JOROINEN

Joroinen
Kotkatlahden kylä N:o 5
Rustholli
Pinta-ala 1 253 ha (1856)
Torppia 14 (1830)
Everstiluutnantti Anders Erik Munckin leski Hedvig Juliana von Wright rakennutti 1780-luvulla rusthollin nykyisen päärakennuksen ja antoi kartanolle nimen Frugård, Rouvan kartano.

Omistajat:
Rusthollin säätyläisomistus alkoi, kun kersantti Henrik Hersten sai vuonna 1663 Piristen ja Lukkaristen talot itselleen rakuunapalvelusta vastaan. Herstenin perikunnalta kartano siirtyi tyttären miehelle, nimismies Henrik Thilmanille, joka myi sen 1726 vääpeli Alraham Anthonille. Jonkin aikaa 1700-luvun lopulla rustholli oli kapteeni Nils Grotenfeltin omistuksessa. Vuonna 1781 kartano myytiin everstiluutnantti Munckin leskelle Hedvig Juliana von Wrightille, joka rakennutti nykyisen päärakennuksen ja antoi kartanolle nimen Frugård. Jo 1798 Frugård myytiin edelleen kapteeni Berndt Adolf Grotenfeltille, jonka suvulta se avioliiton kautta 1907 siirtyi von Collan suvulle. Heillä kartano oli vielä 1960-luvulla, mutta siirtyi edelleen avioliiton kautta Åström - suvulle, jolla se on edelleen.

Yksityiskäytössä.

Rakennukset:
Keltainen päärakennus on yksikerroksinen, mansardikattoinen pitkänurkkarakennus vuodelta 1784. Sen pohjakaava on tehty Carl Wijnbladin mallipiirustusten mukaan. Vuonna 1928 rakennukseen lisättiin kattoikkunoita. Puutarhanpuoleisissa huoneissa on palttinaiset, maalauksin koristellut seinäverhoukset, puiset rintapaneelit ja rokokookauden uunit.
Pihapiirissä on valkonurkkainen, punaiseksi maalattu tuparakennus, alasali, talli, vaunuliiteri, vilja-aitta ja muita aittoja.

Lähteet:
Etelä-Savon rakennusperintö 1984 s. 72; Gardberg-Dahl 1990 s. 84–87; Grotenfelt 1931 s. 375–379; Suomen maatilat 1932 p. 62–63; Suomenmaa 1924 s. 141; Suuri maatilakirja 1965 s. 1086; Viikki 2003 s. 210.212; Åström 1993 s. 411.

Frugård, päärakennus, Kirsti Kovanen, 1988

Frugård, päärakennus, förmaaki, Kirsti Kovanen, 1988

Frugård, päärakennus, förmaaki, Kirsti Kovanen, 1988

Frugård, päärakennus, Kirsti Kovanen, 1988

Joroinen
Kerisalon kylä N:o 12
Säteri, rustholli
Pinta-ala 489 ha (1805)
Torppia 15 (1830)

Omistajat:
Hoviniemen alkuna oli luutnantti Henrik Arvidsson Suurmanin (vuodesta 1679 von Suurmanin) 1650-luvulla saama läänitys, johon kuuluvasta, Kerisalossa sijaitsevasta talosta hän teki säterikartanonsa. Vuonna 1697 säteri muutettiin tavalliseksi rustholliksi ja sen omistajaksi tuli avioliiton kautta sukuun kuuluva kapteeni Johan von Meurman. Hän myi kartanon kihlakunnan kirjuri Kempelle, joka jatkoi kauppaa siirtämällä Hoviniemen noin vuonna 1739 kornetti Reinhold Johan von Burghausenille. Tältä se 1793 siirtyi vävylle, everstiluutnantti E. A. Leijonhufvudille ja hänen leskeltään Hypén - suvun jäsenille, joilla oli vuoteen 1840 asti. Sen jälkeen kartano oli jakaantuneena kolmeen osaan, kunnes Tuomas Teittinen 1850-luvulla sai haltuunsa koko Hoviniemen. Hänen jälkeensä isäntänä oli vuosina 1869–1886 kanttori C. G. Hegerström.

Hänen perikuntansa möi kartanon vuonna1902 rakennusmestari Bruno Unoniukselle, jolta se pakkohuutokaupassa 1917 siirtyi tuomari, maaherra Ernst E. Rosenqvistille. Seuraava omistaja oli Armas Ahola, sitten kauppaneuvos Jussi Canth ja vuodesta 1923 meijeristi Samuel Widmer. Vuonna 1980 Hoviniemen omisti maanviljelijä R. Paajanen, S. Widmerin tyttärenpoika. Samalla suvulla kartano on edelleen.

