Swan, Anni Emilia

Luonnehdinta

Mikkelin Suomalaisen Tyttökoulun käyneestä Anni Swanista tuli suomenkielisen lasten ja nuortenkirjallisuuden merkittävä klassikko jo elinaikanaan. Hän uudisti suomalaista satutraditiota  ja loi aivan uudenlaisen tyttö- ja poikakirjallisuuden lajin. Kirjailija kykeni eläytymään lasten ja nuorten elämään ja sisäiseen kehitykseen. Kirjoillaan sekä myös lehtityöllään Anni Swan halusi osallistua myös kansakunnan eheyttämiseen ja sosiaalisten raja-aitojen kaatamiseen.

Faktaa

Anni Swan syntyi Helsingissä 4.1.1875 opettajaperheen seitsemäntenä tyttärenä. Kaikkiaan tyttäriä syntyi yhdeksän. Isä Carl Gustaw Swan oli innokas fennomaani ja kulttuurihenkilö, joka perusti mm. Lappeenrannan ensimmäisen sanomalehden. Kotona harrastettiin lukemista, näyttelemistä ja kirjoittamista. Lapsuutensa Anni Swan vietti ensin Hämeessä ja sitten ja Lappeenrannassa. Isot siskot antoivat pikkusiskoille aluksi kotiopetusta ja sitten Anni kävi vielä Lappeenrannan kansakoulun. Koska Lappeenrannassa ei ollut suomenkielistä tyttökoulua, Anni lähetettiin tyttökouluun Mikkeliin. Jo kouluaikanaan hän tutustui Mikkelin poikalyseon oppilaaseen, kangasnimeläiseen Otto Manniseen. Anni sai tyttökoulusta päättötodistuksen ja muutti pois Mikkelistä. Hän toimi kotiopettajana ja luki rinnalla yksityisesti ylioppilastutkintoa, jonka hän suoritti Helsingissä vuonna 1895. Tämän jälkeen Anni Swan opiskeli yliopistossa humanistisia aineita. Saadakseen ammatin hän kävi Jyväskylässä yksivuotisen kansakoulunopettajaseminaarin v. 1900.  Sen jälkeen Anni Swan palasi Helsinkiin ja toimi sen suomenkielisissä kouluissa opettajana yhteensä 15 vuotta. Helsingissä ollessaan hän seurusteli runoilija Eino Leinon kanssa, mutta avioitui kuitenkin kouluaikojensa ihastuksen, runoilija Otto Mannisen kanssa. Tärkeä osa heidän elämäänsä tuli olemaan yhteinen kesäkoti Kotavuori Puulaveden saaressa Kangasniemellä. Perheeseen syntyi kolme poikaa, joista tuli myös kirjailijoita.

Anni Swan kuoli Helsingissä 24.3.1958.

Kirjailijaura

Kirjalliset taipumukset, rikkaan mielikuvituksen ja halun luovaan työhön Anni imi vanhemmiltaan jo pikkutyttönä. Hän viihdytti niin oman perheen kuin Sibeliuksen ja Järnefeltin perheiden lapsia sadunsepittäjätaidoillaan. Anni oppi lukemaan kuusivuotiaana ja suorastaan ahmi Grimmin, Topeliuksen ja Andersenin sadut sekä Tuhannen ja yhden yön tarinat. Myöhemmin tyttökirjallisuus ja Aleksi Kivi tulivat hänelle tutuiksi. Anni osallistui isänsä perustaman lehden toimitustyöhän jo varhain ja julkaisi myös omaa lastenlehteä. Tyttökouluaikanaan Anni kirjoitti koulunsa konventin lehteen sekä myös päiväkirjaa ja kirjeitä. Hänen mieliharrastuksensa oli kuitenkin ”opettajien ihaileminen”.

Jyväskylän seminaarivuosi oli käänteentekevä vaihe Anni Swanin kirjailijauralla. Silloin hän tuli tietoiseksi sadunkertojan lahjoistaan ja kirjailijanurastaan. Hän kirjoitti satunsa muistiin ja Helsinkiin palattuaan näytti niitä Juhani Aholle. Korjailujen jälkeen ja Juhani Ahon myötätuella WSOY julkaisi Anni Swanin ensimmäisen satukokoelman vuonna1901. Rohkaistuneena Anni Swan julkaisi kaksi vuotta myöhemmin seuraavan satukokoelmansa. Hänen satunsa olivat lyyris-romanttisia ihmesatuja, mutta myöhemmin myös realistisia satuja lasten ja eläinten ystävyydestä sekä metsäluonnosta. Satujen lisäksi opettajana toimiva Anni Swan kirjoitti myös lastennäytelmiä.

