JUVA

Juva
Kankaan kylä N:o 4
Pinta-ala 327 ha (1834)
Torppia 8 (1830)

Omistajat:
Nimismies Juho Asikainen tuli Askolan isännäksi 1755. Vuodesta 1775 isäntänä oli varanimismies H. Aschan ja 1700-luvun lopulta 1820-luvulle laamanni Anders Wilhelm Orraeus. Orraeuksilla talo oli noin vuoteen 1870, jolloin eversti Wilhelm Orraeus möi sen maanviljelijä K. Teittiselle. Tämän perikunnalta Askola siirtyi vuonna 1905 maanviljelijä Lasse Valkoselle, 1915 edelleen konsuli Eug. Wolffille ja 1920 agronomi Otto Mitterhusenille. Seuraava omistaja oli Kalle Nupponen, jonka perikunnalta Eero Auvinen osti Askolan vuonna 1929. Auvisten omistuksessa Askola oli 1980.
Yksityiskäytössä.

Rakennukset:
Puinen, kaksikerroksinen, herraskartanotyyliin rakennettu päärakennus oli 1700-luvun lopulta. Uusi, rapattu päärakennus on vuodelta 1961.

Lähteet:
Poppius 1957 s. 676; Suomen maatilat 1932 p. 87–88; Suomenmaa 1924 s. 152; Suuri maatilakirja 1965 s. 1118; Åström 1993 s. 408.

Juva
Remojärven kylä N:o 1
Rustholli
Pinta-ala 1 145 ha (1837)
Torppia 11 (1830)
Talon nimi tulee Halosen suvusta, jolla se oli 1600-luvun lopulta 1700-luvun lopulle.

Omistajat:
Kartano syntyi 1600-luvun alussa, jolloin sen omistajaksi tuli vouti Erik Mikaelinpoika Sölfverarm. Hänen pojaltaan talo siirtyi vuonna 1681 kapteeni Johan Koothille, tältä 1687 Pekka Martikaiselle ja 1698 Halosille, joilla oli vuoteen 1799 saakka. Sen jälkeen vuosina 1800–1828 omistajana oli Webereitä, sitten Gustaf Jeremias Giers, vuosina 1837–1841 Mikael Petanderin leski, vuosina 1841–1883 Matti Koponen, sen jälkeen vuoteen 1910 Kaarlo Fr. Hartonen ja vuodesta 1911 Ville Pulkkinen, jonka suvulla kartano on edelleen.
Yksityiskäytössä.

Rakennukset:
Yksikerroksinen päärakennus on vuodelta 1851.
Pihapiirissä on luhtiaitta 1800–1900-lukujen vaihteesta, liiteri ja kivestä sekä hirsistä rakennettu navetta vuodelta 1860.

Lähteet:
Etelä-Savon rakennusperintö 1984 s. 89; Poppius 1957 s. 494–498; Suomen maatilat 1932 p. 96–97; Åström 1993 s. 408.

Halola, päärakennus, Kirsti Kovanen, 1982

Juva
Inkilän kylä N:o 1
Rustholli
Pinta-ala 1 085 ha (1810)
Torppia 14 (1830)
Talon nimi tulee 1500-luvun alkupuolelta 1600-luvun puolivälin tienoille omistajina olleista Inkisistä.

Omistajat:
Inkisten jälkeen 1643 Inkilän omistajaksi tuli pistooliseppä Tuomas Juhonpoika. Hänen perikunnallaan kartano oli 1600-luvun lopulle. Vuosisadan vaihteessa isännäksi tuli kornetti Fredrik Lemke, jonka perikunnalta Inkilä siirtyi vänrikki Karl Johan Tawastille. Tawasteilla kartano oli 1710-luvulta 1700-luvun puoliväliin. Isäntinä tosin olivat avioliiton kautta sukuun tulleet kapteeni Mikael Lunden ja kapteeni Kristian Wahl. Vuonna 1788 Inkilän omistajana oli kapteeni Karl Henrik Lunden, jolta kartano siirtyi kirkkoherran leski Katarina Poppiukselle. Hänen jälkeensä omistajana oli vuosina 1805–1835 varatuomari Daniel Poppius, jonka perikunnalta kersantti Karl Miller 1847 osti Inkilän. Millereillä kartano oli 1970-luvulle saakka, jolloin se siirtyi oopperalaulaja Martti Talvelan omistukseen. Martti Talvelan kuoltua isännyyttä on hoitanut hänen tyttärensä Johanna miehensä Severi Hirvosen kanssa.
Yksityiskäytössä.

