Markkanen, Hilkka Kyllikki

Kyllikki Markkanen

( nimim. Kyllikki Salmi)

Luonnehdinta

Pieksämäkeläinen Kyllikki Markkanen kirjoittaa runoja ihmisen yksinäisyydestä ja kaipuusta. Runot ovat hänen henkilökohtaisia saarnojaan, joilla hän haluaa koskettaa lähimmäisiään.

 

Faktaa

Kyllikki Markkanen syntyi viisilapsiseen perheeseen Leppävirralla 27.10.1932. Hän kävi Osmajärven kansakoulun, Luther-opiston ja Viittakiven opiston. Kyllikki Markkanen työskenteli toimistoapulaisen ja emännän apulaisen tehtävissä. Hän avioitui vuonna 1957 ja hänellä on kaksi lasta. Kyllikki Markkasen sydäntä lähellä on lukeminen ja seurakunnallinen toiminta. Aikuisikänsä Kyllikki Markkanen on asunut Pieksämäellä.

 

Kirjailijaura

Kyllikki Markkanen alkoi kirjoittaa jo kansakouluikäisenä. Hänen kertomuksensa julkaistiin Sarastus-lehdessä ja myöhemmin myös Nuori Voima –lehdessä. Kyllikki Markkanen kirjoitti nuorena myös novelleja viikkolehtiin. Hän kävi useana vuonna kirjoittajakursseilla ja hioi tekstejään, koska hänen käsikirjoituksensa palautuivat kustantajilta. Vuonna 1973 ilmestyi hänen esikoisteoksensa Sumutanssi. Hän rakasti runoja ja etsi niistä lohtua elämänsä vaikeuksiin. Uskoon tultuaan Kyllikki Markkanen alkoi itse kirjoittaa runoja. Häneltä on julkaistu kaksi runokokoelmaa ja runoja useissa antologioissa. Markkanen kirjoittaa etsiville ihmisille ja käsittelee erityisestä ihmiselämän ongelmia, ihmisen yksinäisyyttä, toivoa ja läheisyydenkaipuuta.

 

Tuotanto ja muut saavutukset

Sumutanssi.Romaani.Itäkirja 1973.

En minä enää. Runoja.Kirjaneliö 1982.

Siivooja saarnastuolissa. Runoja. Kirjaneliö 1986.

Runoja ja tekstejä seuraavissa antologioissa:

Raota ovea, Herra. Sley 1986.

Kirjeitä tyhjästä talosta. Otava 1990.

Askelia ajassa. Kirjapaja 1996.

Suomalainen rukouskirja. Kirjapaja 1998

Ritva Oksanen – Elämän täydessä puussa. WSOY 2002

Vuoroin minussa vanhuus, nuoruus. Tammi 2005.

Ollut Pieksämäen Kirjoittajat ry:n ja Vestäjät ry:n jäsen.

Mikkelin läänin taidetoimikunnan apurahat 1973,1974.

 

Motto

Etsikää, niin löydätte!

 

Lähdetiedot

Kirjehaastattelu 2009.

Kasvoin armahtamaan itseäni. Teoksessa Askelia ajassa.22 hengellistä elämäkertaa, s. 67 – 72.

http://bibliografia.kuopio.fi/kirjailijat/ma_me/markkanen_kyllikki

 

Manninen, Otto

Luonnehdinta

Kangasnimellä syntynyt Otto Manninen oli runoilija, suomentaja ja suomen kielen lehtori. Runoilijana hän oli tiiviin tyylin sanataituri ja hänestä kehittyi ystävänsä Eino Leinon ohella 1900-luvun alkupuolen suomalaisen runouden uranuurtaja. Omia runoteoksiaan hän julkaisi harvaan tahtiin, mutta suomentajana hän oli erittäin tuottelias.

 

Faktaa

Otto Manninen syntyi Kangasniemellä 13.8.1872 maanviljelijäperheen esikoisena. Hän kuului perinteiseen talonpoikaissukuun, mutta Oton isä oli poikkeava yksilö: hullunrohkea teknillinen kokeilija, aikansa pelle peloton, tietäjä ja paikalliskulttuurin keskushenkilö. Isä piti kaikkien lastensa koulunkäyntiä ensiarvoisena, ja niinpä Ottokin pääsi opintielle Mikkeliin. Kaksikielisessä lyseossa ummikkosavolainen menestyi loistavasti, niin että koulutoverit alkoivat kutsua häntä ”viisaaksi Manniseksi”. Kirjoitettuaan ylioppilaaksi vuonna 1892 hän päätyi Helsingin yliopistoon opiskelemaan suomen kieltä ja esteettisiä aineita.  Manninen suoritti monipuolisen filosofian kandidaatin tutkinnon 1897. Hän työskenteli lehdissä ja Kansallisteatterissa sekä teki suomennoksia. Vuonna 1913 hänet nimitettiin Helsingin yliopiston suomen kielen lehtoriksi. Kielitaitoaan ja kulttuurituntemustaan Otto Manninen kartutti lukuisilla ulkomaanmatkoillaan.

Otto Manninen avioitui v. 1907 jo lyseoaikanaan tapaamansa Anni Swanin kanssa, josta tuli lastenkirjailija. Heille syntyi kolme poikaa, joista tuli vanhempiensa tapaan kirjailijoita. 1910-luvulta alkaen Manniset viettivät kesänsä Kangasnimellä Puulaveden Kotavuoressa. Paikasta tuli myös heille läheisten kirjailijoiden ja ystävien kesäpaikka.

Otto Manninen kuoli Helsingissä 6.4.1950.

 

Kirjailijaura

Kielellisesti lahjakas Otto Manninen kirjoitti lyseolaisena toverikunnan lehteen ja opiskeluaikoinaan Helsingissä albumeihin ja lehtiin. Merkittävää hänen kirjallisella urallaan ja erityisesti runokielen kehitykseen oli nuorena solmittu ystävyyssuhde Eino Leinon kanssa. Nuoret miehet viettivät kesiään Kangasniemellä.  Ensimmäisen runokokoelmansa Otto Manninen julkaisi yhteisten kesien seurauksena v. 1905. Tällöin hän oli 33-vuotias. Harvakseltaan häneltä ilmestyi neljä kokoelmaa ja vielä yksi postuumina hänen kuolemansa jälkeen. Otto Manninen hioi runojaan loppuun saakka ja hänestä tuli kielellisen kurinalaisuuden mestari. Hänen henkilökohtaisena ihanteenaan oli itsehillintä ja esteettisen muodon hallinta.

Toisaalta myös itäsuomalaisen kielipohjan rikkaus heijastuu hänen runoissaan.

Monet tosin pitävät Mannisen runoja vaikeatajuisina, koska hän jättää niin paljon sanomatta. Runoissaan Manninen käsittelee usein rakkautta, pettymyksiä, elämänväsymystä ja pettävien haaveiden leikkiä.