Yksityiskäytössä

Rakennukset:
Kaksikerroksinen, puinen päärakennus on noin vuodelta 1870. Se on uusittu 1923.

Lähteet:
Grotenfelt 1931 s. 354–357; Suomen maatilat 1932 p. 60; Suomenmaa 1924 s. 141–142; Viikki 2003 s. 196–198; Åström 1993 s. 411.

Joroinen
Joroisniemen kylä N:o 2
Rustholli
Pinta-ala 1 165 ha (1852)
Torppia 12 (1830)
Talon ruotsinkielinen nimi tulee omistajana 1700-luvun puolivälin jälkeen olleesta leski Katarina Charlotta Brasesta.

Braseborgin alkuna oli Auvisten 1500- ja 1600-luvulla omistama Auvilan talo. Vuonna 1682 talosta tuli Tuomas Berttelinpoika Teitin (Teittisen) rustholli. Säätyläisomistukseen se siirtyi, kun Olli Teitti 1748 möi puolet rusthollista ensin kirkkoherran leski Katarina Charlotta Carsteniukselle ja seuraavana vuonna toisen puolen lesken uudelle aviomiehelle luutnantti Henrik Johan Afflechtille. Heiltä kartano siirtyi 1757 majuri Conrad Anders Weberin leskelle Karatina Charlotta Braselle. Hänen jälkeensä Braseborg on kuulunut avioliiton kautta keskenään sukua oleville Hästesko -, Tujulin -, Aminoff - ja Melart - suvuille. Vuonna 1880 omistajaksi tuli tuomari Adolf Stråhlman, joka 1884 möi kartanon maanviljelijä Anselm Immoselle. Immosilla kartano oli vuonna 1980.
Yksityiskäytössä

Rakennukset:
Päärakennus on puinen, osittain kaksikerroksinen, klassisistinen lyhytnurkkarakennus. Sen vanhin osa on rakennettu 1700-luvulla. Vuonna 1804 rakennuksen itäpäätyä jatkettiin ja 1840-luvulla rakennukseen lisättiin leveä ristipääty. Rakennuksessa on asunut Suomen sodan sankari Fredrik Gustaf Aminoff.

Pihapiirissä on myös kaksi työväenasuntoa, aittarivi ja navetta. Kartanosta johtava alkuaan lehtipuiden reunustama tie on tehty 1832 ja johtanut suoraan Joroisten kirkon portille.

Lähteet:
Etelä-Savon rakennusperintö 1984 s. 75; Grotenfelt 1931 s. 268–274; Suomen maatilat 1932 p. 53; Suomenmaa 1924 s. 141; Viikki 2003 s. 201–202; Åström 1993 s. 410.

Joroisniemi, päärakennuksen pääty, Kirsti Kovanen, 1983

Joroinen
Häyrilän kylä N:o 1
Pinta-ala 716 ha (1810)
Torppia 7 (1830)
Talon nimi tulee Juhana nimisistä isännistä, jotka olivat asuinpaikkansa mukaan tuolloin Iittosenrannaksi kutsutun talon omistajia 1500-luvun lopulta vuoteen 1737.

Omistajat:
Ensimmäinen Juhana eli Juhana Martinpoika kuului luultavasti Auvisten sukuun. Hänen aikanaan 1647 talo annettiin läänitykseksi Järvikylän omistajalle kapteeni Brennerfeltille ja 1674 ratsumestari Nils Grotille. Juhana Martinpojan poika ja pojanpoika oli myös nimeltään Juhana. Vuonna 1739 Juhanala siirtyi tuolloisen Juhana Juhananpojan vävylle Paavo Räisäselle ja pikkuvihan jälkeen Juho Juhonpoika Jordanille. Hän myi 1753 tilan Carl Grotenfeltille, jolta se pian siirtyi hänen langolleen, vänrikki Magnus Gustaf Brundertille ja tältä edelleen hänen vävylleen Z. W. Aminoffille, jolla Juhanala oli 1779–1818. Hänen vävynsä oli kapteeni C. R. Lode, jolla kartano oli vuoteen 1828. Sen jälkeen Juhanala isäntänä oli Loden lanko F. G. Aminoff, joka 1839 myi kartanon viipurilaiselle kauppahuone Rosenius & Sesemanille. Tällä Juhanala oli vuoteen 1887 saakka, jolloin Joroisten kunta osti sen myllyineen ja oluttehtaineen kauppahuoneen konkurssipesältä. Kunnan omistuksen aikaan kartanossa toimi sähkölaitos, karjanhoitokoulu ja kunnalliskoti. Vuonna 1980 tilalla toimi Juhanalan puutarha ja se oli Häyristen omistuksessa. Samalla suvulla kartano on edelleen.