Rakennukset:
Poppiusten aikana Inkilän päärakennus oli lautakattoinen, punaiseksi maalattu rakennus. Kersantti Karl Miller rakennutti 1853 uuden, kivisen asuinrakennuksen. Kalkkivellistä, kivestä ja kanervasta tehty rappaus on mahdollisesti laitettu puukehikon päälle. Vuonna 1892 rakennusta jatkettiin ja se korotettiin kaksikerroksiseksi. 1980-luvun alussa rakennus entisöitiin ja puinen jatko-osa muutettiin kivirakenteiseksi.
Pihapiirissä on väentupa, navetta vuodelta 1882 ja ulkorakennuksia. Pihassa ollut huvimaja on purettu. Lampola paloi vuonna 1989.

Talvisodan lopulla Inkilä oli päämajan käytössä. Mannerheim asui siellä sodan kaksi viimeistä viikkoa.

Lähteet:
Etelä-Savon rakennusperintö 1984 s. 88; Poppius 1957 s. 484–494; Suomen maatilat 1932 p. 85–86; Suomenmaa 1924 s. 152; Åström 1993 s. 407.

Juva
Kiiskilän kylä N:o 1
Rustholli
Pinta-ala 1 225 ha (1830)
Torppia 13 (1830)
Kiiskilä-nimi tulee Vilppu Kiiskisestä, jonka suvulla se oli vuoteen 1750 asti. Ernestiläksi kartanoa ruvettiin kutsumaan 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa tuolloisen omistajansa Ernst Fabritiuksen mukaan.

Omistajat:
Kiiskisten jälkeen vuonna 1750 omistajaksi tuli kruununvouti Johan Wilhelm Meinander, vuonna 1753 katselmuskirjuri Johan Hirn ja sitten hänen perikuntansa. Vuonna 1786 kartano siirtyi Hirnin vävylle, kersantti Lars Fabritiukselle ja sitten hänen veljelleen Ernst Wilhelm Fabritiukselle, jonka omistuksessa talo oli vuoteen 1808 ja jonka aikana kartanoa alettiin kutsua Ernestiläksi. Seuraava omistaja oli Fabritiuksen sisarentyttären mies, aliluutnantti Erik Otto Knorring, jonka suvulla kartano oli vuoteen 1857 ja siirtyi sitten vävylle, kruununvouti Bengt Bromsille. Bromseilla talo oli vuoteen 1915. Sen jälkeen omistajana oli konsuli Eugen Wolff ja vuodesta 1921 maanviljelijä Juho Kaartinen, jolla kartano oli ainakin vielä 1930-luvulla. Vuonna 1980 omistajana oli maanviljelijä J. Airaksinen, jolla kartano on edelleen.
Yksityiskäytössä.

Rakennukset:
Päärakennus on 1700-luvulta, mutta sitä on useaan kertaan muutettu, joten alkuperäisestä kartanotyylistä ei enää ole paljoa jäljellä.

Lähteet:
Poppius 1957 s. 478–484; Suomen maatilat 1932 p. 89; Suomenmaa 1924 s. 152–153; Åström 1993 s. 408.

Juva
Pohjoiskylä N:o 6
Säteri, kaksoissäterirustholli
Pinta-ala 1 330 ha (1830)
Torppia 28 (1830)
Nimen Haneberg kerrotaan tulleen sotilasnimistä Hane ja Berg.

