RISTIINA

Ristiina
Liikalan kylä (Kirkonkylä) N:o 3
Säteri, sotilaspuustelli
Pinta-ala 809 ha (1836)
Torppia 12 (1830)

Omistajat:
Brahelinna oli alun perin Pietari Brahen savolaisläänitysten hallintokeskus ja säterikartano. Päätös sen perustamisesta tehtiin vuoden 1640 lopulla Brahen saatua Savosta ensimmäisen läänityksensä. Säteriä kutsuttiin aluksi Pyrhöläksi, ja se toimi alkuperäisessä käytössä vuoteen 1656, jolloin Ristiinan Linnaniemen harjalle valmistui komea uusi Brahelinna.

Läänityskauden päättyessä Pyrhölä - Brahelinnasta tehtiin vuonna 1688 everstin puustelli. Virkatalokausi päättyi 1810, minkä jälkeen valtion omistuksessa oleva kartano annettiin vuokralle. Vuosina 1811–1828 vuokraajana oli G. V. Brandenburg ja sen jälkeen lasimestari Samuel Nygrén. Vuonna 1849 vuokraajiksi tuli Liukkosia, joilla se oli ainakin vielä 1930-luvulla.
Myöhemmin talossa on toiminut Brahelinnan emäntäkoulu ja kotitalousoppilaitos. Nykyään se on Ristiinan kunnan omistuksessa ja rakennus on kansalaisopiston käytössä.

Rakennukset:
Vanhin asuinrakennus valmistui 1643. Se tuhoutui isonvihan aikana. Nykyinen yksikerroksinen, klassistishenkinen päärakennus valmistui 1739. Siinä toimi vuosina 1777–1780 G. M. Sprengtportenin perustama Suomen ensimmäinen sotakoulu. Vuonna 1799 rakennusta siirrettiin jonkin verran itään päin nykyiselle paikalleen. Vuonna 1802 talo vuorattiin pystylaudoilla. Peruskorjaus tehtiin 1960-luvulla.

Lähteet:
Etelä-Savon rakennusperintö 1984 s. 196; Suomen maatilat 1932 p. 229–230; Suomenmaa 1924 s. 81; Wirilander 1989 s. 386; Åström 1993 s. 409.

Etelä-Savon maakuntaliitto (Kuvat 1980- 1990-luvuilta)

Ristiina
Haikolan kylä N:o 1
Pinta-ala 122 ha (1832)
Torppia 2 (1830)

Omistajat:
1600-luvulla ja isonvihan aikaan Kaitakoski oli Roiskojen hallussa. Talon jäätyä autioksi sen uudeksi viljelijäksi tuli vuonna 1723 Matti Kurvinen. Tämän suvulla talo oli 1800-luvun alkuun saakka, jolloin se siirtyi ensin luutnantti G. Bobergille ja sitten luutnantti Gabriel Hjelmmanille. Hänen veljenpoikansa Nils Hjelmman möi vuonna 1850 Kaitakosken maanmittari Bror Gustaf Otto von Fieandtille, jonka kuoltua talo 1864 myytiin Pietari Ahvenaiselle. Vuonna 1872 omistajaksi tuli Risto Haajanen, jonka suvulta se avioliiton kautta siirtyi Kurvisille. Tällä suvulla Kaitakoski on edelleen.
Yksityisomistuksessa.

Rakennukset:
Aikaisempi, puinen, rapattu päärakennus oli 1700-luvulta, ja sitä oli jatkettu siipirakennuksella 1796. Seuraava päärakennus oli vuodelta 1915 ja nykyinen vuodelta 1943.

Lähteet:
Etelä-Savon rakennusperintö 1984 s. 203; Suomenmaa 1924 s. 81; Suuri maatilakirja 1965 s. 1502–1503; Wirilander 1989 s. 354; Åström 1993 s. 409.

Ristiina
Parkatniemen kylä N:o 2
Pinta-ala 208 ha (1838)
Torppia 5 (1825)

Omistajat:
Kosoniemi oli ennen säätyläistilaksi muuttumista pitkään Lyytikäisten ja Kokkosten hallussa. Cygnaeus-suvun omistukseen se tuli 1760-luvulla, mutta siirtyi jo 1780-luvulla Tuderuksille. Vänrikki Stoolin tarinoiden sankari Joakin Zachris Duncker oli syntynyt Kosoniemessä 1774 enonsa Georg Cygnaeuksen isännyyden aikana. Vuonna 1805 hänestä tuli syntymäkotinsa isäntä mentyään naimisiin Maria Tuderuksen kanssa. Tuderuksilla Kosoniemi oli vuoteen 1897. Vuonna 1908 omistajaksi tuli talollinen Iisakki Puhakka, jonka suvulla se oli ainakin vielä 1930-luvulla. Sen jälkeen omistajana ovat olleet Urho Peltonen ja sotien jälkeen Ikoset, joilla Kosoniemi on edelleen.
Yksityiskäytössä.