Yksityisomistuksessa.

Rakennukset:
Asuinrakennus paloi 1838. Nykyinen, klassistishenkinen, osittain kaksikerroksinen, poikkipäädyllä varustettu päärakennus on 1800-luvun puolivälin tienoilta. Nykyisin se on pitopalvelukäytössä.

Lähteet:
Etelä-Savon rakennusperintö 1984 s. 76; Grotenfelt 1931 s. 230–233; Suomen maatilat 1932 p. 49–50; Suomenmaa 1924 s. 142; Viikki 2003 s. 203–204; Åström 1993 s. 410.

www.juhanalankartano.fi

Juhanala, päärakennus, Helena Björk, 1989

Joroinen
Järvikylän kylä N:o 1
Säteri, säterirustholli
Pinta-ala 2 927 ha (1833)
Torppia 37 (1830)
Taloa kutsuttiin 1600-luvulla Laustilaksi isäntänsä Lassi Laustisen mukaan mutta jo 1647 myös Järvikyläksi.

Omistajat:
Järvikylä kuului 1600-luvulla Mårten Brennerin, aateloituna Brennerfeltin läänitykseen. Hänen suvultaan talo 1674 siirtyi majuri Nils Grothille, joka pari vuotta myöhemmin aateloituna sai sukunimen Grotenfelt. Isäntäväki asui kuitenkin Paajalassa vuoteen 1821 asti, jolloin kartano joutui Gustaf Berndt Grotenfeltille. Grotenfelteillä Järvikylä on edelleen.

Yksityiskäytössä.

Rakennukset:
Päärakennus on valmistunut Alfr. Sjöströmin piirustusten mukaan 1882. Se on
osittain kaksikerroksinen, aikakauden romantisoivaan tyyliin rakennettu hirsirakennus, jota dominoivat ulkonevat tornit kaikissa neljässä nurkassa.
Tiiliset karjarakennukset ovat peräisin 1920-luvulta.

Lähteet:
Etelä-Savon rakennusperintö 1984 s. 79–80; Gardberg – Dahl 1990 s. 180–183; Grotenfelt 1931 s. 277–284; Grotenfelt 1946; Immonen 1974; Suomen maatilat 1932 p. 54–55; Suomenmaa 1924 s. 142–143; Viikki 2003 s. 194–196; Åström 1993 s. 410;

www.jarvikyla.fi/kartano

Järvikylä, päärakennus, Kirsti Kovanen, 1988

Järvikylä, päärakennus, Kirsti Kovanen, 1988

Joroinen
Kotkatlahden kylä N:o 8
Pinta-ala 395 ha (1855)
Torppia 4 (1830)

Omistajat:
Talonpoikaisomistuksen aikaan 1600-luvulla Karhulahti kuului Korhosille, Tunnisille ja Pursiaisille. Vuonna 1744 tila myytiin ratsutilalliselle Erkki Ruthille, jonka pojanpoika myi sen vuonna 1787 tuomari Nils Aspille. Hänen jälkeensä omistajana oli everstiluutnantti G. W. Brusin. Häneltä Karhulahti siirtyi vuonna 1805 nimismies Johan Gyllenbergille ja tältä edelleen 1829 hänen vävylleen, herastuomari Johan Alexander Oxmanille. Oxmanin (Osmalan) suvulla Karhulahti oli vielä 1960-luvulla. Myöhemmin tila myytiin Joroisten kunnalle, ja vuodesta 1984 siinä on toiminut kotiseutumuseo ja Kartano Golf.

Rakennukset:
Päärakennuksen yksikerroksinen osa on rakennettu 1829. Kaksikerroksinen ristipääty siihen on lisätty 1923.
Pihapiirissä on myös vuoraamaton tuparakennus, kolmiosainen aittarivi, navetta vuodelta 1828 ja talli 1700-luvulta.

Lähteet:
Etelä-Savon rakennusperintö 1984 s. 72–73; Grotenfelt 1931 s. 382–384; Suomen maatilat 1932 p. 62; Suuri maatilakirja 1965 s. 1092; Viikki 2003 s. 228; Åström 1993 s. 411.