Omistajat:
Venäläinen pajari Afanasi Nassokin sai 1610 Juvan Koikkalan alueelta suuren läänityksen, joka siirtyi hänen perillisilleen. Heidän säterikartanonsa Leskelä oli alkuna Koikkalan kartanolle, joka 1600-luvun kuluessa muodostui useista taloista. 1640-luvun alussa omistajaksi tuli Savonlinnan käskynhaltija Erik Jesperinpoika, joka aateloitiin 1651 ja alkoi käyttää sukunimeä Lilljeskiöld. Tällä suvulla Koikkala oli vuoteen 1726 ja siirtyi sitten avioliiton kautta sukuun tulleelle luutnantti Erik Fabritiukselle. Tällä suvulla kartano oli vuoteen 1896 saakka. Sen jälkeen omistajana oli vuoden verran nimismies Karl Fredrik Lang, vuosina 1897–1915 tehtailija Kustaa Keinonen ja hänen perikuntansa, vuosina 1915–1920 Satakunnan Maanviljelysseura, vuonna 1921 Lennart Baumgartner ja vuodesta 1921 maanviljelijä Viljam Pylkkänen, jonka suvulla talo on edelleen.

Rakennukset:
Tuli tuhosi asuinrakennuksen kaksi kertaa 1600-luvulla. Nykyinen, puolitoistakerroksinen päärakennus on 1700–1800-lukujen vaihteesta. Sitä on muutettu 1850-luvulla, 1900-luvun alussa ja 1927, jolloin rakennukseen lisättiin kaksi koristeellista frontonia.
Luonnonkivistä ja puusta rakennettu navetta on 1880-luvulta. Lisäksi pihapiirissä on 1800-luvulta hirsinen viljamakasiini ja aitta.

Lähteet:
Etelä-Savon rakennusperintö 1984 s. 87; Pirinen 1982 s. 207; Poppius 1957 s. 459–468; Saloheimo 1990 s. 84-85, 391; Suomen maatilat 1932 p. 95–96; Suomenmaa 1924 s. 153; Valjakka 1916 s. 443–444; Åström 1993 s. 408.

Etelä-Savon maakuntaliitto (Kuvat 1980- 1990-luvuilta)

Juva
Vehmaan kylä N:o 6
Rustholli
Pinta-ala 874 ha (1832)
Torppia 22 (1830)

Omistajat:
Talo kuului 1600-luvun lopulla Laamasille, joilta se isonvihan jälkeen siirtyi luutnantti Nordbergille. Vuodesta 1737 omistajana oli Brunell, 1700-luvun jälkipuoliskolla insinööri E. Hammarin, 1800-luvun alussa kenttäsihteeri C. Hammarin, vuoteen 1832 pastori G. A. Aschan ja hänen jälkeensä vuodesta 1833 Grotenfeltejä. Vuonna 1833 Koivula liitettiin Vehmaan kartanoon.

Rakennukset: ..

Lähteet:
MMA Juvan henkikirjat 1697–1775, 1915–1918; Poppius 1957 s. 475; Åström 1993 s. 408.

Juva
Kankaan kylä N:o 6
Sotilaspuustelli
Pinta-ala 608 ha (1834)
Torppia 9 (1830)
Talon nimi tulee Lipsasista, joiden omistuksessa se oli ennen virkatalokautta.

Omistajat:
Puustellikauden viimeinen virkatalonhaltija oli everstiluutnantti K. R. Ladau. Hän oli talon vuokraajana 1823 tapahtuneeseen kuolemaansa asti. Myöhemmin isäntinä on ollut Ronkasia ja vuodesta 1892 Pylkkäsiä, joiden omistuksessa Lipsala oli 1990.

Rakennukset: ..

Lähteet:
Suuri maatilakirja 1965 s. 1139; Wirilander 1953 s. 247; Åström 1993 s. 409.