”Runojen kirjoittaminen on monestakin syystä jäänyt minulla olemaan vain pikkuruisia pilkkeitä kaikenmoisten muiden töiden lomassa. Se on siten joutunut tapahtumaan hyvin tempauksittain ja pitkienkin väliaikojen päästä. Jokin seikka – todellinen tai kuviteltu – on välistä liiaksi täyttänyt mieltä ja saanut aikaan pienen mielenpurkauksen – sitähän se minulle enimmäkseen lienee ollut.”

Varsinaisen laajan kirjailijatyönsä kielellisesti lahjakas Otto Manninen teki suomennostöissään. Hän hankki laajan kielitaidon ja suomensi erittäin ahkerasti ja tavoitteellisesti. Suomennoksissaankin hän pyrki aktiivisesti käyttämään laajapohjaista suomen kielen sanastoa. Runebergin ja Topeliuksen lisäksi hän suomensi mm. Homerosta, Moliéreä, Goetheä, Ibseniä ja Heinea. Suomennoksia on kaikkiaan yli viisikymmentä.

 

Tuotanto ja muut saavutukset

Säkeitä I. Runoja. WSOY 1905.

Säkeitä II. Runoja. WSOY 1910.

Virrantyven. Runoja. WSOY 1925.

Matkamies. Runoelmia. WSOY 1938.

Runot. Kokoelma. WSOY 1950.

Muistojen tie. Valikoima jälkeenjääneitä runoja. Toim. Pentti Lyly. WSOY 1951.

Valikoima runoja. WSOY 1958.

Suomennoksia mm.

Heinrich Heine, Moliére, Johan Ludvig Runeberg, Anatole France, Henrik Ibsen, Homeros, Petöfi, Johann Wolfgang von Goethe.

Professorin arvonimi 1925.

Kunniatohtori 1927.

Aleksis Kiven palkinto 1936.

Suomen Kirjallisuuslautakunta, pj 1921 – 1935.

Suomen Kansallisteatterin säätiö, pj 1929 – 1950.

Suomen Kirjailijaliitto, pj 1931 – 1933.

Suomen PEN-klubin ensimmäinen puheenjohtaja.

 

Lähdetiedot

Kuusi Matti, Otto Manninen. Teoksessa Aleksis Kivestä Martti Merenheimoon. Suomalaisten kirjailijoiden elämäkertoja. WSOY 1954, s. 432 – 453.

Tarkiainen V., O. Manninen runoilijana. WSOY 1933.

http://artikkelihaku.kansallisbiografia.fi/artikkeli/2837/

http://fi.wikipedia.org/wiki/Otto_Manninen

http://www.compuline.fi/ComDocs/Suomi/uushlp/html/fin

Malm, Reijo Antero

Luonnehdinta

Mikkeliläinen toimittaja Reijo Malm kuvaa omaperäisiä eteläsavolaisia ja paikallista elämänmenoa lukuisissa näytelmissään.

Faktaa

Reijo Malm syntyi 22.12.1934 Savonlinnassa, mutta muutti Puumalaan, missä aloitti koulunkäynnin. Hän asui pääkaupunkiseudulla ja muutti myöhemmin Mikkeliin. Reijo Malm työskenteli sekatyömiehenä, opiskeli Työväen Akatemiassa ja päätyi toimittajaksi ja sanomalehtityöhön. Reijo Malm on naimisissa ja hänellä on kaksi poikaa.

 

Kirjailijaura

Jo 14 -15 -vuotiaana Reijo Malm alkoi kirjoittaa ikään kuin pakon sanelemana. Hänen ensimmäisiä kirjoituksiaan julkaistiin Vapaus-lehden Nuortennurkassa. Samaan aikaan hän myös luki kirjallisuutta. Erityisesti Tšehov ja Vuolijoki tekivät häneen suurimmat vaikutukset. Malm osallistui kirjallisiin seminaareihin, kuunteli ihmisten puhetta ja imi aiheita lehtimiestyöstään sekä tapaamistaan ihmisistä. Reijo Malm ryhtyi kirjoittamaan näytelmiä, jotka kuvaavat nimenomaan eteläsavolaista elämänmenoa. Kaikkiaan hän on kirjoittanut yli kaksikymmentä eripituista näytelmää, joita on esitetty mm. Mikkelin Teatterissa ja harrastajateattereissa eri puolilla maata.

 

Tuotanto ja muut saavutukset

Vakoilijoita Bel Marsissa.Näytelmä.1971.

Rantarokki.Näytelmä.1976.

Onnen säde – Pax laser. Näytelmä.1977.

Myrkkymyrsky. Näytelmä. 1977.

Kultaa ja hopeaa. Näytelmä. 1980.

Kemiaa eläintarhassa. Näytelmä 1985.

Mies huipulla. Näytelmä. 1985.

Senkaltaista rakkautta. Näytelmä. 1988.

Kihlamatka. Näytelmä.1989.

Eksyksissä rauhankyyhky. Näytelmä.1989.

Sua kohti koivu, tähti. Näytelmä.1992.

Onnenonkijat. Näytelmä.1992.

Iisakin naimapuuhat – Muuttajat. Näytelmä.1993.

Rakkaustarina. Näytelmä.1993.

Jouluaaton vesper. Näytelmä.1995.

Olipa kerran – Hölmölä. Näytelmä.1996.

Unelma onnesta. Näytelmä.1996.

Vanhojapoikia viiksekkäitä. Näytelmä.1996.

Etulyönnissä. Näytelmä.1997.

Meijjän Kaisa. Näytelmä.1999.

Mimmit intissä. Näytelmä.1999.

Aarnikosken laidalla. Näytelmä. 2002.

Kaltaalla Aarnikosken. Näytelmä. 2002.

Prinsessa Ruusunen ja Florestan. Näytelmä. 2005.

J.H. Erkon kirjoituskilpailun palkinto 1961.

Apurahoja läänin taidetoimikunnalta, lääninrahastosta ja kirjastoapurahalautakunnalta.

Suomen Näytelmäkirjailijaliitto ry:n jäsen.

Mikkelin Kirjoittajat ry:n jäsen ja sihteeri.

 

Motto

Naurakaa jos naurattaa, itkekää, jos itkettää.

 

Lähdetiedot

Kirjehaastattelu 2009.

Suomen Näytelmäkirjailijaliiton antamat tiedot.

http://www.naytelmat.fi/index.php

 

Leminen, Erkki Olavi

Ristiinassa asunut Erkki Leminen oli evankelista ja tuottelias kirjailija. Hän oli armoitettu saarnamies, mutta hänellä oli kutsumus levittää Jumalan ehtymätöntä armosanomaa myös tekstiensä kautta. Hän julkaisi yli kolmekymmentä teosta, joista useimmat ovat hengellisiä teoksia. Häntä pidetään suomalaisen hengellisen runouden klassikkona ja hänen tekstinsä ovat edelleen lohtuna elämän vaikeuksien keskellä.