Joroinen
Kerisalon kylä N:o 1
Rustholli
Pinta-ala 1 091 ha (1805)
Torppia 5 (1835)

Omistajat:
Ennen kartanokautta Korhola kuului Kyllösille. Heiltä se siirtyi vuonna 1758 everstiluutnantti Herman Berndt von Brandenburgille, joka 1769 vaihtoi sen erääseen Rantasalmella olleeseen vänrikki Adam Johan Pistolekorsin tilaan. Pistolekors myi rusthollin 1780 kapteeni Nils Grotenfeltille. Hänen lankonsa, majuri Elias Paldani sai Korholan omistukseensa 1794. Paldanit myivät kartanon kauppias Paavo Kettuselle 1872. Kettusilla Korhola oli vielä 1900-luvun alkupuolella.

Yksityiskäytössä.

Rakennukset:
Yksikerroksinen, vuorattu, talonpoikaistyylinen päärakennus on valmistunut 1800-luvulla.
Pihapiirissä on myös kaksikerroksinen aittarakennus 1800-luvulta.

Lähteet:
Etelä-Savon rakennusperintö 1984 s. 74; Grotenfelt 1931 s. 337–339; Suomenmaa 1924 s. 143.

Joroinen
Häyrilän kylä N:o 5
Pinta-ala 76 ha (1856)
Torppia 2 (1830)
Kartanon nimi tulee kosken alajuoksulla olevasta sijaintipaikasta.

Omistajat:
1600-luvulla taloa kutsuttiin Heiskalaksi omistajiensa Heiskasten mukaan. Häyrysillä talo oli isonvihan jälkeisiin vuosiin saakka, kunnes kapteeni Isak Tigerstedt 1723 lunasti tuolloin Häyriläksi kutsutun talon itselleen. Tigerstedtiltä talo siirtyi jo 1736 Erkki Paajaselle, tältä pian hänen vävylleen Mikko Immoselle ja 1741 edelleen tämän langolle Paavo Lappalaiselle. Häyrilän nousu Koskenhovin kartanoksi alkoi 1751, jolloin Immonen möi sen kirkkoherra Abram Poppiukselle. Sen jälkeen 1700-luvulla talo kuului von Burghausen, Affleckt ja Weber suvuille. Vuonna 1809 Koskenhovi joutui postimestari Berndt Johan Nykoppille ja avioliiton kautta edelleen kruununvouti Karl Anton Sanmarkille. Hän möi kartanon kruununvouti Georg Magnus Sahlstenille ja tämä sen taas 1862 kauppias Paavo Kettuselle.

Kettusilla Koskenhovi oli vielä 1940-luvun alussa, minkä jälkeen omistajaksi tuli agronomi Hannes Kettusen tytär Leila Jalkanen. Hänellä kartano oli vielä vuonna 1980.
Yksityiskäytössä.

Rakennukset:
Puinen, osaksi kaksikerroksinen päärakennus on rakennettu useassa vaiheessa. Vuonna 1844 rakennettiin empiretyylinen länsisiipi, jota 1870-luvulla jatkettiin. 1890-luvulla taloon lisättiin nikkarityylinen, kaksikerroksinen poikkipääty, jolloin se yhdistyi talon vanhimpaan, matalaan tuparakennukseen, joka lienee rakennettu 1700-luvulla.
Rannassa on vanha riihi ja mylly.

Lähteet:
Etelä-Savon rakennusperintö 1984 s. 75; Grotenfelt 1931 s. 239–243; Suomen maatilat 1932 p. 50–51; Suomenmaa 1924 s. 143; Suuri maatilakirja 1965 s. 1096; Viikki 2003 s. 205; Åström 1993 s. 410

Etelä-Savon maakuntaliitto (Kuvat 1980- 1990-luvuilta)

Joroinen
Kotkatlahden kylä N:o 3
Rustholli
Pinta-ala 1 165 ha (1852)
Torppia 13 (1830)
Talon nimi oli alkuaan Rinkilä 1500- ja 1600-luvuilla omistajina olleiden Rinkisten mukaan. Kotkaksi rusthollia ryhdyttiin kutsumaan 1800-luvun alussa sijaintikylänsä mukaan.