Juva
Nuutilanmäen kylä N:o 13
Rustholli
Pinta-ala 795 ha (1837)
Torppia 8 (1830)

Omistajat:
Talon omistajina oli Leinosia 1500-luvulta 1600-luvun alkupuolelle. Heidän jälkeensä omistajina oli Paavilaisia ja vuosina 1687–1723 Ollikaisia.
Isonvihan jälkeen 1723 Loukio siirtyi ratsumestari Ernst Wilhelm von Nandelstadhille, jonka suvulla se oli vuoteen 1831 saakka. Heidän jälkeensä vuosina 1831–1875 isäntänä oli sukuun kuulunut komissiomaanmittari Gustaf Reinhold von Brandenburg, vuosina 1875–1892 lääk. tri. Karl Kristian Hempel ja vuosina 1892–1894 maanviljelijät Otto ja Aapeli Korhonen. Sen jälkeen omistajat vaihtuivat vähän väliä, kunnes kartano siirtyi Vikströmeille. Heidän omistuksessaan se oli vuosina 1909–1928. Seuraava omistaja oli maanviljelijä Erkki Riipinen 1928–1930, sitten ravintoloitsija Eino Tanskanen 1931–1935 ja vuosina 1935–1968 Pauli Erik Paasonen. Vuonna 1968 kartanon osti kauppaneuvos Paavo Korpivaara, jonka suvulla se on edelleen.
Yksityiskäytössä

Rakennukset:
Nykyisessä päärakennuksessa on alun perin ollut kuusi huonetta ja sali. Se oli rakennettu vuosina 1829–1830. Rakennusta on jatkettu vuosina 1831–1832. Talossa oli aumakatto ja seinät oli maalattu punamullalla. Rakennus korotettiin osaksi kaksikerroksiseksi1840-luvun lopulla, se rapattiin ja varustettiin poikkipäädyllä, jossa on puolipyöreä ikkuna. Pärekatto vaihdettiin peltikatoksi 1920-luvulla. Ulkoasua entisöitiin 1969. Ikkunat säilyivät 6-ruutuisina. Sisätilat uusittiin 1978.
Pihapiirissä on kivinavetta vuodelta 1880, leivintupa ja talli.

Jatkosodan aikana Loukio oli päämajan käytössä.

Lähteet:
Etelä-Savon rakennusperintö 1984 s. 89; Poppius 1957 s. 507–510; Puntanen 1999; Suomen maatilat 1932 p. 93.

Juva
Nuutilanmäen kylä N:o 1
Pinta-ala 1 539 ha (1837)
Torppia 5

Omistajat:
Omistajina on ollut Pylkkäsiä, Valkosia, Lyytikäisiä, vuodesta 1927 lähtien Tuukkasia ja vuodesta 1962 Rahikaisia. Rahikaisen suvulla Nuutilanmäki on edelleen. Tilalla toimi 1930-luvulla kauppapuutarha.

Rakennukset:
Osaksi kolmikerroksinen, puinen päärakennus on vuodelta 1890. Sitä on laajennettu vuonna 1915.

Lähteet:
Suomen maatilat 1932 p. 93–94; Suuri maatilakirja 1965 s. 1144.

Juva
Männynmäen kylä N:o 1
Kuninkaankartano, rustholli
Pinta-ala 1 561 ha (1832)
Torppia 8 (1830)
Talon nimi tulee Partasen suvusta, jonka omistuksessa se oli 1500-luvun alkupuolella ja uudelleen kuninkaankartanokauden jälkeen.

Omistajat:
Partala toimi 1500-luvulla ensin nimismiestalona ja vuosina 1557-1561 kuninkaankartanona. Sen jälkeen osa talosta palautui Partasille, joiden jälkeen 1688 omistajaksi tuli Matti Venäläinen, 1697 Pekka ja Juho Kammonen ja 1700-luvun alussa kirkkoherra Henrik Poppius. Poppiuksilla Partala oli vuoteen 1822 saakka, minkä jälkeen isännäksi tuli vävy, varatuomari Karl Gabriel Masalin. Heidän suvullaan kartano oli vuoteen 1890. Seuraava omistaja oli vuosina 1890–1919 kauppias Albin Valkonen. Vuonna 1919 Partala tuli Juvan kunnan omistukseen.

