Mikkeli oli ennen talvisodan syttymistä pieni, runsaan 10 000 asukkaan maaseutukaupunki. Lääninsä pääkaupunkina se oli maakunnan hallinnollinen keskus. Kaupungissa oli myös useita kouluja. Kaupungin tuntua toi selkeä ruutuasemakaava. Talot olivat pääasiassa yksikerroksisia puutaloja. Elämänmeno oli rauhallisen uneliasta.

Päämajan sijoittaminen Mikkeliin toi kaupunkiin elämää. Suurimmillaan oli kyse 10 prosentin väestönlisäyksestä, sillä jatkosodan kuluessa päämaja kasvoi noin 2 000 henkilön virastoksi. Päämajan henkilökuntaa majoitettiin kaupunkilaisten koteihin ja heihin törmäsi kaupungilla jatkuvasti. 

Oman leimansa toivat toistuvat presidentin, ministereiden ja muiden päämajan vieraiden käynnit. Muistona päämajakaudesta Mikkelin kaupungin vaakunassa on marsalkan sauvat ja 4. luokan Vapaudenristi.