Omistajat:
Grotenfelteille Rinkilä siirtyi 1651 ja säilyi heidän omistuksessaan vuoteen 1893 saakka. Sen jälkeen se on kulunut Hintikan ja Kukkosen suvuille sekä vuodesta 1911 Taskisille, joilla kartano oli vielä 1980.

Yksityiskäytössä.

Rakennukset:
Päärakennus oli alkuaan kapteeni E. N. Grotenfeltin rakennuttama hirsirakennus vuodelta 1823, mutta 1920-luvulla se uusittiin kokonaan. Nykyään se on kaksikerroksinen, aumakattoinen. valkeaksi rapattu kivitalo, jonka muutostyöt on suunnitellut rakennusmestari Kokkonen vuonna 1930.
Pihapiirissä on myös 1800-luvulta peräisin oleva aitta ja valkeaksi rapattu navetta, joka on valmistunut 1919–1921.

Lähteet:
Etelä-Savon rakennusperintö 1984 s. 72; Grotenfelt 1931 s. 364–368; Suomen maatilat 1932 p. 64–65; Suomenmaa 1924 s. 143–144; Suuri maatilakirja 1965 s. 1097; Viikki 2003 s. 200; Åström 1993 s. 411.

Joroinen
Kotkatlahden kylä N:o 1
Säteri, rustholli
Pinta-ala 1 851 ha (1852)
Torppia 18 (1830)
Paajalan nimi tulee 1500-ja 1600-luvuilla omistajina olleista Paajasista. Örnevikiksi kartanoa ryhdyttiin kutsumaan 1600-luvun lopulla Kotkatlahden kylän ruotsinnoksena.

Omistajat:
Paajalan alkuna oli ratsumestari Nils Grothin (aateloituna Grotenfelt) 1659 ratsupalvelusta vastaan Kotkatlahden kylästä saama pieni talo. Vuoteen 1690 mennessä talo kasvoi Paajalan kartanoksi. Se oli suvun päähaaran asuinpaikka vuoden 1821 perinnönjakoon saakka. Grotenfelteilla Paajala on edelleen.

Yksityiskäytössä.

Rakennukset:
Päärakennus, empiretyylinen pitkänurkkatalo siirrettiin nykyiselle paikalleen 1830-luvulla, jolloin sitä myös jatkettiin.
Hirsinen väentupa on vuodelta 1874.

Lähteet:
Etelä-Savon rakennusperintö 1984 s. 72; Gardberg – Dahl 1990 s. 180; Grotenfelt 1931 s. 357–363; Suomen maatilat 1932 p. 65–66; Suomenmaa 1924 s. 144; Viikki 2003 s. 198–199; Åström 1993 s. 411.

Paajala, päärakennus ja koivukuja, Kirsti Kovanen, 1988

Joroinen
Järvikylän kylä N:o 5
Pinta-ala 1 312 ha (1859)
Torppia 10 (1830)
Talon nimi tulee Pasasista, joiden omistuksessa se oli 1500-luvulla.

Omistajat:
Pasasten jälkeen Pasala kuului Asikaisille, Ihalaisille ja Joroisten kappalaiselle Magnus Paldanukselle. Tältä se 1700-luvun lopulla siirtyi majuri G. H. Rehbinderille, häneltä 1813 kauppias G. Backmanille ja eversti J. H. Furumarckille. Vuonna 1817 Pasala palautui Rehbindereille, joilla oli 1890-luvulle saakka. Sen jälkeen omistajana oli Reinhold Ryynänen, Edvard Mechelin ja Samuel Wiedmer, joka 1916 myi Pasalan Joroisten kunnalle. Kunta palstoitti tilan ja möi 1922 päätilan johtaja Oskar Tannerille. Vuodesta 1944 lähtien Pasala on kuulunut Virolan suvulle, jolla oli ainakin vielä 1980.

Yksityiskäytössä.

Rakennukset:
Klassisistinen, aumakattoinen päärakennus on tiettävästi valmistunut 1800-luvun puolessavälissä. Ovia ja ikkunoita on myöhemmin muutettu.
Pihapiirissä on myös vuoraamattomat väentupa- ja aittarakennukset.

Lähteet:
Etelä-Savon rakennusperintö 1984 s. 79; Grotenfelt 1931 s. 289–291; Suomen maatilat 1932 p. 56–57; Suomenmaa 1924 s. 144; Suuri maatilakirja 1965 s. 1104; Åström 1993 s. 410.

Joroinen
Kotkatlahden kylä N:o 10
Pinta-ala 342 ha (1804), 567 ha (1924)
Torppia 7 (1830)
Talon nimi tulee omistajina 1700-luvun alkupuolella olleesta Bohm suvusta.