Rakennukset:
Klassistinen päärakennus on 1800-luvulta. Se uusittiin vuonna 1926. Nykyään päärakennuksessa toimii Juvan kotiseutumuseo.
Pihapiirissä on väentupa, joka nykyään on karjalaisten museona. Vanhaa rakennuskantaa on myös kaksikerroksinen aitta ja vuodelta 1904 peräisin oleva kivinavetta, jonne on rakennettu kokoustiloja. Vuonna 2011 Partala remontoidaan ja sinne lisätään ruokailu- ja majoitustiloja.

Lähteet:
Etelä-Savon rakennusperintö 1984 s. 84; Poppius 1957 s. 498–504; Suomen maatilat 1934 p. 92–93; Suomenmaa 1924 s. 154; Åström 1993 s. 408.
www.partalankartano.fi

Juva
Pekurilan kylä N:o 1
Rustholli
Pinta-ala 995 ha (1818)
Torppia 14 (1830)
Talon nimi tulee sukunimestä Pekurinen, joita siellä asui ainakin 1600-luvun alussa.

Omistajat:
Pekuristen jälkeen omistajaksi tuli 1700-luvun alussa Matti Mulli, jolta se siirtyi vävylle, Matti Turakaiselle. 1800-luvun alusta vuoteen 1833 omistajana oli kruununvouti Samuel Jacob Scheelelle. Tämän perikunnalta talo siirtyi nimismies Karl Wilhelm Polinille, jonka omistuksessa Pekurila oli vuoteen 1863. Sen jälkeen omistajat vaihtuivat vähän väliä, kunnes 1872 omistajaksi tuli maanviljelijä Kalle Paasonen. Paasosen suvulla Pekurila on edelleen.
Yksityisomistuksessa.

Rakennukset:
Puinen, yksikerroksinen päärakennus oli 1800-luvun alusta. Nykyinen päärakennus on rapattu tiilitalo vuodelta 1933.

Lähteet:
Poppius 1957 s. 689; Suomen maatilat 1932 p. 95; Suomenmaa 1924 s. 154; Åström 1993 s. 408.

Juva
Poikolan kylä, kirkonkylä N:o 1
Rustholli
Pinta-ala 1 016 ha (1832)
Torppia 13

Omistajat:
Talon nimi tulee Piikin suvusta, jolla se oli 1600-luvun alkupuolelta 1700-luvun lopulle saakka. 1600-luvulla isännät olivat nimismiehiä kolmen sukupolven ajan.
Myöhemmin, 1790-luvulla, talo on kuulunut Petander-suvulle, 1800-luvun alussa maanmittausinsinööri Poppiukselle ja 1820-luvulta lähtien Paunosen suvulle. Vuonna 1926 Piikkilä siirtyi G. Paunosen perikunnalle, ja sen isännyyttä ryhtyi hoitamaan Paunosen kaksi vävyä Martti ja Hannes Jauhiainen.
Yksityiskäytössä.

Rakennukset:
Klassisistinen, hirsinen päärakennus on vuodelta 1839.
Pihapiirissä on siipirakennuksina aitta ja liiteri sekä hirsinen, poikkipäädyllä varustettu väentupa. Kivinen talli oli vuodelta 1871, mutta se paloi 1990-luvulla. Kivinavetta on rakennettu 1865 ja korjattu 1911. Riihi on 1880-luvulta.

Lähteet:
Etelä-Savon rakennusperintö 1984 s. 83; Suomen maatilat 1932 p. 96; Suuri maatilakirja 1965 s. 1149.

Juva
Kuosmalan kylä N:o 2
Rustholli
Pinta-ala 363 ha (1829)
Torppia 4 (1835)
Talon nimi tulee 1600-luvun lopulla isäntänä olleesta luutnantti Teetistä.