Rakennukset:
Osittain kaksikerroksinen, poikkipäädyllä varustettu päärakennus on vuodelta 1860.
Pihapiirissä on 1900-luvun alkupuolella kunnostettu väentupa, makasiini, navetta ja aittoja.

Lähteet:
Etelä-Savon rakennusperintö 1984 s. 199–200; Suomen maatilat 1932 p. 232; Suomenmaa 1924 s. 81; Wirilander 1989 s. 395–396; Åström 1993 s. 409.

Kosoniemi, päärakennus ja piha, Kirsti Kovanen, 1982

Ristiina
Kylänlahden kylä N:o 1
Rustholli
Pinta-ala 423 ha (1868)
Torppia 7 (1839)

Omistajat:
Vuonna 1664 talo oli valtiopäivämies Heikki Antinpoika Mikkasen omistuksessa. 1700-luvun alussa isäntänä oli rykmentinkirjuri Karl Qvist ja 1720-luvulta lähtien Antti Toivakainen, 1740-luvulla Juho Pöntinen ja 1750-luvulla ratsumestari Schatelowitz. 1770-luvun alussa kartano tuli von Fieandt-suvun omistukseen, joilla se oli 1900-luvun alkuun saakka. Kylälahti oli Vänrikki Stoolin tarinoiden sankari Otto von Fieandtin kotitalo. Von Fieandtien jälkeen omistajina on ollut Kahelineja sekä Helmmaneja. Vuonna 1911 kartano siirtyi Heikkisille ja 1990-luvulla Pölhöille.
Yksityiskäytössä.

Rakennukset:
Yksikerroksinen, klassisistinen, satulakattoinen päärakennus on vuodelta 1890. Pihapiirissä on myös tiilinen viljamakasiini vuodelta 1863 sekä muutama hirsirakenteinen talousrakennus.

Lähteet:
Etelä-Savon rakennusperintö 1984 s. 200; Suomen maatilat 1932 p. 229; Suomenmaa 1924 s. 82; Wirilander 1989 s. 379–380; Åström 1993 s. 409. Arkisto MMA:ssa.

Etelä-Savon maakuntaliitto (Kuvat 1980- 1990-luvuilta)

Ristiina
Vitsiälän kylä N:o 1
Pinta-ala 210 ha (1842)
Torppia 9 (1830)

Omistajat:
1600-luvulla Löydön omistajina oli Laitisia ja 1700-luvun alussa nimismies Juho Särkkä. Hänen jälkeensä talo kuului kihlakunnantuomari Weckmanille, siltavouti Bengt Mahlbergille, 1740-luvulta kapteeni Aminoffille ja 1750-luvulta lähtien Dunckereille. Löytö oli suomensodan sankari Joakim Zakris Dunckerin lapsuudenkoti. Dunckerien jälkeen Löytö oli vuodesta 1800 vuoteen 1854 Caloniuksilla ja heidän jälkeensä Tuderuksilla. Vuonna 1898 ravintoloitsija Emil Elenius osti kartanon. Vuosina 1903–1905 se oli Löydön sahan omistuksessa, minkä jälkeen 1905 omistajaksi tuli Ananias Kyyrö. Hänellä kartano oli vuoteen 1933 saakka.

Tuolloisessa pakkohuutokaupassa Löytö siirtyi KOP:lle ja pankilta edelleen pankinjohtaja Wäinö Pursiaiselle. Alankojen omistukseen Löytö tuli 1951. Samalla suvulla kartano on edelleen. Alankojen aikana Löydössä on harjoitettu matkailu- ja pitopalvelutoimintaa.
Yksityisomistuksessa.

Rakennukset:
Huvilatyylinen päärakennus on osittain kaksikerroksinen ja varustettu poikkipäädyllä. Talo on rakennettu 1880-luvulla, mutta siinä on myöhempiä lisäyksiä.
Pihapiirissä on aittarivi ja talousrakennuksia.

Lähteet:
Etelä-Savon rakennusperintö 1984 s. 198; Suomenmaa 1924 s. 82; Wirilander 1982 s. 411–412; Åström 1993 s. 409

www.loydonkartano.fi.