Omistajat:
Talon omistajina oli 1500-luvulla Koposia ja 1600-luvun alusta 1690-luvulle Lukkarisia. Viimemainituilta se siirtyi kornetti Erik Bohmin leskelle Maria Elisabeth von Maulelle (Muhl) ja hänen pojaltaan Carl Bohmilta 1759 kornetti Herman Berndt von Burghausenille. Hän myi vuonna 1769 Puomilan vaihtokaupalla vävylleen Adam Johan Pistolekorsille. Hänen poikansa myi kartanon vuonna 1800 kapteeni Elias Paldanille. Heiltä kartano siirtyi 1867 avioliiton kautta E. Böökille, jolla oli vuoteen 1876. Sen jälkeen vuoteen 1892 omistajana oli Amanda Grotenfelt. Myöhemmin Puomila on kuulunut Vänttisille, Pursiaisille, Koposille ja Kiiskisille.
Ainakin jo vuonna 1965 omistajana oli aluemetsänhoitaja P. Teittinen. Hänellä kartano oli vielä 1980.

Yksityiskäytössä.

Rakennukset:
Päärakennus paloi 1830, minkä jälkeen paikalle siirrettiin Paajalan vanha päärakennus. Se oli yksikerroksinen, talonpoikaistyylinen rakennus, johon siirtämisen yhteydessä tehtiin jatko-osa.

Lähteet:
Etelä-Savon rakennusperintö 1984 s. 73; Grotenfelt 1931 s. 385–387; Suomen maatilat 1932 p. 66; Suomenmaa 1924 s. 144; Suuri maatilakirja 1965 s. 1106; Viikki 2003 s. 220; Åström 1993 s. 410.

Joroinen
Kotkatlahden kylä N:o 4
Rustholli
Pinta-ala 1 104 ha (1854)
Torppia 17 (1830)
Nimi Räisälänranta tulee omistajina 1500-luvulta 1600-luvun puoliväliin olleista Räisäsistä. Engelsnäsiksi kartanoa ryhdyttiin kutsumaan kapteeni Tigerstedtin 1782 kuolleen puolison Edla Engel Jakobina Sereliuksen muistoksi.

Omistajat:
Räisästen jälkeen 1658 Räisälänrannan viljelijäksi tuli luutnantti Jonas Falck. Hänen suvullaan rustholli oli vuoteen 1723 ja siirtyi sitten kapteeni Niklas Creutzmanille. Hän myi kartanon jo 1725 kersantti Zacheus Amnorinille, jonka leski myi sen Härkösille. Vuonna 1767 kartanon omistajaksi tuli luutnantti Georg Fredrik Tigerstedt. Hän nimesi Räisälänrannan Engelsnäsiksi ensimmäisen puolisonsa muistoksi. Tigerstedteilla Engelsnäs oli vuoteen 1813, minkä jälkeen omistajina oli maanmittausinsinööri H. O. Ungern ja J. R. Telén. Teléneillä kartano oli vuoteen 1841, sen jälkeen Agrafina Kauriginalla vuoteen 1848 ja J. S. Kyanderilla vuoteen 1852. Heidän jälkeensä Räisälänranta oli Sikasilla vuoteen 1879, jolloin se siirtyi Hynnisille. Samaan sukuun kuuluvat myös Teittiset ja 1980 omistajina olleet Auviset.

Yksityiskäytössä.

Rakennukset:
Päärakennus paloi 1815, ja seuraavana vuonna tilalle rakennettiin uusi kaksikerroksinen puinen päärakennus. Se on vuoraamaton pitkänurkkarakennus, jota kattaa laakea aumakatto. Nykyinen päärakennus ja pihapiirin muut rakennukset ovat uudempaa rakennuskantaa.

Lähteet:
Etelä-Savon rakennusperintö 1984 s. 72; Grotenfelt 1931 s. 368–376; Suomen maatilat 1932 p. 66–67; Suomenmaa 1924 s. 144–145; Suuri maatilakirja 1965 s. 1108; Viikki 2003 s. 213–215; Åström 1993 s. 411.

Joroinen
Joroisniemen kylä N:o 1
Rustholli
Pinta-ala 741 ha (1829)
Torppia 14 (1830)
Talon nimenä oli 1600-luvun lopulta 1770-luvulle Kettula omistajina olleiden Kettusten mukaan. Stendal on ruotsinnos talon vanhasta Kiviahon kotipalstasta. Kartanosta käytettiin myös nimeä Tihtilä 1788 omistajaksi tulleen kapteeni Clas Erik von Stichtin mukaan.