Omistajat:
Omistajana oli 1600-luvulla Tarkiaisia, sitten luutnantti Teet ja hänen jälkeensä 1720-luvulta 1800-luvun alkuun Härkösiä. Heidän jälkeensä talo kuului maanmittari Poppiukselle, mutta isännyyttä hoiti Antti Bagge. Webereillä Tietti oli 1880-luvulta ainakin 1960-luvulle asti. Nykyään Tietti on Muukkosten omistuksessa.
Yksityiskäytössä.

Rakennukset:
Klassistinen, vaakavuorattu, aumakattoinen, hirsinen päärakennus on 1800-luvulta, ja sitä on perusteellisesti korjattu 1946. Pitkällä sivulla on kolme harjakattoista umpikuistia.
Pihapiirissä on lisäksi kaksikerroksinen luhtiaitta sekä kivi- ja hirsirakenteinen talli.

Jatkosodan alussa Tietti oli päämajan käytössä.

Lähteet:
Suuri maatilakirja 1965 s. 1159

Etelä-Savon maakuntaliitto (Kuvat 1980- 1990-luvuilta)

Juva
Männynmäen kylä N:o 3
Osa entistä kuninkaankartanoa, rustholli
Pinta-ala 369 ha (1832)
Torppia 4 (1830)
Talon nimi tulee omistajina 1700-luvulla olleista Tirrosista.

Omistajat:
Tirrolan omistajana oli noin vuodesta 1600 vuoteen 1614 nimismies Perttu Maununpoika, hänen jälkeensä Berndt Martinpoika Grabbe ja sitten Grabben leski vuoteen 1675. Turakaisen veljeksillä talo oli vuosina 1673–1698. Vuonna 1698 omistajaksi tuli Hannu Tirronen, jonka suvulla talo oli vuoteen 1791 saakka. Seuraavana vuonna isännäksi tuli kornetti Poppius, jolta rustholli siirtyi hänen leskelleen, sitten lesken poika, nimismies Johan Abraham Masalinille ja lopuksi tämän perikunnalle. Vuodesta 1915 omistajana on ollut Juvan kunta. Talon pihapiiriin rakennettiin 1919 kunnalliskoti.

Rakennukset:
Osittain kaksikerroksinen, poikkipäädyllä varustettu päärakennus on 1800-luvulta. Se on uusittu vuonna 1926. Nykyään päärakennuksessa on monenlaista vapaa-ajantoimintaa, kahvila, automuseo ym.
Vuonna 1926 uusittiin myös vuodelta 1904 peräisin oleva kivinavetta.

Lähteet:
Poppius 1957 s. 504–507; Suomen maatilat 1932 p. 92–93; Suomenmaa 1924 s. 154; Åström 1993 s. 408.

Juva
Turakkalan kylä N:o 1
Rustholli
Pinta-ala 935 ha (1924)
Torppia 17 (1830)
Talon nimi tulee Turakaisesta, joiden omistuksessa se oli 1600-luvulta 1790-luvulle.

Omistajat:
Poppius - suku oli omistajana 1700-luvun lopulta vuoteen 1855. Sen jälkeen isännyys siirtyi Tuomo Teittiselle, jolta se periytyi hänen pojalleen. Kersantti Karl Miller oli omistajana ainakin 1880-luvulla. Hänen jälkeensä omistajina oli Pietari ja Juho Hänninen. Takaisin Millerille kartano tuli 1894, ja oli suvulla sitten 1920-luvulle saakka. Sen jälkeen Turakkala on kuulunut Laamasille, joilla Turakkala on edelleen.
Yksityiskäytössä.

Rakennukset:
Päärakennus on vuodelta 1900.
Pihapiirissä on kivinen aittarakennus vuodelta 1915, väentupa, liiteri sekä kivi- ja hirsinavetta.

Lähteet:
Etelä-Savon rakennusperintö 1984 s. 89; Suomen maatilat 1932 p. 100; Suomenmaa 1924 s. 154; Åström 1993 s. 408.