Löytö, päärakennus, Heimo Ketola / Aalto Oy, 2011

Löytö, sali, Heimo Ketola / Aalto Oy, 2011

Ristiina
Liikalan kylä N:o 4
Rustholli
Pinta-ala 968 ha (1836)
Torppia 5 (1900-luvun alussa)

Omistajat:
1600-luvun lopulla ja 1700-luvun alussa Rikantilan omistajana oli Knut Kelkka, jolta se 1720-luvulla siirtyi hänen pojalleen Juho Kelkalle. Tämän jälkeen isäntänä oli ensin Abraham Kortman, 1700-luvun puolivälin tienoilla kirkkoherra Anders Forselius, 1760-luvulla Johan Forselius, 1770-luvulla kersantti Magnus Stålhane, vuosisadan lopulla luutnantti Karl Johan Gadding ja sitten kirkkoherra Samuel Litzelius. Ratsutila oli kuitenkin yleensä vuokraviljelijän hoidossa.

1800-luvun alussa Rikantilan omistajaksi tuli Lavikan suku. Heidän jälkeensä omistajana oli lasimestari Samuel Nygrén. Hänen perikunnaltaan talo siirtyi 1855 komissionimaanmittari H. G. Saveliukselle, jonka perilliset möivät Rikantilan vuonna 1893 Alexander Brunoulle, jonka aikana tilan nimi muuttui Peltolaksi. Brunoun suvulla talo oli ainakin vielä 1965. Sen jälkeen omistajina olivat 1992-2010 Teijo ja Helena Turkki, jolloin kartano oli vuokrattavissa yksityisesti juhla- ja lomakäyttöön.

Vuodesta 2010 lähtien omistajina ovat olleet Kristiina Söderström ja Jari Järvinen, jotka pitävät Peltolassa edelleen kartanoravintolaa ja tarjoavat majoituspalveluja.
Yksityisomistuksessa.

Rakennukset:
Klassisistinen, yksikerroksinen päärakennus on vuodelta 1831. Rakennusta on uusittu 1898 ja 1946. Pihapiirissä on luhtiaitta.

Lähteet:
Brunou-Freyberg 1984; Etelä-Savon rakennusperintö 1984 s. 200; Pulkkinen 1988 s. 5-25; Suomen maatilat 1932 p. 230; Suomenmaa 1924 s. 82; Wirilander 1989 s. 386–387; Åström 1993 s. 409. Arkisto MMA:ssa.

www.wanhapeltola.fi

Peltola, länsisivu, Kirsti Kovanen, 1992

Ristiina
Puntalan kylä N:o
Pinta-ala 84 ha (1836)
Torppia 2 (1830)
Talon nimi tulee Puntasen suvusta, joilla se oli 1500-luvulta isoonvihaan saakka.

Omistajat:
Vuonna 1725 Puntalan uudeksi viljelijäksi tuli Matti Sinko, jonka suvulla talo oli 1830-luvulle asti ja jolloin sitä alettiin kutsua myös Sinkolaksi. Heidän jälkeensä isännäksi tuli kihlakunnantuomari Gustaf Wilhelm Brander, jolta se 1844 siirtyi nimismies Anders Erik Backmanille. Tämä möi talon kuitenkin jo seuraavana vuonna makasiininhoitaja Otto Magnus Forstadiukselle. Forstadiuksen perilliset myivät Puntalan vuonna 1860 jalokiviseppä Hiskias Pöntiselle, jolta kihlakunnantuomari Karl Ferdinand Forsström osti sen vuonna 1864. Hänen perikuntansa möi Puntalan vuonna 1928 Wikströmeille, joiden suvulla se oli vuoteen 1998 saakka. Sen jälkeen talo on kuulunut Niskasille.
Yksityiskäytössä.

Rakennukset:
Aumakattoinen, klassisistinen, yksikerroksinen päärakennus on 1830-luvulta. Vuonna 1879 siihen rakennettiin kuisti goottilasaiheisine ikkunoineen.
Puntalan lähellä on 1800-luvun lopulla talon vieraille rakennettu Ylä-Puntala. Se on osittain kaksikerroksinen, poikkipäädyllä varustettu, nikkarityylinen puutalo. Sen pihapiirissä on aittarakennus vuodelta 1929.

Lähteet:
Etelä-Savon rakennusperintö 1984 s. 198; Pulkkinen 1988 s. 131–142; Suomen maatilat 1932 p. 232–233; Wirilander 1989 s. 397; Åström 1993 s. 409.

Puntala, Kirsti Kovanen, 1982