Omistajat:
Omistajana oli 1600-luvun alkupuolella nimismies Ture Pietarinpoika Monni, jolta se 1680-luvulla siirtyi vouti Johan Hiskoulle. Hänen jälkeensä talo oli jonkin aikaa Pekka ja Heikki Kososella, mutta siirtyi jo 1690-luvulla Kettusille. Isonvihan jälkeen 1723 rusthollin omistajaksi tuli Georg Fredrik von Brandenburg. Hänen poikansa möi rusthollin vuonna 1750 papiston apulainen Gustaf Fredrik Wikmanille, mutta se hankittiin takaisin von Brandenburgeille 1754. Vuonna 1788 omistajaksi tuli kapteeni Claes Erik von Sticht. Hänen perikunnaltaan kartano siirtyi1826 tyttären miehelle, sotatuomari Gotthard Fredrik Malmille. Hänen jälkeensä Stendal tuli vuonna 1858 majuri F. G. Aminoffin omistukseen ja siirtyi tämän perillisiltä sotarovasti C. A. Lillströmille. Hänen poikapuolensa, kamarineuvos Theodor Järnefelt tuli kartanon omistajaksi 1871. Järnefelteillä Stendal oli vuoteen 1932 saakka.

Heidän jälkeensä omistajaksi tuli tanskalainen meijeristi Clemens Michelsen, jonka suvulla kartano on edelleen.
Yksityisomistuksessa.

Rakennukset:
Nikkarityylinen päärakennus on 1880-luvulta. Se on peruskorjattu 1962. Vuonna 2007, professori Kalle Michelsenin saatua kartanon haltuunsa, rakennuksessa aloitettiin mittavat kunnostustyöt.
Pihapiirissä on vanha väentupa, talli, kivinavetta, aittoja ja varastoja. Rakennuksille johtaa korkea lehtikuusikuja.

Lähteet:
Etelä-Savon rakennusperintö 1984 s. 74; Grotenfelt 1931 s. 263–267; Suomen maatilat 1932 p. 54; Suomenmaa 1924 s. 145; Suuri maatilakirja 1965 s. 1110; Viikki 2003 s. 202–203; Åström 1993 s. 410.

Joroinen
Häyrilän kylä N:o 8
Rustholli
Pinta-ala 1 665 ha (1827)
Torppia 13 (1830)
Talon nimi tulee kartanon perustajasta Torsten (Torsti) Bengtsonista (Pentinpojasta) tai hänen samannimisestä pojastaan.

Omistajat:
Vänrikki Torsten Bengtson muodosti rusthollin vuonna 1681 neljästä eri tilasta. Hänen poikansa alkoi käyttää sukunimeä Hägg. Myös hänen poikansa oli nimeltään Torsten Hägg. Tämän perillisiltä Torstila siirtyi vuonna 1760 käräjöinnin kautta everstiluutnantti Georg Fredrik Tigerstedtille. Hänen suvullaan Torstila oli vuoteen 1818. Sen jälkeen se on kuulunut Saloniuksille 1819–1855, Teittisille 1855–1878 ja Jalkasille vuodesta 1878. Jalkasilla kartano oli ainakin vielä 1980.

Yksityiskäytössä.

Rakennukset:
Tigerstedtin aikainen päärakennus paloi 1769. Nykyinen, nikkarityylinen päärakennus on vuodelta 1894. Se on arkkitehti Leander Ikosen suunnittelema vinkkelitalo. Pihapiirissä on arkkitehti J. S. Sirenin suunnittelema suuri navetta ja talousrakennuksia. Päärakennuksen pohjoispuolella oleva muonamiehen tupa on ajalta ennen 1861 tapahtunutta Valvatuksen järven laskemista.

Lähteet:
Etelä-Savon rakennusperintö 1984 s. 71; Grotenfelt 1931 s. 247–254; Suomen maatilat 1932 p. 51–52; Suomenmaa 1924 s. 145; Viikki 2003 s. 215–218; Åström 1993 s. 410.