 

Faktaa

Erkki Leminen syntyi Uukuniemen Sikopohjassa 19.8.1922 maanviljelijäperheeseen. Hän viihtyi hyvin maatalon töissä lapsesta alkaen. Talvisodan aikana perhe joutui evakkoon Raaheen, missä Erkki kävi maamieskoulun. Jatkosodan alettua hänet määrättiin Karjalan Kannakselle. Siellä hän sairastui ja joutui hoitoon Ruotsiin. Perheen toinen evakkomatka päätyi raja-Karjalaan Parikkalaan. Sota-ajan sairaus ja kotitilan menetys vahvistivat sen, ettei Erkistä voinut tulla maanviljelijää.

Hänelle avautui kuitenkin uusi tehtävä. Jo Erkin lapsuudessa Uukuniemellä oli vaikuttanut voimallinen herätysliike. Parikkalassa nuori mies tuli uskoon ja ryhtyi opiskelemaan Kauniaisten Raamattuopistossa. Hän tunsi voimakasta kutsumusta kiertäväksi evankelistaksi. Aluksi hän toimi itsenäisenä Jumalan sanan julistajana, mutta vuonna 1948 Kansan Raamattuseura kutsui hänet kiertäväksi evankelistaksi. Siinä tehtävässä hän työskenteli eläkkeelle jäämiseensä saakka vuoteen 1982. Hän kiersi ympäri Suomea, ajoi autollaan yli miljoona kilometriä ja piti yli 10.000 hengellistä puhetta.

Erkki Leminen avioitui vuonna 1947 kansakoulunopettaja Sirkka-Liisa Ijäksen kanssa ja heille syntyi viisi lasta. Perhe ei kuitenkaan saanut olla paljoa isän kanssa, sillä tämä oli saarnamatkoillaan ja leireillään suurimman osan vuotta. Perhe asui pitkään Ristiinassa, jossa vaimo työskenteli kansakoulunopettajana. Lapin luonto oli Erkki Lemiselle erityisen tärkeä latautumispaikka.

Erkki Leminen kuoli Mikkelissä 17.12.1992.

 

Kirjailijaura

Karjalaisessa suurperheessä talon töitten lomassa Erkki sisaruksineen ja serkkuineen sai kuunnella lukemattomia tarinoita, sananlaskuja ja arvoituksia. Jo nuoruusvuosinaan Erkki kirjoitti päiväkirjoja ja sota-aikana hän ryhtyi kirjoittamaan runoja, joihin purki koettelemuksiaan.  Hengellinen herääminen vuonna 1945 viritti uuden kirjoittamisinnon. Leminen teki runoja perhejuhliin ja nuorten hengellisiin tilaisuuksiin. Usein niitä esitettiin laulaen. Runojen jälkeen hän ryhtyi kirjoittamaan saarnoja, lehtijuttuja ja suorasanaisia tekstejä. Hän luki sekä koti- että ulkomaisia klassikoita ja hartauskirjallisuutta.

Erkki Lemisen ensimmäinen kirja Hoitakaa sydäntänne ilmestyi vuonna 1952. Sen jälkeen hän kirjoitti yhteensä kaikkiaan 34 kirjaa. Ne ovat hartauskirjoja, elämäkertoja, historiikkeja ja runokirjoja. Runoja Leminen alkoi kirjoittaa uudelleen Sveitsin-matkansa jälkeen1960-luvun loppupuolella. Vapaudessa ja hiljaisuudessa hän kykeni irtautumaan uskonnollisen normiston puristuksesta ja hänen sisällään uinunut runoilija heräsi eloon. Uusissa runoissa kuului vahvasti hänen oma runoilijanäänensä. Leminen kirjoitti samoin kuin puhui; hän oli samaan aikaan sekä hauras että vahva mies. Hänen teksteissään on niin surumielisyyttä kuin huumoriakin, ne ovat lämminhenkistä puhetta ihmiseltä ihmiselle.

 

Tuotanto ja muut saavutukset

Hoitakaa sydäntänne. Hartauskirja. Kuva ja Sana 1952.

Kultarannikon kutsu. Lastenkirja. Kuva ja Sana 1954.

Tällaistako on nuoruus.  Nuortenkirja. Kansan Raamattuseura 1957.

Valoa ensi askeliin. Hartauskirja. Kansan Raamattuseura 1959.

Uskon ja rukouksen mies. Väinö Hoikan elämänvaiheita ja päiväkirjamuistiinpanoja. Kansan Raamattuseura 1962.

Tule mukaan. Hartauskirja. Kansan Raamattuseura 1963.

Hän kyllä muistavi poikaa. Henkilökuvaus.  Kansan Raamattuseura 1963.

Olen ihminen. Hartauskirja. Kansan Raamattuseura 1964.

Orpojen äiti. Aura Latvuksen päiväkirja.  Kansan Raamattuseura 1965.

Edvard Lähdeniemi. Jumalan peltomies. Kansan Raamattuseura 1966.

Muistelen mietin ihmettelen. Omaelämäkerta. Kansan Raamattuseura 1969.

Astumaton askel. Hartauskirja. Kansan Raamattuseura 1970.

Alkajan askel. Hartauskirja. (3.painos kirjasta Valoa ensi askeliin). Kansan Raamattuseura 1970.

Lähellä sinua. Hartauskirja. Karas-Sana oy 1972.

Ei hän sinusta luovu. Hartauskirja. Karas-Sana oy 1977.

Erämaan rauhoittavat äänet. Mietteitä ja runoja. Karas-Sana oy 1978.

Kirjeitä kiusatuille. Hartauskirja. Karas-Sana oy 1980.

Armo kuuluu sulle juuri. Hartauskirja. Karas-Sana oy 1982.

Kootut. Runoja ja mietteitä. Karas Sana oy 1982.

Heikoissa väkevä. Jatko-osa Aura Latvuksen kirjaan Työ jatkuu. Kuvaus Parikanniemen lastenkodin uusista vaiheista Ristiinassa. Parikanniemen Orpokotiyhdistys 1984.

Kaksi vaeltajaa. NiiloTuomenokaan ja William Uotisen keskeisiä ajatuksia. Karas-Sana oy 1985.

Armon virta tulvii. Oronmyllyn toimintaa 20 vuoden ajalta. Karas-Sana oy 1985.

Jumalan virta on täynnä vettä. Hartauskirja/historiikki. Parikanniemen Orpokotiyhdistys 1986.

Laupeuden varassa. Hartauskirja. Karas-Sana oy 1987.

Tulipunainen tunturin ruska. Runo-valokuvateos. Yhdessä Toimi Hälvän kanssa. Karas-Sana oy 1987.

Katselen hiljaisuutta. Runo-valokuvateos. Yhdessä Toimi Hälvän kanssa. Karas-Sana oy 1989.

Sikopohjan poika. Omaelämäkerta. Parikanniemen Orpokotiyhdistys 1990.

