MIKKELIN MAALAISKUNTA (Vuodesta 2001 Mikkelin kaupunki)

Mikkelin maalaiskunta
Kyyhkylänniemen kylä N:o 3
Rustholli (1760-luvulta lähtien)
Pinta-ala 197 ha (1855)
Torppia 3 (1830)
Talo on saanut nimensä Annisista, joiden omistuksessa se oli 1500-luvulta 1700-luvun alkuun.

Omistajat:
Annisten jälkeen omistajaksi tuli lääninsihteeri Jakob Printz. Printz-suvun jälkeen 1780-luvulla omistajana oli kirkkoherra Henrik Wilhelm Posé, 1790-luvun puolivälissä sotakomissaari Petter Johan Masalin, 1800-luvun alussa kapteeni Jakob Gabriel Hougbergin leski, sitten sotakamreeri Abraham Hammarin, 1840-luvulta 1850-luvulle pastori J.G. Forsskåhl, 1850-luvun lopulta vuoteen 1867 everstiluutnantti Karl Johan Tawaststjerna, sitten komissiomaanmittari W. Wahlman 1867–1903 ja sen jälkeen Tuukkasen suku. Nykyisin Annilassa toimii lomakartano ja Annila Golf.
Yksityisomistuksessa.

Rakennukset:
Puinen, osittain kaksikerroksinen, poikkipäädyllä varustettu päärakennus vuodelta 1856. Pihan erikoisuutena ovat kiviportaat, jotka ovat johtaneet 1935 rakennettuun, nyt jo purettuun huvimajaan.

Lähteet:
Kuulin kerran kerrottavan… 2003 s. 65–68; Suomen maatilat 1932 p. 155–1556; Tavaststjerna: Lille Karl, 1910; Wirilander 1982 s. 592.

www.annilangolfkeskus.net

Mikkelin maalaiskunta
Kirkonkylä N:o 1
Rustholli
Pinta-ala 524 ha (1855)
Torppia 13 (1839)

Omistajat:
Omistajana 1600-luvulla rykmentinkirjuri Jöran Hemminginpoika, 1700-luvulla kruununvouti Nils Långin leski, kapteeni Knorring, kirkkoherra von der Heiden, tämän perilliset, luutnantti David Johan Böörman, tämän vävy katselmuskirjuri Frantz Ditlof Saxbeck ja everstiluutnantti Gustaf Adolf Tigerstedt. Vuodesta 1812 omistajana oli kruununvouti August Andersin ja vuodesta 1817 vänrikki Erik Johan Wirilander, jonka suvulla osa tiluksista on edelleen. Osa on liitetty lohkomalla syntyneeseen Rokkalan tilaan.

Rakennukset:
Päärakennus, jossa omistajat itse eivät yleensä asuneet, purettiin 1930-luvulla. Emolan esikaupunki syntyi ratsutilan maille 1860-luvun ja 1920-luvun välisenä aikana.

Lähteet:
Wirilander 1982 s. 585.

Mikkelin maalaiskunta
Rahulan kylä N:o 2
Rustholli
Pinta-ala 234 ha (1843)
Torppia 2 (1830)
Talon nimi tulee Heikkasista, joiden omistuksessa se oli 1500-luvulla.

Omistajat:
Heikkasten jälkeen omistajana oli vuodesta 1576 lähtien nimismies Matti Laurinpoika Lille ja 1600-luvun alussa hänen poikansa katselmuskirjuri Lauri Matinpoika Lille. 1630-luvun lopulla omistajaksi tuli ratsumestari Risto Eskilinpoika Asikainen, jonka jälkeen isännyyttä hoiti vuoteen 1676 asti hänen poikansa kornetti Taavi Asikainen. Seuraava omistaja oli luutnantti Gustaf Stubbe, joka oli avioitunut Taavi Asikaisen lesken kanssa. Isonvihan jälkeen omistajaksi tuli kappalainen Petrus Aschanus, jonka suvulla Heikkala oli 1790-luvulle saakka. 1800-luvulla omistajina olivat luutnantti Anders Norrgrén, kersantti Germund Weber, kapteeni Gustaf Langen leski, kihlakunnantuomari Abraham Jonathan Gyldenin leski, kruununvouti Anders Thoreld ja tämän perilliset sekä talollinen Antti Juhana Nikulainen. Hänen pojaltaan Jalmari Nikulaiselta Heikkala siirtyi vuonna 1911 talollisen poika Eino Juho Taskiselle, jonka suvulla kartano oli 2000-luvulle saakka. Nykyinen omistaja on apteekkari Erkki Wartiainen.
Yksityisomistuksessa.

Rakennukset:
Päärakennus on kaksikerroksinen, poikkipäädyllä varustettu, empiretyylinen hirsitalo 1800-luvulta.

Lähteet:
Etelä-Savon rakennusperintö 1984 s. 125; Sairilan seudun historiaa 1991 s. 83–97; Wirilander 1982 s. 618–619.

Heikkala, päärakennus, Helena Björk, 1988

Mikkelin maalaiskunta
Vuolingon kylä N:o 18
Pinta-ala 493 ha (1850)
Torppia 2 (1830)

Omistajat:
Talon nimi tulee Kekkosista, joiden omistuksessa se oli 1500-luvulta 1800-luvun loppupuolelle saakka. Muinosille talo tuli vuonna 1878, joilta se avioliiton kautta siirtyi Hartosille ja edelleen Sauleille. Tilalla harjoitetaan ratsastus-, majoitus- ja pitopalvelutoimintaa.
Yksityisomistuksessa.

Rakennukset:
Kaksikerroksinen, aumakattoinen päärakennus on vuodelta 1920.
Pihapiirissä on vanhoja hirsisiä varastorakennuksia.

Jatkosodan aikana Kekkolassa asui tykistökenraali Nenonen.

Lähteet:
Etelä-Savon rakennusperintö 1984 s. 136; Wirilander 1982 s. 660;

www.kekkolankartano.fi

Mikkelin maalaiskunta
Savonlahden kylä N:o 5
Rustholli
Pinta-ala 398 ha (1843)
Torppia 4 (1830)
Talon nimi tulee Skinnareista, joiden omistuksessa se oli 1500- ja 1600-luvulla.

