoika Utriaiselle ja 1657 Utriaisilta majuri Anders Roosille ja 1665 edelleen vouti Johan Graanille. Vuosina 1667–1749 kartano oli von Burghausen suvun hallussa, joilta se siirtyi vävylle Gustaf Wilhelm von Brandenburgille. Brandenburgeilla Tynkkylänjoki oli vuoteen 1839. Vuonna 1845 kartanon osti A. N. Teklin. Myöhemmin sen omisti maanviljelijä T. Heiskanen. Vuonna 1888 omistajaksi tuli Ikosen suku, joilla kartano oli 2000-luvulle asti. Vuonna 2006 tila siirtyi uudelle omistajalle, joka harjoittaa siellä tilausravintola- ja majoitustoimintaa.
Yksityisomistuksessa.

Rakennukset:
Päärakennus paloi 1737. Nykyisen päärakennuksen runko-osa on noin vuodelta 1740. Sitä on uusittu vuonna 1907 ja uudelleen 1924 mm. arkkitehti Aarne Ervin suunnitelmien mukaan. Vuonna 2008 rakennusta peruskorjattiin ja aula sekä yläkerta uusittiin.
Pihapiirissä on vanha meijerirakennus, varastorakennuksia ja palvelusväen aitta, joka on muutettu majoitustilaksi.

Lähteet:
Etelä-Savon rakennusperintö 1984 s. 213; Lappalainen 1970 s. 602–604; Lappalainen 1971 s. 205, 207, 652;Suomen maatilat 1932 p. 298; Suomenmaa 1924 s. 179; Suuri maatilakirja 1965 s. 1667; Åström 1993 s. 414.