Kuin tuulen henkäys. Runo-valokuvateos. Yhdessä Toimi Hälvän kanssa. Kirjaneliö 1990.

Järisyttävä armo. Hartauskirja. Karas-Sana oy 1991.

Pohjoista kohti. Runo-valokuvateos. Yhdessä Toimi Hälvän kanssa. Kirjaneliö 1991.

Väsynyt olemaan vahva.  Hartauskirja. Karas-Sana oy 1992.

Tuulenpuuskia ja päivänpaistetta.  Runo-valokuvateos. Yhdessä Toimi Hälvän kanssa. Kirjaneliö 1992.

Vaeltajan matkassa. Runo-valokuvateos. Yhdessä Toimi Hälvän kanssa. Postuumi teos. Karas-Sana oy. 1993.

Erkki Leminen. Valitut runot 1944 – 1992. Koonnut Sisko Latvus. Karas-Sana oy 1998.

Saarnoja, erillisiä runoja, lehtikirjoituksia.

Runoja säveltäneet Kari Tikka, Pekka Simojoki, Osmo Vänskä, Jukka Salminen, Johanna Taipale, Tapio Aaltonen, Erkki Oikarinen ja Esa Pyöriä.

Valoa ja varjoja. Runojen pohjalta tehty äänikasetti/cd. Laulaja Johanna Tähkäpää.

 

Motto

Armo kuuluu sulle juuri.

Ihmisen osuus pelastumisessa: Vastaanhangoittelu.

 

Lähdetiedot

Erkki Leminen. Valitut runot 1944 – 1992. Koonnut Sisko Latvus. Karas-Sana oy 1998.

Latvus Sisko, Erkki Leminen. Armon matkamies. Karas-Sana oy 1994.

Ari-Pekka Lemisen antamat tiedot.

Markku Lemisen antamat tiedot.

www.runomies.fi/leminen.html

http://fi.wikipedia.org/wiki/Erkki_Leminen

Leinonen, Anne Marketta

Kuva: Petri Laine

 

Luonnehdinta

Anne Leinonen on juvalaissyntyinen kustannustoimittaja, kirjailija ja kirjoittajaohjaaja.  Lapsuudenystävänsä Eija Lappalaisen kanssa yhdessä kirjoitetut nuortenromaanit sijoittuvat usein eteläsavolaisiin maisemiin. Anne Leinosen tieteis- ja fantasianovellit ovat toisista maailmoista. Kirjailijana hän on eräänlainen reaalifantastikko.

 

Faktaa

Anne Leinonen syntyi 25.10.1973 Juvan Nääringin kylässä kaksilapsiseen maanviljelijäperheeseen. Hän kävi Nääringin ala-asteen. Yläasteen hän kävi Juvan kirkonkylällä ja kirjoitti ylioppilaaksi Juvan lukiosta vuonna 1992. Sen jälkeen Anne Leinonen opiskeli Helsingin yliopistossa pääaineenaan maantiede ja valmistui filosofian maisteriksi 1997.

Valmistuttuaan hän on toiminut tuottajana ja WSOY:n kustannustoimittajana. Hän asuu Ristiinassa, on naimisissa ja hänellä on yksi lapsi. Anne Leinonen harrastaa science fiction- ja fantasiakirjallisuutta, elokuvia, tv-sarjoja ja yhdistystoimintaa.

 

Kirjailijaura

Nääringin ala-asteella opettajat suhtautuivat taiteisiin kannustaen. Anne lainasi koulun kirjastosta ja kirjastoautosta kaikkea mahdollista sarjakuvista poikakirjoihin ja historiallisiin romaaneihin. Tarinat ja maailmat kiehtoivat häntä, erityisesti fantasiamaailma. Annen mielikirjoja olivat Susan Cooperin Pimeä nousee –sarjan teokset. Annesta piti tulla taidemaalari, mutta kirjoittamisesta tulikin intohimo. Jo lapsena hän kirjoitti ystävänsä Eijan Lappalaisen (o.s. Laitinen) kanssa tarinoita sekä kauhu- ja fantasianovelleja. Ensimmäinen julkaistu teksti oli 11-vuotiaan Anne Leinosen runo juvalaisessa antologiassa. Teksteistä saatu palaute ja ateljeekritiikki olivat tärkeä askel kohti kirjailijuutta. Anne opiskeli kirjoittamista Mikkelin Kirjoittajien ja Oriveden opiston kursseilla.

Yläasteella Anne ja Eija alkoivat kirjoittaa yhdessä ketjutarinoita. Vuonna 1999 he alkoivat työstää nuortenromaanin käsikirjoitusta. WSOY julkisti nuortenkirjoituskilpailun ja he voittivat sen. Yhteinen esikoisromaani Lokkeja rakastava veli ilmestyi WSOY:n kustantamana vuonna 2000. Siitä alkoi edelleen jatkuva yhteistyö kustantajan kanssa. Sen jälkeen Anne Leinonen ja Eija Lappalainen ovat julkaisseet yhdessä viisi romaania. Anne on kirjoittanut myös novelleja, lehtiartikkeleita ja toimittanut useita kirjoja. Anne Leinonen käyttää edelleen esilukijoita ja toimii useissa kirjallisissa verkostoissa, joiden kautta hän on saanut luottolukijoita. Eija Lappalaisen isä kirjailija Tarmo Laitinen on kuulunut myös romaanikäsikirjoitusten työstövaiheessa kirjalliseen palauterinkiin.

Teksteissään Anne Leinonen kuvaa mm. toiseuden tunnetta, sukupolvien välisiä eroja, läheisen menettämistä ja surusta toipumista. Hänen ihmiskuvauksessaan keskeisintä ovat ristiriidat ja ihmisten motiivit.

 

Tuotanto ja muut saavutukset

Matkailun ympäristövaikutukset ja niiden arviointi. Helsingin yliopiston maantieteen laitoksen julkaisuja B 44 1997.

Lokkeja rakastava veli.  Nuorisoromaani. Yhdessä Eija Laitisen kanssa. WSOY 2000.

Kuuntele, näe. Antologia. Toim. Eija Laitinen&Anne Leinonen. Mikkelin Kirjoittajat ry 2000.

Neljän biisin bändi. Nuorisoromaani. Yhdessä Eija Laitisen kanssa. WSOY 2001.

Muistinkuvat. Antologia.Toim. Eija Laitinen&Anne Leinonen. Mikkelin Kirjoittajat ry 2001.

Saga. Nuortenromaani. Yhdessä Eija Laitisen kanssa. WSOY 2003.

Peilikuvarakkaus. Romaani.Yhdessä Eija Laitisen kanssa. WSOY 2005.

Valkeita lankoja. Tarinoita toisista todellisuuksista. WSOY 2006.

Ihmeen tuntua – näkökulmia lasten- ja nuorten fantasiakirjallisuuteen. Toim. Anne Leinonen & Ismo Loivamaa. BTJ Kirjastopalvelu 2006.