Skinnarien jälkeen 1700-luvun alussa talo kuului Anders Flotanukselle, isonvihan jälkeen Antti Parkkiselle, 1700-luvun puolivälissä Pertti Siiskoselle, 1760-luvulla henkikirjoittaja Ivar Argillanderile, 1770–1780-luvuilla kornetti Otto Johan Lindgrenille ja 1780-luvun lopulta 1790-luvun alkuun Paukkulan isäntä, kapteeni Ertvin Masalinille. Seuraava omistaja oli luutnantti, myöhemmin kapteeni Per Andersin. Nimismies Karl Fredrik Coranderin ja sitten hänen perillistensä omistuksessa Skinnari oli 1830–1850-luvuilla. Heikki Tuoviselle talo siirtyi noin vuonna 1860. Nykyään se on Mikkelin kaupungin omistuksessa ja siinä toimii Kinnarin asumispalveluyksikkö.

Rakennukset:
Klassisistinen päärakennus on 1800-luvulta ja korjattu asuntolaksi 1980-luvulla.

Lähteet:
Etelä-Savon rakennusperintö 1984 s. 125; Wirilander 1982 s. 629.

Mikkelin maalaiskunta
Kirkonkylä N:o 6
Pinta-ala ..
Torppia 1 (1830)

Omistajat:
1500- ja 1600-luvulla Kirjala oli talonpoikaisomistuksessa. 1700-luvun alkupuolella se oli autiona kunnes henkikirjoittaja Ivar Argillander vuonna 1753 otti sen viljelykseensä. Myöhemmin se oli majuri Karl Fredrik Jägerhornin omistuksessa.

Vuodesta 1853 1800-luvun lopulle saakka Kirjala oli yhteisviljelyksessä Urpolan kanssa. Sen jälkeen 1800-luvun lopulla isäntänä oli kaupunginviskaali W. Dunajeff, jolta talo 1890 siirtyi Wickströmeille (suomennettuna Valanko). Vuonna 1987 Mikkelin kaupunki osti Kirjalan Valangon perikunnalta. Vuoteen 2007 saakka siinä toimi lasten ja nuorten kuvataidekoulu.

Rakennukset:
Hirsinen, lautavuorattu päärakennus on vuodelta 1892.
Samana vuonna oli rakennettu navetta, mutta siitä on jäljellä enää kivimuuri. Pihapiirissä on myös hirsi- ja kivirakenteinen talli sekä lautarakenteinen liiteri.

Lähteet:
Suomen maatilat 1932 p. 151; Wirilander 1982 s. 586.

Kirjala, Timo Kilpeläinen, 1989

Mikkelin maalaiskunta
Kyyhkylänniemen kylä N:o 1
Rustholli
Pinta-ala 938 ha (1833)
Torppia 16 (1830)
Talon nimi tulee ilmeisesti sukunimestä Kyyhkynen. Paikannimenä Kyyhkylä oli jo 1500-luvulla.

Omistajat:
Kyyhkylän kartano syntyi, kun Pietari Brahen vouti Hans Bomgård yhdisti 1600-luvulla kaksi ratsumiestilaa yhdeksi kantataloksi. Bomgårdilla ja sitten hänen leskellään Kyyhkylä oli vuoteen 1705 saakka. Seuraava omistaja oli kihlakunnantuomari Jakob Pontus Tawaststjerna, jolta kartano isonvihan jälkeen siirtyi hänen vävylleen majuri Johan Henrik Fieandtille. Tällä, vuodesta 1751 von Fieandtiksi aateloidulla suvulla Kyyhkylä oli vuoteen 1847 saakka. Tuolloin omistajaksi tuli kauppias Jaakko Manninen. Hänen jälkeensä omistajina oli Wilhelm Sillfors, kapteeni Lydig von Phaler, parooni Wrede, insinööri Hjelt ja kauppaneuvos David Pulkkinen. Vuonna 1927 omistajaksi tuli Vapaussodan Invalidien Liitto, 1970 Sotainvalidien Veljesliitto ja 2003 Kyyhkylä-säätiö.

Rakennukset:
Kyyhkylän vanhin päärakennus oli vaatimaton puutalo ja sijaitsi lähellä Saimaan rantaa nykyisen Lottalan kohdalla. Nykyinen päärakennus, Kartano, on vuodelta 1856. Alun perin se oli yksikerroksinen rapattu rakennus mutta korotettiin kaksikerroksiseksi 1928. Muutostöitä invalidikodissa tehtiin 1976, 1982 ja 1987. Täydellinen korjaus tehtiin myös 2000-luvulla rakennuksen muututtua sotainvalidien sairaskodista hotelli-ravintolaksi.

Suurin osa pihapiirin rakennuksista tuhoutui tulipalossa 1935. Päärakennuksen lisäksi paloa edeltäneeltä ajalta on vain johtajan asuntona ollut Puistola. Keltainen huvimaja, jossa on doorilaispylväiden kannattama kupukatto, on vuodelta 1945.

Kyyhkylä oli päämajan käytössä sekä talvisodan että jatkosodan aikana.

Lähteet:
Etelä-Savon rakennusperintö 1984 s. 132; Kuosa 1988 s. 81–110; Suomenmaa 1924 s. 94; Suomen maatilat 1932 p. 156; Wirilander 1982 s. 591–592; Wirilander 1997;

www.kyyhkyla.fi

Mikkelin maalaiskunta
Norolan kylä N:o 5
Rustholli
Pinta-ala 398 ha (1843)
Torppia 5 (1830)
Talon nimi tulee Lampisista, joiden omistuksessa se oli 1720-luvulta 1780-luvulle saakka.

Omistajat:
Rusthollin omistajina oli Nykäsiä 1700-luvun alussa ensin Nykäsiä ja sitten Lampisia. 1780-luvulta noin vuoteen 1795 isäntänä oli kapteeni Sven Kristoffer Duncker, 1790- luvun lopulla kihlakunnantuomari Anders Wilhelm Orraeus, 1800-luvun alusta 1840-luvulle Malléenin suku, vuodesta 1845 Tuoviset ja vuosina 1901–1904 Saveniukset. Vuonna 1904 August Taskinen osti Lampilan Saveniuksilta. Taskisilla tila on edelleen.
Yksityisomistuksessa.