Juva
Paatelan kylä N:o 2
Sotilaspuustelli
Pinta-ala 1 264 ha (1832)
Torppia 4 (1830)

Omistajat:
Puustellikauden viimeinen isäntä oli vuosina 1801–1826 kapteeni, myöhemmin everstiluutnantti Krister Georg Sture. Hänen poikansa kapteeni August Wilhelm Sture oli isäntänä vain vuoden 1827 ajan. Vuoden 1850 jälkeen isäntinä olivat Tapani Keränen, kapteeni Robert Neovius, herastuomari Johan Alfred Virman, tuomari J. Sarlin, Edvin Nordström ja vuodesta 1921 maanviljelijä Kalle Kervinen. Vuonna 1980 Ukkola oli maanviljelijä U. Leinosen omistuksessa. Samalla suvulla kartano on edelleen.
Yksityiskäytössä.

Rakennukset:
Pitkänurkkainen, vuorattu päärakennus on rakennettu talonpoikaistyyliin.
Pihapiirissä on vanhoja talousrakennuksia.

Lähteet:
Etelä-Savon rakennusperintö 1984 s. 85; Suomen maatilat 1932 p. 95; Suomenmaa 1924 s. 154; Wirilander 1953 s. 289; Åström 1993 s. 408. Arkisto MMA:ssa.

Juva
Vehmaan kylä N:o 1
Rustholli
Pinta-ala 4 517 ha (1924)
Torppia 11 (1830)
Talon nimen sanotaan tulleen asujina 1541 olleista Pekka ja Antti Vehmosta eli Vehmoisesta. Asuinpaikana oli Vehmaspelto.

Omistajat:
1500-luvun jälkipuoliskolla Vehmaan alueella asui lainlukija Jesper Sigfridinpoika, sitten hänen poikapuolensa Matti Olavinpoika Partanen ja lopuksi Kiiskisiä ja Leskisiä. Vehmaan kartano syntyi 1600-luvulla kolmen talon yhdistelmästä mutta kasvoi suurtilaksi vasta 1830-luvulla.

Kartanon perustajana pidetään kappalainen Sigfrid Kustaanpoika Porthanusta, joka oli isäntänä 1660-luvulta vuoteen 1685. Hänen jälkeensä omistajana oli kappalainen Fredrik Sveconius ja sitten tämän vävy kauppias Johan Wahl vuoteen 1723. Seuraava omistaja oli majoitusmestari Jakob Leonard Finne vuoteen 1732, sitten hänen veljensä kornetti Erik Johan Finne vuoteen 1759 ja lopuksi vävy salpietarikeittimöiden tarkastaja Sakarias Elianus vuoteen 1767. Kirkkoherra Henrik Poppiuksella kartano oli vuosina 1772–1786 ja hänen perikunnallaan vuoteen 1795. Vuonna 1795 omistajaksi tuli kapteeni Carl Herman Grotenfelt, jonka suvulla Vehmaa on edelleen.
Yksityiskäytössä.

Rakennukset:
Vehmaan päärakennus tuhoutui tulipalossa vuonna 1761. Uudelleen se paloi 1780–1790-lukujen vaihteessa, rakennettiin taas 1793 ja uudelleen vielä vuosina 1823–1824. Tuolloinen päärakennus purettiin 1849 nykyisen kaksikerroksisen, puisen päärakennuksen tieltä. Vähän myöhemmin rakennettiin kaksi siipirakennusta. Samoihin aikoihin rakennettu leveä poikkipääty antoi kartanolle uusklassistisen yleisilmeen. Sisustuksessa käytettiin painettuja paperitapetteja, jotka kartanon rakentamisaikaan olivat Suomessa uutuuksia.
Pihapiirissä on useita vanhoja talousrakennuksia sekä 1870-luvulla rakennettu ja 1924 uusittu kivinavetta. Vanhassa tallissa toimii Butiken på Landet – myymälä ja piharakennuksessa  TeaHouse of Wehmais .

Lähteet:
Etelä-Savon rakennusperintö 1984 s. 89–90; Gardberg – Dahl 1990 s. 184–187; Grotenfelt 1995 ja 1997; Orro 1992 s. 147–149; Pirinen 1982 s. 208; Poppius 1957 s. 468–477; Åström 1993 s. 408.