Kirjoita kosmos. Toim. Anne Leinonen. Opas spekulatiivisen fiktion kirjoittamiseen. Suomen Tieteiskirjoittajat ja Turun Yliopiston tieteiskulttuurikabinetti 2006.

Devoted Souls – peliromaani. Yhdessä Eija Lappalaisen kanssa. WSOY 2007.

Poikashöyhenet ja muita unelmia. Antologia. Toim. Anne Leinonen. Mikkelin Kirjoittajat ry 2007.

Novelleja, artikkeleita mm. lehdissä Portti, Kosmoskynä, Usva ja Tähtivaeltaja. Mukana antologioissa.

WSOY:n nuortenkirjan kirjoituskilpailun 1.sija yhdessä Eija Laitisen kanssa 2000.

Kansan Sivistysliiton Etelä-Savon rahaston kannustuspalkinto yhdessä Eija Laitisen kanssa 2000.

Kunniamaininta Portin kirjoituskilpailussa 1998, 1999, 2000, 2001, 2003, 2004, 2006, 2008.

  1. jaettu sija Portin kirjoituskilpailussa 2002.
  2. sija ja 3. jaettu sija Portin kirjoituskilpailussa 2003.
  3. jaettu sija Portin kirjoituskilpailussa 2005, 2008.

Atorox-palkinto vuoden parhaalle tieteis- ja fantasianovellille 2004.

Eri kirjoituskilpailujen tuomaristossa, mm. Nova, Tähtivaeltaja, Usva.

Suomen Tieteiskirjoittajat ry:n Kosmoskynä-lehden päätoimittajana.

Suomen Tieteiskirjoittajat ry, puheenjohtajana, arvostelupalvelun vetäjänä.

Suomen Maakuntakirjailijat ry, johtokunnan jäsen 2007.

Finncon-yhdistys ry, hallituksen jäsen.

Mikkelin Kirjoittajat ry, puheenjohtajana ja sihteerinä.

Suomen Nuorisokirjailijat ry, johtokunnan jäsenenä ja sihteerinä.

Suomen kirjailijayhdistysten neuvottelukunnan jäsen.

J.H. Erkon palkintoraadin jäsen 2008.

 

Lähdetiedot

Kirjehaastattelu 2009.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Anne_Leinonen

http://www.nuorisokirjailijat.fi/eijalaitinenjaanneleinonen.shtml

http://www.wsoy.fi/index.jsp?c=/author&id=82

Lappalainen, Eija Inkeri

Kuva: Markku Lappalainen

 

( o.s. Laitinen)

Luonnehdinta

Juvalta kotoisin oleva Eija Lappalainen on graafinen suunnittelija ja nuorisokirjailija. Hänen tuotannossaan kirjoittaminen ja visuaalinen suunnittelu ovat yhtä lailla kiinnostavia ja toisiaan ruokkivia. Eija Lappalainen pyrkii luomaan myös kuvallista tekstikerrontaa. Hänen vahvuusalueenaan on yhteiskirjoittaminen. Suurimman osan julkaisuistaan hän on tehnyt kiinteässä yhteistyössä läheistensä kanssa.

 

Faktaa

Eija Lappalainen syntyi 17.6.1975 Juvalla Myllymäen tilan tyttärenä. Hänen vanhempansa viljelivät tilaa ja isä Tarmo Laitinen työskenteli myös muissa ammateissa. Eija kävi ala-asteen jälkeen yläasteen ja lukion Juvan kirkonkylällä. Tultuaan ylioppilaaksi vuonna 1994 hän opiskeli vuoden Oriveden opiston kuvataidelinjalla. Sen jälkeen Eija Lappalainen opiskeli vaatetusalan artenomiksi Heinolassa ja graafiseksi suunnittelijaksi Kymenlaakson ammattikorkeakoulussa. Nykyään hän työskentelee Helsingissä graafisena suunnittelijana mainonta – ja markkinointialalla.

Eija Lappalainen on naimisissa. Hän harrastaa tietokone- ja konsolipelejä sekä elokuvia, sarjakuvia ja taidetta.

 

Kirjailijaura

Taide ja kädentaidot kiehtoivat Eija Lappalaista lapsesta alkaen. Hän seikkaili luonnossa ja kehitteli mielessään fiktiivisiä maailmoja ja tarinoita. Nuorena Eija Lappalainen luki paljon fantasiakirjallisuutta, mm. J.R.R. Tolkienia, Susan Cooperia ja Ursula Le Guinia. Eija kirjoitti pöytälaatikkoon pienimuotoisia tarinoita ja novelleja sekä jatkotarinoita yhdessä lapsuudenystävänsä Anne Leinosen kanssa. Kirjallisen kipinän Eija sai varsinaisesti isältään Tarmo Laitiselta, kun tämä julkaisi yhdeksänkymmentäluvun puolivälissä esikoisteoksensa. Tärkeintä Eijalle kirjoittajana on uudistuminen ja yhteiskirjoittamisessa yhdessä jakaminen.

Anne Leinosen kanssa hän julkaisi esikoiskirjansa vuonna 2000 ja sen jälkeen vielä neljä muuta

nuortenromaania. Isänsä Tarmo Laitisen kanssa Eija on tehnyt kaksi teatterikäsikirjoitusta ja miehensä Markku Lappalaisen kanssa sarjakuvia.

 

Tuotanto ja muut saavutukset

Lokkeja rakastava veli. Nuorisoromaani.Eija Laitisen nimellä. Yhdessä Anne Leinosen kanssa. WSOY 2000.

Kuuntele, näe. Antologia.Eija Laitisen nimellä.Toim. yhdessä Anne Leinosen kanssa. Mikkelin Kirjoittajat ry 2000.

Neljän biisin bändi. Nuorisoromaani. Eija Laitisen nimellä.Yhdessä Anne Leinosen kanssa.WSOY 2001.

Muistinkuvat. Eija Laitisen nimellä. Toim.yhdessä Anne Leinosen kanssa.Mikkelin Kirjoittajat ry 2001.

Saga. Nuortenromaani. Eija Laitisen nimellä.Yhdessä Anne Leinosen kanssa. WSOY 2003.

Viisi staraa ja enkeli. Musikaalikäsikirjoitus Mikkelin nuorisoteatterille. 2004.

Peilikuvarakkaus.Romaani.Eija Laitisen nimellä.Yhdessä Anne Leinosen kanssa.WSOY 2005.

Saa rakastaa. Revyykäsikirjoitus Mikkelin Revyyteatterille. Yhdessä Tarmo Laitisen kanssa.2006.

Devoted Souls – peliromaani. Yhdessä Anne Leinosen kanssa. WSOY 2007.

Anne liekkien sulattaa. Sarjakuva. Yhdessä Janne Korsumäen kanssa.5 fantasiaa-albumi. Egmont 2007.

Huomisen tukkilaiset. Sarjakuva. Yhdessä Markku Lappalaisen kanssa.  Hokuto Manga 2 – albumi. Otava 2007.