Rakennukset:
Hirsinen, lautavuorattu, yksikerroksinen päärakennus on 1700-luvun lopulta. Ulkonäköä on muutettu useita kertoja. Vuoden 1961 peruskorjauksessa taloon rakennettiin lisäsiipi.
Pihapiirissä on kaksikerroksinen, hirsinen luhtiaitta vuodelta 1910. Kivinavetta on vuodelta 1915 ja on rakennettu edellisenä vuonna palaneen kivinavetan paikalle.

Lähteet:
Taskinen Terhi 1996; Sairilan seudun historiaa … 1991 s. 117–174; Wirilander 1982 s. 605–606.

Mikkelin maalaiskunta
Olkkolanniemen kylä N:o 2
Rustholli
Pinta-ala 629 ha (1836)
Torppia 7 (1830)
Talon nimi tulee Juleniuksen suvusta, jolla se oli 1760-luvulta lähtien.

Omistajat:
Ennen Juleniuksia talo kuului 1700-luvun alussa Antti Holopaiselle, kersantti Karl Rudolphille ja 1700-luvun puolivälin tienoilla luutnantti Anders Wikmanille. Vuonna 1763 omistajaksi tuli Johan Julenius, jonka suvulla rustholli oli 1800-luvun puolivälin tienoille saakka ja siirtyi sitten avioliiton kautta Pekosille, joiden omistuksessa talo on edelleen.
Yksityisomistuksessa.

Rakennukset:
Yksikerroksinen, lautavuorattu päärakennus on vuodelta 1785. Porrassalmen taistelun aikana 1789 sen kerrotaan olleen venäläisen esikunnan käytössä.
Pihapiirissä on aittoja 1700-luvulta ja talli 1800-luvun lopulta. Rakennusten pohjoispuolella on Kirkkotalliksi kutsuttu lato, joka on rakennettu Mikkelin Kivisakastin yhteydessä olleen ja 1776 puretun kirkon hirsistä.

Lähteet:
Kuulin kerran kerrottavan … 2003 s. 57–61; Nirkko-Leskelä 2000; Suomen maatilat 1932 p. 160; Wirilander 1982 s. 610.

Mikkelin maalaiskunta
Liukkolan kylä N:o 4
Säteri, sotilaspuustelli
Pinta-ala 1 440 ha (1855)
Torppia 10 (1830)
Talon nimi tuli Liukkosista, jotka olivat omistajina 1500-luvulla. Otavaksi nimi muutettiin 1800-luvun puolivälissä, jolloin seitsemän tilaa yhdistettiin tuolloin perustettuun maanviljelys- ja karjanhoitokouluun.

Omistajat:
Talo kuului 1600-luvulla Magnus von der Pahlenille annettuun läänitykseen. Liukkolasta tuli everstiluutnantti, maaneuvos Gustaf von der Pahlenin säterikartano. Läänitys palautui kruunulle 1690, minkä jälkeen siitä tehtiin sotilasvirkatalo. Virkatalokauden jälkeen 1859 Liukkolassa alkoi toimia maanviljelyskoulu. Vuosina 1895–1906 sen yhteydessä toimi karjanhoitokoulu miehille ja sen jälkeen vuoteen 1921 asti karjakkokoulu sekä puutarhakoulu. Nykyään kartanossa toimii Otavan maatalousoppilaitos ja koulutila.

Rakennukset:
Jugend-tyylinen, puinen päärakennus on vuodelta 1901.
Pihapiirissä vanhaa rakennuskantaa on myös kivinavetta vuodelta 1859, kivi-sementtirakenteinen sikala vuodelta 1901 ja satulakattoinen, vuoraamaton viljamakasiini 1800-luvulta.

Lähteet:
Suomen maatilat 1932 p. 156–157; Wirilander 1982 s. 599–600; Åström 1993 s. 405.
Arkisto MMA:ssa.

Mikkelin maalaiskunta
Puttolan kylä N:o 3
Rustholli
Pinta-ala 865 ha (1840)
Torppia 4 (1830)
Nimensä talo sai Mannisista, joiden omistuksessa se oli 1720-luvulta 1800-luvun lopulle saakka.

Omistajat:
Mannisten jälkeen omistajina oli 1800-luvun lopulta lähtien Pulkkisia vuoteen 1932 saakka, minkä jälkeen talo avioliiton kautta siirtyi Tuukkasille. Heidän omistuksessaan Mannila on edelleen.
Yksityiskäytössä.

Rakennukset:
Päärakennuksen ydinosa on 1870-luvulta. Siihen lisättiin siipirakennus 1928 ja tehtiin korjauksia vuosina 1938 ja 1959.
Pihapiirissä on vanha asuinrakennus 1810-luvulta. Se muutettiin 1920-luvulla työväen asunnoiksi. Vastapäätä on neljä vanhaa aittaa. Nykyään rakennuksissa toimii italialainen puoti ja kahvila.

Lähteet:
Etelä-Savon rakennusperintö 1984 s. 137; Suomen maatilat 1932 p. 161–162; Suuri maatilakirja 1963 s. 1311; Wirilander 1982 s. 616–617.

www.instile.fi

Mikkelin maalaiskunta
Moision kylä N:o 1
Kuninkaankartano, sotilaspuustelli
Pinta-ala 584 ha (1836)
Torppia 4 (1830)

Omistajat:
Voudin virkataloa kutsuttiin kuninkaankartanoksi. Kiialan kuninkaankartano toimi vuosina 1557–1561. Jo tuolloin sitä kutsuttiin Moisioksi eli hovin kaltaiseksi suurtilaksi. Kuninkaankartanokauden jälkeen Moisio oli läänitettynä Arvid Stålarmille 1593–1602. Sen jälkeen se annettiin lahjoituksena Savonlinnan käskynhaltija Pietari Hannunpojalle, 1606 liivinmaalaiselle Herman Buschmanille, 1613 skotlantilaissyntyiselle William Robertsonille, 1618 vänrikki Erik Yrjänänpoika Hufvudskiöldille ja 1660-luvulla eversti Erik Pistolhielmille. Läänityskauden jälkeen Moision omistajana oli valtio.