Etelä-Savon maakuntaliitto (Kuvat 1980- 1990-luvuilta)

Joroinen
Häyrilän kylä N:o 11
Pinta-ala 611 ha (1829)
Torppia 10 (1830)

Omistajat:
Kartano syntyi, kun kapteeni Karl Wilhelm Malm osti vuosina 1807-1812 Häyrilän kylästä kaksi tilaa ja yhdisti ne Tuomaalaksi. Malmin kuoltua talo joutui ensin 1826 kestikievarinisäntä Gustaf Girsille ja 1828 Torstilan omistajille Saloniuksille ja Teittisille, joilla oli vuoteen 1855. Teittiset möivät tilan 1857 pietarilaisille kauppias Josef Thompsonille ja kollegineuvos Nikolai Putiloville. Vuonna 1887 maanviljelijä J. H. Kröger osti Tuomaalan Putilov-yhtiön konkurssipesältä. Vuonna 1915 omistajaksi on merkitty maanviljelijä Kalle Korhonen. Vuodesta 1923 lähtien Tuomaala kuului Rautamäen suvulle, jolla oli ainakin vielä 1990. Myöhemmin Tuomaala oli Joroisten kunnan omistuksessa, kunnes 2008 uudeksi omistajaksi tuli Helinä Asp.

Yksityiskäytössä.

Rakennukset:
Kaksikerroksinen, satulakattoinen päärakennus, jossa on kolme taitekattoista poikkipäätyä, on vuodelta 1912.
Piharakennuksista on jäljellä kaksi liiteriä ja tuparakennus.

Lähteet:
Etelä-Savon rakennusperintö 1984 s. 69; Grotenfelt 1931 s. 257–260; Suomen maatilat 1931 p. 52–53; Suomenmaa 1924 s. 145–146; Suuri maatilakirja 1965 s. 1112; Åström 1993 s. 410.

Joroinen
Joroisniemen kylä N:o 3
Pinta-ala 251 ha (1829)
Torppia - (1830)

Omistajat:
Talo kuului Säkkisille 1500-luvulta isonvihan aikaan asti. Vuodesta 1922 lähtien omistajana oli Laitisia, joilta talo 1700-luvun puolivälin tienoilla siirtyi Afflechteille. 1790-luvulta vuoteen 1815 omistajana oli everstiluutnantti Samuel Möller, sitten vuoteen 1825 hovineuvos A. K. Nordenstreng, hänen jälkeensä kestikievarin isäntä G. Girs, jonka suvulla talo oli vuoteen 1831. Sen jälkeen Virrantalo on ollut Räisästen omistuksessa. Heillä talo oli vielä 1980.

Yksityiskäytössä

Rakennukset:
Puinen, yksikerroksinen päärakennus on vuodelta 1865. Sitä on uusittu 1925 ja 1961.

Lähteet:
Grotenfelt 1931 s. 274–276; Suomen maatilat 1931 p. 53–54; Suuri maatilakirja 1965 s. 114–115; Åström 1993 s. 410.

Joroinen
Vättilän kylä N:o 3
Pinta-ala 308 ha (1840)
Torppia 5 (1830)

Omistajat:
Ennen kartanokautta Vättilän talo oli kuulunut Ihalaisille, Hyvösille, Svenssoneille ja armeijan torvensoittaja Sven Willmanille. Vääpeli Michael Swartz osti talon 1724 Willmaneilta ja teki siitä kartanon. Swartzeilla Vättilä oli vuoteen 1913, jolloin se siirtyi majuri Swartzin tyttären perheelle, Enckell - suvulle. Tilaa hoiti 1910-luvulla professori Karl Enckell ja hänen jälkeensä taidemaalari Torger Enckell sekä kirjailija Rabbe Enckell. Heidän suvullaan osa kartanosta on edelleen. Vuonna 1980 isäntänä oli Niilo Pessi ja tilalla toimi Joroisten maatalousoppilaitos.

Rakennukset:
Vanhan, puisen, yksikerroksisen päärakennuksen vanhin osa on 1700-luvulta ja 1800-luvun alkupuolelta. Pieni lisäsiipi on 1800-luvun lopulta.
Professori Karl Enckellin 1912 rakennuttama huvila "Villan" on kaksikerroksinen, taitekattoinen, saumavuorattu hirsirakennus. Sitä on laajennettu 1918 ja peruskorjattu 1981 sekä 1986. Villanin yläkerrassa oli Rabbe Enckellin runokammio.

Lähteet:
Etelä-Savon rakennusperintö 1984 s. 79; Grorenfelt 1931 s. 445–448; Suomen maatilat 1932 p. 74; Suomenmaa 1924 s. 146; Viikki 2003 s. 219–220; Åström 1993 s. 411