Karikot. Revyykäsikirjoitus Mikkelin Revyyteatterille. Yhdessä Tarmo Laitisen kanssa.2008.

Kolumneja mm. Särö-, Itä-Savo ja Länsi-Savo lehdissä.

WSOY:n nuortenkirjan kirjoituskilpailun 1. sija yhdessä Anne Leinosen kanssa 2000.

Kansan Sivistysliiton Etelä-Savon rahaston kannustuspalkinto yhdessä Anne Leinosen kanssa 2000.

Kantaesitystukipalkinto Saa rakastaa – revyyn käsikirjoitukselle yhdessä Tarmo Laitisen kanssa 2006.

Sarjis 2007 –kilpailun 2. sija yhdessä Janne Korsumäen kanssa 2007.

Mikkelin Kirjoittajat ry:n jäsen.

Suomen Nuorisokirjailijat ry:n jäsen; johtokunnan jäsen 2005 -.

 

Motto

Kaikki on vasta alussa.

 

Lähdetiedot

Kirjehaastattelu 2009.

http://www.kaksikertojaa.com

http://fi.wikipedia.org/wiki/Eija_Lappalainen

http://grafomania.wordpress.com/tekijat/eija-lappalainen/

http://www.mikkelinrevyyteatteri.fi/Kotisivu/kirjoit.html

Lampén, Ernst Adolf

Kuva: Hilda Lodin-Laitinen 1929 Otavan kuva-arkisto

( vsta 1936 Iso-Keisari Ernst)

Luonnehdinta

Ernst Lampén teki elämäntyönsä kieltenlehtorina, mutta hänet tunnetaan erityisesti savolaisuuden apostolina, matkailijana, humoristisena kirjailijana, lehtimiehenä ja vapaa-ajattelijana. Lampénin elämä ja toiminta sivuavat monella tavoin Savoa ja Rantasalmea, jossa hän vietti lapsuutensa. Hänen teksteistään huokuvat rehevä elämänilo ja arjen kommellukset, mutta myös julkaisuaikana radikaalit ajatukset.

 

Faktaa

Ernst Lampén syntyi Kuopiossa 1865, mutta muutti Rantasalmelle neljävuotiaana. Hänen isästään tuli Rantasalmen kirkkoherra ja äiti hoiti suurta taloutta ja yhdeksää lastaan, joista Ernst oli viides. Vaikka vanhemmat olivat muualta kotoisin ja perheen kotikielenä oli ruotsi, lapsuuden pappila ympäristöineen vaikutti voimakkaasti Ernstin elämään. Hänestä tuli Savon ja savolaisten vannoutunut ystävä ja puolestapuhuja. Poika lähetettiin koulutielle Kuopion suomenkieliseen lyseoon. Valmistuttuaan ylioppilaaksi vuonna 1883 Lampén ryhtyi opiskelemaan yliopistossa molempia äidinkieliään. Kielten lisäksi musiikista tuli hyvin keskeinen harrastus. Musiikillisen lahjakkuutensa Ernst peri äidiltään. Valmistuttuaan filosofian kandidaatiksi Ernst Lampén toimi kielten lehtorina Helsingin suomalaisessa lyseossa sekä laulunopettajana normaalilyseossa. Lisäksi hän toimitti matkailulehteä sekä Savotar- ja Lipeäkala-lehtiä. Matkustaminen niin Suomessa kuin ulkomailla oli hänen lempiharrastuksensa. Vuonna 1936 Lampén otti isänsä kotitilan Iso-Keisari –nimen omaksi nimekseen.

Lampén avioitui vuonna 1925 ja hänellä oli yksi poika sekä ottotytär. Lampén kuoli sydänkohtaukseen Helsingissä 2.4.1938.

 

Kirjailijaura

Koulupoikana Ernst asui Kuopiossa samassa koulukodissa Juhani Ahon kanssa. Hän ihaili Ahon kieltä ja ylipäätään suomen kieltä ja supisuomalaista kulttuuria. Valmistuttuaan opettajaksi kirjoittaminen nousi hänen keskeiseksi harrastuksekseen matkustelun ohella. Hän yhdisti lempiharrastuksensa, sillä hän halusi kirjoituksillaan saada suomalaiset tutustumaan omaan maahansa. Suuri osa hänen kirjoituksistaan liittyy matkoilla saatuihin kokemuksiin ja savolaisuuden tunnetuksi tekemiseen. Ernst Lampénin tuttavapiiriin kuului monia taiteilijoita ja kirjailijoita kuten Juhani Aho, Jean Sibelius, Eino Leino, L. Onerva ja Ilmari Kianto. Lampén antoi Kiannolle Iki-Kianto – lempinimen.

Myöhemmällä iällään Ernst Lampén ryhtyi julistajaksi ja maailmanparantajaksi. Hän oli vapaa-ajattelija ja suhtautui uskontoon kriittisesti. Persoonalliset kannanottonsa hän esitti usein huumorin avulla. Hän halusi kertoa reheviä, hauskoja juttuja ja tunsi parhaiten viihtyvänsä ”pyhän kevytmielisyyden” leimaavan savolaisen rahvaan parissa. Kolmekymmentäluvulla hänestä oli tullut aikansa humoristinen kulttuurihenkilö.

 

Tuotanto ja muut saavutukset

Lyseon viiden alimman luokan päättyvien kurssien tarkoituksesta ja suunnitelmasta. 1896.

Raamatun opetuksesta kouluissamme. Nuori Suomi1906.

Suomea ristiin rastiin. Otava 1917.

Suomea maitse ja meritse. Otava 1918.

Taivaallisia tarinoita. Otava 1918.

Meiltä ja muualta. Otava 1919.

Jäämeren hengessä. Gummerus 1921.

Pikakuvia Raja-Karjalasta. Otava 1922.

Gloria. Kokoelma kansojen pyhiä kertomuksia. Otava 1923.

Ilmari Kianto.1924.

Terve,Lukianos! Otava 1924.

Värmlannin matka. Suomalaisuutta vainuamassa Värmlannin metsissä. Otava 1925.

Kielipakinoita. Otava 1926.

Savolaisia sutkauksia ja letkauksia. Lampén et al. Savonseura 1929.

Pappilan lapset kertovat Rantasalmen muistojaan vuosilta 1863 – 1917. Ernst Lampén et al.. Otava 1929.

Sillien kimpussa Islannin vesillä. Elfvingin kalastuslaivueessa. Otava 1931.

Lieviä letkautuksia. Pakinoita. Otava 1932.

Suomea samoilemassa. Valikoima matkailupakinoita ja kulttuurikuvia. Otava 1934.

Savo ja savolaiset. Otava 1935.

Maailman kylillä ihmisiä tapaamassa. Otava 1936.

Kramer Anders, Päähänpistoja. Pilvilinna. Rak. ja suom. Ernst Lampen-Isokeisari. Kuv. Signe Hammarsten-Jansson.1938.