Moision viimeinen virkatalonhaltija oli majuri Axel Karl Martinau. Hänen kuoltuaan talo oli vuokralla hänen leskensä suvulla, Meinandereilla, vuoteen 1870. 1880-luvulta 1920-luvulle vuokraajana oli Wahlmaneita. Vuonna 1927 Moisiosta tuli Mikkelin läänin kuntainliiton omistama piirimielisairaala. Nykyisin rakennuksissa toimii Moision sairaala.

Rakennukset:
Yksikerroksisen, vaakavuoratun puurakennuksen tilalle rakennettiin 1927 kolmikerroksinen, rapattu, klassisistinen päärakennus. Arkkitehtinä oli Axel Mörne. Taloa laajennettiin vuosina 1929 ja 1930.
Pihapiirissä on kaksikerroksinen, klassisistinen hirsitalo vuodelta 1930. Se toimi ylilääkärin asuntona. Nykyään siinä on päiväkoti.

Lähteet:
Suomenmaa 1924 s. 94; Suomen maatilat 1932 p 158; Wirilander 1982 s. 91–92, 603; Wirilander 1953 s. 288–289; Åström 1993 s. 405. Arkisto MMA:ssa.

Mikkelin maalaiskunta
Vehmaskylän kylä N:o 5
Rustholli
Pinta-ala 992 ha (1851)
Torppia 6 (1830)
Talon nimi tulee 1600-luvulta 1800-luvun alkuun omistajana olleesta Myyrmiehen eli Myyryläisen suvusta.

Omistajat:
Myyryläisten jälkeen omistajana oli vuodesta 1805 luutnantti J. Norrgren. 1800-luvun alussa omistajana oli myös rykmentinkirjuri Anders Georg Berner, kapteeni Gustaf Jacob Järnefelt, hänen leskensä, Abram Ruth ja 1830-luvulta lähtien varatuomari Johan Wilhelm Nygrén. Hänen perillisiltään Myyrylä siirtyi vuonna 1863 Taavi Pulkkiselle, jonka suvulla se oli 1930-luvulle saakka. Tämän jälkeen omistajat vaihtuivat vähän väliä, kunnes 1989 Myyrylä myytiin Norolan Metsästysseura ry:lle, jonka omistuksessa se on edelleen.

Rakennukset:
Osittain kaksikerroksinen, puinen, poikkipäädyllinen päärakennus on 1800-luvulta. Sitä on uusittu 1927.
Pihapiirissä on myös säterikattoinen kivi- ja puurakenteinen navetta vuodelta 1928, kivinen talli vuodelta 1887 ja muita talousrakennuksia.

Lähteet:
Suomenmaa 1924 s. 94; Suomen maatilat 1932 p. 171; 50 vuotta Suur-Savon riistapoluilla 2004 s. 140; Wirilander 1982 s. 648: Åström 1993 s. 405.

Mikkelin maalaiskunta
Vuolingon kylä N:o 12
Pinta-ala 174 ha (1850). (Muodostettu 1915–1916 useista eri tiloista, minkä jälkeen pinta-ala oli yli 400 ha.)
Torppia 0 (1830)
Nimensä talo sai Nikaraisista, joiden omistuksessa se oli 1600-luvun loppupuolella.

Omistajat:
Nikaraisten jälkeen omistajina oli 1700-luvulla Pulliaisia. Myöhemmin talo kuului Halttusille, Himasille ja Snellmaneille. Vuonna 1917 isännäksi tuli kunnallisneuvos K.V. Vuokoski, jolta tila siirtyi hänen vävylleen. Noihin aikoihin 1920-luvulla Nikarassa toimi kauppapuutarha. Ainakin jo 1930-luvulla Nikara oli Kullbergien omistuksessa. Samalla suvulla Nikara on edelleen.
Yksityiskäytössä.

Rakennukset:
Puinen, rapattu, osittain kaksikerroksinen päärakennus on vuodelta 1908.
Piharakennus on 1800-luvulta ja rapattu tiilinavetta vuodelta 1917. Pihapiirissä on myös vanha viljamakasiini.

Lähteet:
Etelä-Savon rakennusperintö 1984 s. 127; Suomen maatilat 1932 p. 174; Suomenmaa 1924 s. 94; Wirilander 1982 s. 659.

Mikkelin maalaiskunta
Savonlahden kylä N:o 1
Rustholli
Pinta-ala 393 ha (1850)
Torppia 13 (1830)
Paukkula oli neljänneskunnan ja maakappaleen nimenä jo 1500-luvulla.

Omistajat:
1600-luvulla omistajana oli Johan Wolmarsson Trumpeter, 1700-luvun alkupuolella kruununvouti Nils Posse, sitten hänen leskensä Brita Mennerling, kruununvouti Balthasar Mennerling, Johan Humble ja kapteeni Johan Printz. 1760-luvun lopulla omistajaksi tuli kruununvouti Petter Johan Masalin, jonka suvulla talo oli vuoteen 1811 ja avioliittojen kautta vuoteen 1874. Näitä avioliiton kautta Masalinin sukuun kuuluvia omistajia olivat Schlűterit ja Tawaststjernat. Säätyläisomistuksen jälkeen omistajana oli 1880-luvulla leski Ulrika Suhonen ja 1880- ja 1890-luvun vaihteessa maanviljelijä Juho Riipinen. Hänen aikanaan Paukkulan maille syntyi Lähemäen esikaupunki.

Vuona 1919 Riipiset myivät Paukkulan kajaanilaiselle varatuomari Paavo Paloheimolle, jolta se siirtyi Pohja Oy:lle. Vuonna 1926 Suomen Nuorison Liitto osti Paukkulan kansanopiston toimipaikaksi. Nykyisin talossa toimii Suomen Nuoriso-opisto.

Rakennukset:
Vanha päärakennus on muutettu kaksikerroksiseksi oppilasasuntolaksi. Navettarakennuksesta on tehty uusi päärakennus "Paukkulinna".

Lähteet:
Wirilander 1982 s. 627-628; Åström 1993 s. 404.

Mikkelin maalaiskunta
Olkkolanniemen kylä N:o 1
Säteri, rustholli
Pinta-ala 606 ha (1836)
Torppia 3 (1830)
Talon nimi Olkkola tuli omistajina 1500-luvun lopulla olleista Olkkosista. Pellosniemi oli tuolloin pitäjän ja neljänneskunnan nimenä.

Omistajat:
1500-luvulla talo oli Suur-Savon vouti Markus Sigfridinpojan ja sitten tämän lesken ja lesken uuden aviomiehen, vouti Heikki Vilpunpojan omistuksessa. Vuosina 1594–1617 omistajana oli ratsumies Yrjänä Yrjänänpoika Olkkonen. Kartanoksi talo kasvoi 1600-luvulla vänrikki Henrik Kristerinpoika Gyllenhjertan ja hänen sukulaistensa aikana. Olkkola oli tuolloin Gyllenhjertojen säterinä.

1700-luvun alussa omistajana oli Påhl Båck. 1700-luvun puolivälistä 1800-luvun puoliväliin se oli Hokkasen suvulla. Vuosina 1854–1858 omistajana oli maanmittari Johan Wilhelm Poppius, hänen jälkeensä Juho Puupponen ja vuodesta 1866 Henrik Ehrnrooth, jonka suvulla Pellosniemi on edelleen.
Yksityisomistuksessa.

Rakennukset:
Päärakennuksen vanhin osa on rakennettu 1790–1791. Taloa on jatkettu vuonna 1900 sekä muutettu nykyasuun 1961 ja 1967.
Pihapiirin aitat ovat mahdollisesti 1700-luvulta.

Lähteet:
Etelä-Savon rakennusperintö 1984 s. 132; Kuulin kerran kerrottavan… 2003 s. 53; Wirilander 1982 s. 609–610.

Mikkelin maalaiskunta
Rantakylän kylä N:o 3
Säteri, rustholli
Pinta-ala 471 ha (1850)
Torppia 7 (1830)
Talon nimi Kerola tuli Kerosista, joille tilukset kuuluivat 1500- ja 1600-luvulla.

Omistajat:
Talo kuului 1600-luvulla Magnus von der Pahlenille annettuun läänitykseen. Tämän kuoltua 1600-luvun puolivälissä läänitys jakaantui hänen pojilleen majuri Rickhard Magnus von der Pahlenille ja everstiluutnantti Gustaf von der Pahlenille. Rantakylässä sijaitsevasta Kerolan kartanosta tuli Rickhard von der Pahlenin säteri. Läänitys palautui kruunulle hänen poikansa Reinhold Wilhelmin aikana 1694.

Isonvihan jälkeen 1720-luvulla Kerolan omistajana oli Olavi Penttinen, sitten Pölhö ja 1700-luvun lopulla luutnantti F. Lemke. 1800-luvun alusta vuosisadan lopulle saakka omistajina oli Andersineja, joihin avioliiton kautta kuului myös 1830-luvulla isäntänä ollut kapteeni Axel Olof Nordvik. Noihin aikoihin talon nimi muutettiin Rantakyläksi. 1800-luvun lopulla omistajaksi tuli puutarhuri J. Grenman ja hänen jälkeensä agronomi H. Lassas. Grenman perusti tilalle kauppapuutarhan ja puutarhakoulun. Vuodesta 1928 talo kuului V.A. Kivi-Mannilalle ja hänen jälkeensä Savolaiselle, joka otti sukunimekseen Rantakylä. Vuonna 1980 omistajana oli majuri F. Rantakylän kuolinpesä.
Yksityiskäytössä.

Rakennukset:
Poikkipäädyllä varustettu hirsinen päärakennus on 1800-luvun lopulta ja betoninavetta vuodelta 1922. Pihapiirissä on lisäksi vanha väentupa, talousrakennuksia ja kaksikerroksinen riihi. Pellon ja pihan rajalla on pihtakuusiaita.

Rantakylässä toimi jatkosodan alussa päämajan radiokeskus.

Lähteet:
Etelä-Savon rakennusperintö 1984 s. 134; Suomen maatilat 1932 p. 164–165; Wirilander 1982 s. 620–621; Åström 1993 s. 405.

Mikkelin maalaiskunta
Kirkonkylä N:o 2
Pinta-ala 86 ha (1855), Emolan tiluksineen 249 ha.
Torppia 1 (1830)
Talon nimi tulee Rouhiaisista, joiden omistuksessa se oli 1600-luvun jälkipuolelta 1720-luvulle.

Omistajat:
Rouhiaisten jälkeen noin vuodesta 1725 talo on kuulunut Gadd -, Norrgren - ja Schlűter - suvuille. Vuodesta 1816 lähtien omistajina on ollut Wirilandereita. Tiluksista suurin osa on Wirilandereitten omistuksessa olleen Emolan ratsutilan maita. Niistä erotettiin 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa noin 80 tonttia, joista muodostui Emolan esikaupunki.
Yksityisomistuksessa.

Rakennukset:
Kaksikerroksinen klassisistinen puinen päärakennus on rakennettu entisen yksikerroksisen rakennuksen kohdalle vuonna 1906. Yläkertaa on laajennettu 1941. Pihapiirissä on huvimaja vuodelta 1815, tuparakennus 1850-luvulta, museoaitta 1800-luvun lopulta, luhtiaitta 1900-luvun alusta, maakellari vuodelta 1918 ja kivinavetta vuodelta 1920. Viimemainitussa on vuodesta 1991 lähtien toiminut Mikkelin Ratsastusseuran ratsastustalli.

Lähteet:
Etelä-Savon rakennusperintö 1984 s. 119; Suomen maatilat 1932 p. 152–153; Wirilander 1982 s. 586; Åström 1993 s. 404. Arkisto MMA:ssa.