Rantasalmen kirjoittajayhdistys Ernesti on nimennyt itsensä Ernst Lampénin mukaan.

 

Lähdetiedot

Kilpi Mikko, Ernst Lampén, Iso-Keisari. Teoksessa Aleksis Kivestä Martti Merenmaahan. Suomalaisten kirjailijoiden elämäkertoja. WSOY 1954, s. 710 – 715.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Ernst_Lamp

http://www.rantasalmi.fi/palvelut/kirjasto/ernst_lampen/juuret_rantasalmella/

Laitinen, Tarmo Jalmari

Luonnehdinta

Juvalainen Tarmo Laitinen on pitkän linjan sanataiteen harjoittaja, käsikirjoittaja, kirjailija ja kolumnisti. Kirjoittaminen on hänelle keino osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun. Laitinen on pienen ihmisen puolella usein pilke silmäkulmassa.

 

Faktaa

Tarmo Laitinen syntyi Juvalla 8.3.1941. Hän kävi kansakoulun ja työskenteli hyvin monenlaisissa ammateissa, mm. maanviljelijänä, levyseppähitsaajana ja koneenkuljettajana. Jäätyään eläkkeelle 53-vuotiaana hän aloitti kirjallisen työskentelyn.

Tarmo Laitinen on naimisissa ja hänellä on kaksi lasta. Tyttärensä Eija Lappalaisen (o.s. Laitinen) kanssa Tarmo Laitinen on tehnyt yhdessä teatterikäsikirjoituksia. Isä ja tytär ovat toimineet myös toistensa ateljeekriitikoina.

Tarmo Laitinen harrastaa lukemisen ohella mm. metsänhoitoa, kalastusta ja kuntoliikuntaa.

 

Kirjailijaura

Tarmo Laitinen aloitti kirjoittamisen 1980-luvulla runoja kirjoittamalla. Niitä julkaistiin valtakunnallisissa ja paikallisissa antologioissa. Hän myös luki paljon ja hyvin laaja-alaisesti erityyppistä kirjallisuutta, mutta ei voi nimetä yksittäistä kirjailijaa, jolta olisi saanut eniten vaikutteita.

”Ehkä eniten olen saanut kipinää ja aihelmia elävästä elämästä toimiessani eri ammateissa tarkkailemalla ihmisiä ja elämän monimuotoisuutta”, Laitinen toteaa. Elämänkoulu loi hänelle pohjan ja kokemuskentän ammentaa kaunokirjallisia, fiktiiviseksi muunneltuja tarinoita. Kahden vuoden työn tuloksena ilmestyi vuonna 1995 Tarmo Laitisen esikoisteos Rynkky. Hänen novelliensa tyyli on niukkaa, täsmätarkkaa proosaa, huumori satiirin ja ironian sävyttämää.

Esikoisteoksensa jälkeen Tarmo Laitinen on julkaissut novelleja ja muita kirjoituksia eri kokoelmissa ja lehdissä. Hän on kirjoittanut myös kuusi näytelmäkäsikirjoitusta, kaksi niistä yhdessä tyttärensä Eija Lappalaisen kanssa.

 

Tuotanto ja muut saavutukset

Rynkky. Novellikokoelma. Kirjayhtymä 1995.

Älä unta nää. Episodinäytelmä. Kantaesitys Juva 2001.

Mä oon mikä oon. Revyykäsikirjoitus. Kantaesitys Mikkeli 2003.

Onnen murusia. Revyykäsikirjoitus. Kantaesitys Mikkeli 2004.

Saa rakastaa. Revyynäytelmä yhdessä Eija Laitisen kanssa. Kantaesitys Mikkeli 2006.

Pitkän linjan työmies. Monologi. SAK:n Itä-Suomen 100-vuotisjuhla 2006.

Karikot. Revyynäytelmä yhdessä Eija Lappalaisen kanssa. Kantaesitys Mikkeli 2008.

Runoja, novelleja, lehtijuttuja, kolumneja, mukana antologioissa.

Mikkelin Kirjoittajat ry:n jäsen ja arvostelupalvelun kriitikko 1998 –.

Skripta Kirjoittajaopiston opettaja ja kirjoittajaohjaaja 2004 –.

Etelä-Savon taidetoimikunnan jäsen 2007 – 2009.

Opetusministeriön kirjastokorvausapuraha 1996.

Pohjois-Savon taidetoimikunnan kantaesitystuki yhdessä Eija Laitisen kanssa revyynäytelmästä Saa rakastaa 2006.

 

Motto

Ole suvaitseva. Ota pieni ihminen messiin.

 

Lähdetiedot

Kirjehaastattelu 2009.

http://juwanet.org/kirjasto/gottlundinpuistikko/kirjallisuus/index.htm

http://www.mikkelinrevyyteatteri.fi/Kotisivu/kirjoit.html

Laine, Mauri Sakari

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Luonnehdinta

Mikkeliläistynyt pappi ja isä Mauri Laine on hyödyntänyt lähetystyökokemuksiaan varhaisnuorille suunnatuissa seikkailukertomuksissaan, joiden tapahtumat sijoittuvat Kauko-Itään Hongkongin alueelle.

 

Faktaa

Mauri Laine syntyi 23.8.1957 Kajaanissa. Hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1976 ja valmistui teologian kandidaatiksi 1981. Laine on toiminut pappina useissa seurakunnissa ja vuodesta 1990 alkaen Mikkelissä. Helsingin ja Mikkelin lisäksi hän on asunut mm. Pieksämäellä, Lappeenrannassa Englannissa ja Hongkongissa. Siellä hän oli 1980-luvulla lähetystyössä. Mauri Laine on naimisissa ja hänellä on kuusi lasta. Hänen harrastuksiaan ovat kirjallisuus, kirjoittaminen, historia ja urheilu.

Musiikki on ollut aina myös hänelle läheistä.

 

Kirjailijaura

Jo ennen lukemaan oppimistaan Mauri Laine lainasi kirjoja. Hänen isänsä oli nuoriso-ohjaaja ja tarinankertoja, joka julkaisi itsekin yhden kirjan. Seurakunnan poikakerhojen jatkokertomukset ja Viisikot kuuluivat Maurin mielilukemistoon. Aikuisena Mauri Laine on lukenut mm. venäläisiä klassikoita ja dekkareita. Kiinan kielikoulun aikoihin 1980-luvun puolivälissä kirjoittaminen alkoi kiehtoa yhä enemmän. Laineen ensimmäinen teos Yläveden pojat (1990) oli varhaisnuorille suunnattu seikkailukertomus Hongkongista. Vasta ensimmäisen kirjan julkaisun jälkeen Mauri Laine luki, kuinka kirja tulisi kirjoittaa. Seuraavissakin kirjoissa aiheet ovat pysyneet samoina. Hongkong, lähetystyön merkityksellisyys ja kristillinen ilosanoma ovat hänen keskeisiä teemojaan.