Mikkelin maalaiskunta
Sairilan kylä N:o 1
Kuninkaankartano, säteri, kaksoisrustholli
Pinta-ala 1 875 ha (1855). (Pinta-alassa mukana Sairilan kanssa yhteisviljelyksessä ollut Tolvala)
Torppia 19 (1830)
Talon nimi tulee paikalla 1540-luvulla asuneista Sairosista.

Omistajat:
Voudin virkatalona eli kuninkaankartanona Sairila oli vuodesta 1556–1630-luvulle. Sen jälkeen se oli läänitettynä ratsumestari Gerhard Löwelle, jonka säterikartanona Sairila oli 1681 tapahtuneeseen palauttamiseen saakka.

1700-luvun alussa omistajaksi tuli ratsumestari Erik Spoof, jonka suvulla talo oli 1700-luvun puoliväliin asti. Avioliittojen kautta omistajina oli tuolla kaudella myös Freudenfelt ja Jägerskiöld- sukujen jäseniä. 1700-luvun puolivälin jälkeen Sairila myytiin rovasti Anders Heinriciuksen leskelle Magdalena Wargentinille. Tämä avioitui kihlakunnantuomari Karl Wilhelm Malléenin kanssa, jonka suvulla Sairila oli 1800-luvun puoliväliin saakka. Vuosina 1800–1810 Sairilan isäntänä oli avioliiton kautta sukuun tullut everstiluutnantti Johan Reinhold von Törne, Vänrikki Stoolin tarinoiden sankari.

1800-luvun loppupuolella omistajana oli kauppaneuvos Johan Bruun, 1872 maanviljelijä Emil Tandefelt, hänen jälkensä vuoteen 1879 maanviljelijä Kyander, sitten tämän vävy Alfred Hartonen, seuraavana Hartosen poika Lasse Hartonen, vuodesta 1927 liikemies Gideon Valdemar Grönlund, vuodesta 1929 maanviljelijä Väinö Hallberg ja Hannes Koljonen sekä vuodesta 1932 Mikkelin Tilat Oy. Sen jälkeen Sairila on toiminut naisten alkoholistiparantolana ja vuodesta 1961 lähtien koulukotina.

Rakennukset:
Nikkarityylinen puinen päärakennus on vuodelta 1905.
Visulahden rannalla on puinen huvimaja. Vanhaa rakennuskantaa ovat myös kokoustilaksi muutettu navetta, kellari ja varasto.

Jatkosodan aikana Sairila oli päämajan käytössä. Se oli sodan lopulla 1944 myös Mannerheimin asuinpaikka.

Lähteet:
Etelä-Savon rakennusperintö 1984 s. 130; Huovinen: Kuninkaankartanosta koulukodiksi 1990; Suomenmaa 1924 s. 95; Wirilander 1982 s. 88–89; Åström 1993 s. 405.

Sairila, päärakennus, Ilpo Aalto

Mikkelin maalaiskunta
Savonlahden kylä N:o 2
Pinta-ala 194 ha (1850)
Torppia 1 (1830)
Talon nimi tulee sukunimestä Saksa, joita asui paikalla 1600-luvun alussa.

Omistajat:
Vuonna 1664 omistajana oli kruununvouti Hans Joensson Falck. 1700-luvulla talo kuului ensin henkikirjoittaja Petter Linderothille, sitten kihlakunnantuomari Jakob Pontus Tawaststjernalle, kapteeni Erik Wilhelm Tawaststjernalle, 1700-luvun lopulla luutnantti Johan Konrad Weberille, rajatulli-inspehtori Johan Lindblomille ja 1800-luvun alussa kestikievarinpitäjä August Wikbergille. 1800-luvulla vuoteen 1866 saakka Saksala oli musiikkitirehtööri Johan David Neumanin hallussa. 1900-luvulla Saksalassa toimi mm. Kymi-yhtiön konttori. Nykyään talo on Mikkelin kaupungin omistuksessa ja siinä toimii Saksalan päiväkoti.

Rakennukset:
Yksikerroksinen, lautavuorattu päärakennus oli 1800-luvulta. Siinä oli koristeellinen avokuisti. Rakennus on osittain purettu, ja jäljelle jääneessä päädyssä toimii päiväkoti.

Lähteet:
Etelä-Savon rakennusperintö 1984 s. 124; Wirilander 1982 s. 628.

Mikkelin maalaiskunta
Seppälän kylä N:o 5
Rustholli
Pinta-ala 318 ha (1851)
Torppia 3 (1830)
Talon nimi tulee omistajina 1500-luvulla olleista Sepposista.

Omistajat:
Omistajana oli 1660-luvulla rykmentinkirjuri Hindric Jöraninpoika ja hänen jälkeensä luutnantti Anders Busk. Isonvihan jälkeen 1720-luvulta 1810-luvulle omistajana oli Finnen suku ja sen jälkeen Johan Lindbom, luutnantti Johan Magnus Hoffström ja Heikki Kaipiainen. Kaipiaisia ja avioliiton kautta isänniksi tulleita Siiskosia talon omistajina oli vielä 1865. Heidän jälkeensä talo on kuulunut Paasosille.
Yksityiskäytössä.

Rakennukset:
Ristipäädyllisen, kaksikerroksisen, vuoratun asuinrakennuksen vanhin osa on 1800-luvun alusta ja keittiösiipi vuodelta 1912. Rakennus on uusittu 1925. Salin ja kamarin seinissä on rokokootyylisiä seinämaalauksia.
Pihapiirissä on 1800-luvulta peräisin oleva kivinavetta.

Lähteet:
Etelä-Savon rakennusperintö 1984 s. 129; Suomen maatilat 1932 p. 168; Wirilander 1982 s. 630–631.

Mikkelin maalaiskunta
Haahkalan kylä N:o 2
Pinta-ala 449 ha (1836)
Torppia 2 (1830)
Talon nimi tulee 1600-luvun alkupuolella omistajana olleesta Silvester suvusta.

Omistajat:
Silvestereiden jälkeen 1660-luvulla talo kuului Haahkalaisille. 1700-luvulla ja 1800-luvun alkupuolella omistajina oli Liukkosia. Hahl suvulla Silvasti oli vuodesta 1897 vuoteen 1928 saakka, minkä jälkeen se siirtyi Taavetti Kustaa Hahlin vävylle A. F. Laakkoselle. Raulojen omistuksessa tila oli vuosina 1934–1966 ja sen jälkeen Mikkelin Säästörakennus Oy:llä. Vuodesta 1974 lähtien omistajana on ollut Mikkelin kaupunki.

Rakennukset:
Yksikerroksinen, harjakattoinen, hirsirunkoinen, vaakavuorattu, klassisistinen päärakennus on muistitiedon mukaan 1800-luvun puolivälistä. Todennäköisesti rakennusta on tehty useassa vaiheessa. Kolme koristelultaan alueellisesti harvinaista kuistia saattavat olla 1920-luvulta. Kaupungin omistama rakennus oli tilapäiskäytössä ja varastotilana yli 20 vuotta, kunnes se 1996 kunnostettiin nykyasuunsa. Nykyisin siinä on yksityisasuntoja sekä perhepäiväkoti.
Pihapiirissä on vanhoja aittoja sekä muita talousrakennuksia.

Lähteet:
Etelä-Savon rakennusperintö 1984 s. 126; Suomen maatilat 1932 p. 153; Wirilander 1982 s. 567.

Mikkelin maalaiskunta
Rantakylä N:o 1
Kaksoisrustholliksi 1760-luvulla
Pinta-ala 596 ha (1850)
Torppia 10 (1830)
Nimessä näkyy mytologinen henkilöitymä: "Sokka ennen soita kylmi". 1600-luvulla tiluksiin kuului Sokkolanmaa- niminen alue.

Omistajat:
Omistajana oli 1700-luvun alussa katselmuskirjuri Esaias Dahlqvist, vuodesta 1725 lähtien henkikirjoittaja Laurentius Burtz ja 1740-luvun alussa kapteeni Gregori Aminoff. Furumarckien sotilassuvulla Sokkala oli 1740-luvun lopulta 1840-luvulle. Furumarckien jälkeen 1800-luvun alkupuolella omistajana oli jonkin aikaa kapteeni Tigerstedt, sitten kauppias August Wilhelm Savander, maanviljelysneuvos Alfred Serlachius ja hänen perillisensä, vuodesta 1901 Allan Schauman, vuodesta 1906 agronomi W.H. Spåre, vuodesta 1911 maanviljelijä Juho Kukkamäki ja vuodesta 1917 maanviljelijä August Tikka, joka möi Sokkalan 1928 Mikkelin maalaiskunnalle. Tilalla on toiminut kauppapuutarha.

Rakennukset:
Kaksikerroksinen, poikkipäädyllä varustettu päärakennus oli vuodelta 1830. Jatkosodan aikana se oli päämajan käytössä ja sodan jälkeen siinä toimi kansakoulu. Rakennus purettiin 1970-luvulla.
Taloon johti toista kilometriä pitkä puistokuja.

Lähteet:
Suomen maatilat 1932 p. 165; Suomenmaa 1924 s. 96; Wirilander 1982 s. 619–620; Åström 1993 s. 405.

Mikkelin maalaiskunta
Rahulan kylä N:o 1
Rustholli
Pinta-ala 893 ha (1843)
Torppia 11 (1830)

Omistajat:
Hintsala-nimi tulee Hintsan suvusta, joka oli talon omistajana 1500-luvun lopulta 1600-luvun alkuun. Talo sijaitsi aluksi Säkälammen eteläpuolella ja 1800-luvun alussa lammen kaakkoispuolella. Sieltä se 1800-luvun alkupuolella siirrettiin nykyiselle paikalleen lammen koillispuolelle Asilan kylän Tertti-nimisen talon entiselle paikalle. Uuden sijaintipaikan mukaan Hintsalaa alettiin nyt kutsua Tertiksi. Tertti-nimi taas tulee Asilan Tertissä 1700-luvun alussa isäntänä olleesta Pertti Tertistä.

1700-luvun alussa Hintsalan isäntänä oli kapteeni Karl Saxbeck, isonvihan jälkeen veromestari Barthold Ithimaeus, 1730-luvun lopulta 1790-luvulle kappalainen Samuel Hertz ja hänen perillisensä, sitten kornetti G.A. von Brandenburg, jonka suvulla talo oli vuoteen 1849 saakka. Seuraavia omistajia olivat hovioikeuden ylimääräinen notaari H. Hultin ja Nils Kiansten sekä J. Arvelin, joka 1894 möi talon kauppias Aatami Pylkkäselle. Pylkkäsen suvulla Tertti on edelleen. Vuodesta 1978 lähtien tilalla on harjoitettu maatilamatkailu-, majoitus- ja ravintolatoimintaa.
Yksityisomistuksessa.

Rakennukset:
Päärakennus oli alkuperäisessä asussaan rapattu hirsitalo vuodelta 1809. Nykyisen uusrenessanssityylisen asunsa rakennus sai 1894, jolloin taloa jatkettiin ja siihen tehtiin lautavuoraus ja terassi.
Väentuvassa toimi vuosina 1895–1909 Mikkelin seudun osuusmeijeri ja meijerikoulu.

Päärakennus oli sekä talvisodan että jatkosodan aikana päämajan käytössä.

Lähteet:
Etelä-Savon rakennusperintö 1984 s. 130; Suomen maatilat 1932 p. 163; Wirilander 1982 s. 618, 565; Åström 1993 s. 404;

www.tertti.fi

Mikkelin maalaiskunta
Kirkonkylä N:o 3
Pinta-ala 135 ha (1850)
Torppia - (1830)

Omistajat:
Urpolan omistajana oli vuonna 1664 kappalainen Henricus Henrici. 1700-luvun puolivälissä talo kuului postimestari Magnus Herman Staafille sekä 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa postimestari Nils Dambeckille. 1800-luvun alkupuolella omistajana oli lukkari Sallmén, sitten kersantti Johan Rosenblad, 1830-luvulla Esaias Savander, sitten lasimestari Paavo Himanen ja 1840-luvulta vuoteen 1864 saakka kruununvouti Anders Emanuel Relander. Häneltä Urpola siirtyi 1880-luvulla vävylle varatuomari Knut Åkessonille, tältä 1900-luvun alussa liikemies Alho Breitholzille ja tältä konkurssin jälkeen 1931 pankin kautta Urpola Oy:lle. Mikkelin kaupungin omistuksessa Urpola on ollut vuodesta 1954 lähtien.