 

Tuotanto ja muut saavutukset

Yläveden pojat. Seikkailukertomus Hongkongista. Suomen Lähetysseura.Kirjaneliö 1990.

Yläveden pojat ja Iso Känsä. Seikkailukertomus Hongkongista. Suomen Lähetysseura. Kirjaneliö1994.

Kiinalaisen maljakon arvoitus. Seikkailuromaani. Suomen Lähetysseura 2004.

Lukuisia lehtiartikkeleita.

 

Motto

Jumala on todellisuutta tässä ajassa.

 

Lähdetiedot

Kirjehaastattelu 2009.

Suomen teologit 1999. Suomen kirkon pappisliitto, s. 400 – 401.

Kortelainen, Helena

( o.s. Tiihonen)

 

Luonnehdinta

Mikkeliläinen Helena Kortelainen on kielenkääntäjä ja näytelmäkirjailija. Hän on edelleenkin kyselyiässä ja kiinnostunut ihmisistä sekä heidän tarinoistaan. Näytelmiensä kautta hän saa elettyä ikään kuin monta elämää samaan hintaan. Useissa Helena Kortelaisen näytelmissä liikutaan Mikkelin maisemissa, mutta myös pohjoiskarjalaiset lähtökohdat heijastuvat hänen näytelmissään.

 

Faktaa

Helena Kortelainen syntyi 25.2.1956 Enon kunnassa Pohjois-Karjalassa kauppiaan tyttärenä. Kirjoitettuaan ylioppilaaksi Joensuun Harjoittelukoulusta vuonna 1975 Helena hakeutui Savonlinnan kieli-instituuttiin ja valmistui sieltä vuonna 1980 diplomikielenkääntäjäksi pääaineenaan saksan kieli. Helena Kortelainen on työskennellyt vienti- ja tuontiyrityksissä. Mikkeliin hän muutti vuonna 1984. Hän on naimisissa ja hänellä on kolme poikaa. Helena Kortelainen harrastaa teatteria ja lukemista, mutta myös arkeologiaa ja liikuntaa.

 

Kirjailijaura

Helena Kortelainen oli innokas lukija jo kansakouluaikoina. Lastenkirjojen jälkeen häneen ovat tehneet vaikutuksen mm. Lennart Meren Hopeanvalkea ja Aino Kallaksen Sudenmorsian.

Kotiäitinä ollessaan Helena Kortelaisella oli vihdoin aikaa ajatella omiakin ajatuksia ja hänen päässään ryhtyivät muhimaan monenlaiset aihiot. Hän seurasi elämää ympärillään ja kuunteli puhetta kaikkialla. Näytelmän muoto, henkilöstä ja näkökulmasta toiseen vaihtaminen, tuntui luontevalta tavalta kuljettaa tarinaa. Näytelmäkirjailijan ura aukeni, kun nukketeatteri Tilkku pyysi sovitusta Andersenin sadusta Lumikuningatar. Se valmistui vuonna 1993. Sen jälkeen Helena Kortelainen on työstänyt yhteensä 14 näytelmää lapsille, nuorille ja aikuisille.  Näytelmissään hän käsittelee mm. yhteisöllisyyttä, älyn terroria sekä vanhusten ja lasten maailmaa.

Kirjoittamista ja näytelmien tekoa Helena Kortelainen on opiskellut Oriveden ja Joutsenon opistoissa sekä Kotkan Pekkas-akatemiassa. Vuosina 2005 – 2006 hän osallistui Itä-Suomen läänin taidetoimikuntien käsikirjoittajakoulutukseen. Näytelmien tekstejä hän on käynyt läpi ohjaajien kanssa. Erityisesti Jarmo Siltaoja on antanut palautetta hänen teksteistään.

 

Tuotanto ja muut saavutukset

Lumikuningatar

Sovitus H.C. Andersenin sadusta. Nukketeatteri Tilkku 1993.

Ohjaus Tarja Heiskanen.

Ja aurinko nousee kuin kurinpalautus

Laulunäytelmä nuorille. Heinäveden nuorisoteatteri 1993.

Ohjaus Tarja Heiskanen.

Milloin yö päättyy ja päivä alkaa

Lastennäytelmä. Satuteatteri Tarapaappa 1993.

Ohjaus Jarmo Siltaoja.

Keikkulan kuutamossa

Nukketeatterinäytelmä. Nukketeatteri Tilkku 1993.

Ohjaus Tarja Heiskanen.

Onnensäkki

Nukketeatterinäytelmä. Nukketeatteri Tilkku 1993.

Ohjaus Tarja Heiskanen.

Salaperäinen joulu

Koulunäytelmä 1993.

Varjoaan nopeampi.

Lastennäytelmä. Teksti yhdessä Jarmo Siltaojan kanssa.

Satuteatteri Tarapaappa 1994.

Ohjaus Jarmo Siltaoja.

Pilvi kuun yli kulkee

Eino Leinon elämästä kertova sovitus.

Vierailuesitykset Kansallisteatterin Omapohjassa 2001, Mikkelin Teatterissa 2002 ja esityksiä muualla Suomessa.

Ohjaus Martti Luukko ja Jarmo Siltaoja.

Kerran kesällä

Sovitus Joel Lehtosen romaanista.

Savonlinnan Linnalan opiston teatteri-ilmaisun ryhmä 2001.

Ohjaus Martti Luukko.

Jos mie mokoman saisin

Mikkelin kansalaisopiston iltamateatteri 2004.

Ohjaus Tarja Heiskanen.

Satu Vesihiidestä ja Kultasirkasta

Sovitus Anni Swanin sadusta.

Vekkuliteatteri 2004.

Ohjaus Tarja Heiskanen.

 

 

Mataleena

Sovitus Joel Lehtosen romaanista.

Savonlinnan Putkinotkon kesäteatterin tilausnäytelmä 2004.

Ohjaus Martti Luukko.

 

Aittatontun tarinat I-III

Nukketeatteri Tilkku 2005 – 2008.

Yhteistyöproduktio Mikkelin Kenkäveron kanssa.

Ohjaus Tarja Pyhähuhta.

 

Pikisilmä – Matkalaukussa syntynyt tyttö

Itä-Suomen taidetoimikuntien Tekstistä lastenteatteriksi – käsikirjoituksen aikana syntynyt lastennäytelmä. 2006.

Miun Mikkeli

Mikkelin Revyyteatterin vierailuesitys Mikkelin Teatterissa 2009.

Käsikirjoitus yhdessä Reijo Honkosen ja Ulla-Maija Vänttisen kanssa.

Ohjaus Tarja Pyhähuhta.

Kuusi näytelmää Näytelmäkirjailijaliiton hallussa.

Lisäksi runoja, satuja, lehtijuttuja.

Mikkelin Kirjoittajat ry:n jäsen.

Aino Kallas Seura ry:n jäsen.

 

Motto

Jokainen päivä synnyttää uuden moton.

 

Lähdetiedot

Kirjehaastattelu 2009.