Rakennukset:
Päärakennus lasiverantoineen on todennäköisesti 1850- tai 1860-luvulta. Puiston puoleinen avoveranta on purettu. Vuonna 1961 rakennus kunnostettiin virastoksi. Vuosina 1967–1983 se on ollut retkeily- ja matkailukäytössä ja vuodesta 1984 lähtien kulttuuritoimiston hallinnassa. Rakennus remontoitiin 1994.

Pihapiirissä on Pikku-Urpolaksi kutsuttu rakennus, joka on siirretty paikalle Peitsarin pappilasta mahdollisesti 1830- tai 1840-luvulla. Lisäksi pihassa on kaksi siipirakennusta ja aittarivi.

Lähteet:
Etelä-Savon rakennusperintö 1984 s. 120; Wirilander 1982 s. 416–417, 586.

Urpola, päärakennus, Ilpo Aalto

Mikkelin maalaiskunta
Seppälän kylä N:o 7
Rustholli
Pinta-ala 343 ha (1853)
Torppia 16 (1830)

Omistajat:
Omistajina Kääriäisiä 1500-luvulta 1720-luvulle ja isonvihan jälkeen Taivalantteja 1760-luvulle asti. Luutnantti Ertvin Wilhelm Winterin leski oli omistajana 1770-luvulta 1780-luvun alkuun. 1780-luvun puolivälistä vuosisadan lopulle omistajana oli kapteeni Erik Ludvig Tigerstedt, 1800-luvun alussa kapteeni Otto Andersin, 1806 sotakamreeri Petter Henrik Hultin, 1849–1853 kamarineuvos Reinhold Holmberg ja uudelleen Hultin-suku vuoteen 1858. Mainitusta vuodesta lähtien Veikka kuului Häkkäsen suvulle ainakin 1930-luvulle saakka. Nykyään kartano kuuluu Tervon suvulle.
Yksityiskäytössä.

Rakennukset:
Päärakennus on klassisistinen, aumakattoinen rakennus.
Pihapiirissä on myös harmaakivinen viljamakasiini, aittarivi sekä hirsisiä talous- ja varastorakennuksia. Puutarha on terassoitu.

Lähteet:
Etelä-Savon rakennusperintö 1984 s. 129; Suomen maatilat 1932 p. 168–169; Wirilander 1982 s. 631; Åström 1993 s. 405.

Mikkelin maalaiskunta
Visulahden kylä N:o 1
Rustholli
Pinta-ala 516 ha (1834)
Torppia 8 (1830)

Omistajat:
Omistajana oli vuonna 1664 nimismies Markus Johaninpoika Möller. Möllereiltä kartano siirtyi vuoden 1695 jälkeen kapteeni, myöhemmin majuri Gustaf Gyllenspångille, 1705 tämän perillisille, 1724 kihlakunnantuomari Jacob Nidelbergille, sitten hänen perillisilleen, 1730-luvulla kruununvouti Beckborgille ja 1750-luvulla kapteeni Aminoffille. Vuodesta 1753 1820-luvulle Visulahden omistajina oli Jägerhorneja. Sen jälkeen vuonna 1826 isännäksi tuli komissionimaanmittari Henrik Johan Ehnberg, jonka suvulla kartano oli vuoteen 1874 saakka. Säätyläisomistuksen jälkeen omistajana oli muutaman vuoden maanviljelijä Kalle Savonen (Savonius) ja hänen kaksi vävyään Kalle Hahl ja Vilho Pyy. Viimemainitulta kartano siirtyi 1914 hänen vävylleen T.K. Hahlille. (TARK.) Myöhemmin Visulahti on kuulunut Mikkelin Tilat Oy:lle ja vuodesta 1951 Mikkelin kaupungille. Nykyään Visulahti toimii matkailukeskuksena.

Rakennukset:
Kaksikerroksinen, hirsinen, poikkipäädyllä varustettu päärakennus oli rakennettu 1800-luvun alussa. Se uusittiin vuonna 1921 ja uudelleen vuonna 1980. Kunnostustöiden valmistuttua rakennus paloi 21.11.1980.
Kivinavetta on vuodelta 1895. Sitä uusittiin 1920-luvulla ja 1980-luvulla se muutettiin matkailukeskuksen ravintolaksi.

Lähteet:
Sairilan seudun historiaa …1991 s. 74–82; Suomen maatilat 1932 p. 173–174; Wirilander 1982 s. 656; Åström 1993 s. 405.

Visulahden kartano, Matti Liukkonen, 1979

Mikkelin maalaiskunta
Vuolingon kylä N:o 16
Pinta-ala 131 ha (1857)
Torppia 1 (1830)
Talon nimi Halttunen tuli 1800-luvun alkupuolella omistajina olleista Halttusista. Vuolingoksi taloa alettiin kutsua sijaintipaikkansa mukaan.

Omistajat:
1700-luvulla omistajina oli mm. Keitureita ja Markkasia. 1800-luvulla Vuolinko on ollut Halttusen ja Boijen sukujen hallussa. Vuonna 1923 talo tuli Tuukkasten omistukseen. Tällä suvulla talo on edelleen.
Yksityiskäytössä.

Rakennukset:
Päärakennus on 1800-luvun alusta. Sitä on jatkettu 1900-luvun alussa ja uusittu kokonaan 1926, jolloin siihen rakennettiin frontonillinen yläosa ja laitettiin uusi vuoraus.
Tiilinavetta on vuodelta 1910 ja se on uusittu 1920. Pihapiirissä on myös vanhoja talousrakennuksia.

Lähteet:
Etelä-Savon rakennusperintö 1984 s. 136; Suomen maatilat 1932 p. 175; Wirilander 1982 s. 660.