Avioiduttuaan Swan alkoi kirjoittaa nuortenkirjoja niin pojille kuin tytöille. Kirjoille on tyypillistä vastakkainasettelu hyvän ja pahan sekä köyhän ja rikkaan välillä. Hyväntekeväisyys ja eettinen pohdinta on keskeistä, mutta moralisoinnista ja opettavaisuudesta Anni Swan sanoutuu irti.  Hän ymmärtää erinomaisesti lasten ja nuorten fyysisen sekä psyykkisien elämän kehitystä ja kuvaa sitä lämmöllä ja taidolla. Swanin nuortenkirjoissa on myös realismia, jännitystä ja yllättäviä käänteitä.  Kirjojen lisäksi Anni Swan toimitti myös lasten ja nuorten lehtiä, joiden kautta hänen kasvatustyönsä jatkui puolen vuosisadan ajan.

Anni Swanin keskeinen kirjallinen tukihenkilö oli hänen puolisonsa Otto Manninen. Puolisot lukivat toistensa käsikirjoituksia ja toimivat näin kotikriitikoina ja kannustajina.

” Hyvänä tukena kirjallisessa työssäni on ollut se mielenkiinto ja ymmärrys, jota mieheni on aina tuntenut lastenkirjallisuutta kohtaan”, totesi Anni Swan.

Tuotanto ja muut saavutukset

Satuja I. WSOY 1901.

Satuja 2. WSOY 1903.

Satuja 3. WSOY 1905.

Pieniä satuja. WSOY 1906.

Lastennäytelmiä. WSOY 1910.

Tarinoita lapsille. WSOY 1913.

Saapasjalkakissa. WSOY 1914.

Tottisalmen perillinen. Nuortenromaani. WSOY 1914.

Iiris rukka. Nuortenromaani.WSOY 1916.

Satuja ja tarinoita. WSOY 1917.

Kaarinan kesäloma. Nuortenromaani. WSOY 1918.

Ollin oppivuodet. Nuortenromaani. WSOY 1919.

Satuja. WSOY 1920.

Sagopåsen jämte andra sagor ock berättelser. Fram1920.

Pikkupappilassa. Nuortenromaani. WSOY 1922.

Satuja IV. WSOY 1923.

Lastennäytelmiä 2. WSOY 1923.

Lapsen turva. Lastennäytelmä. 1924.

Ilmarin matka kuuhun. Lastenkirja. WSOY 1924.

Ulla ja Mark. Nuortenromaani. WSOY 1924.

Sara ja Sarri. Nuortenromaani. WSOY 1927.

Sara ja Sarri matkustavat. WSOY 1930.

Anni Swanin sadut. WSOY 1933.

Me kolme. Ritvan suojatit. Kootut kertomukset IX. WSOY 1937.

Kaksi pikku miestä. Lastenkirja. WSOY 1938.

Pauli on koditon. Nuortenromaani. WSOY 1946.

Jussi-poika tonttulassa. Lastenkirja. WSOY 1947.

Arnellin perhe. Nuortenromaani. WSOY 1949.

Kootut kertomukset 1 – 11. WSOY 1956.

Kotavuoren satuja ja tarinoita. WSOY 1957.

Radiokuunnelma Amalia Turilas 1931.

Lasten- ja nuortenkirjojen suomennoksia.

Toimittajana lasten- ja nuorten lehdissä Pääskynen 1907 – 1918, Nuorten Toveri 1919 – 1925, Sirkka 1926 – 1945.

Anni Swanin mukaan on nimetty Anni Swanin katu Mikkelissä ja Lappeenrannassa sekä Anni Swanin puisto Kangasniemellä.

Lähdetiedot

Ahola S., Anni Swan. Yhdeksän mustaa joutsenta. WSOY 1993.

Anni Swan. Teoksessa Aleksi Kivestä Martti Merenheimoon. Suomalaisten kirjailijoiden elämäketoja. WSOY 1954, s. 403 – 409.

Laukka Maria, Anni Swan. Teoksessa Kotimaisia nuorten klassikoita 1. Toim. Ismo Loivamaa. BTJ Kirjastopalvelu oy 2000, s. 162 – 165.

Lehtonen Maija, Anni Swan. WSOY 1958.

Mikkelin tyttölyseo 1879 – 1954. 75-vuotisjulkaisu. Mikkelin Tyttölyseon Seniorit ry.1954, s.101 -103; 250 – 251.

Oranen Matti, Kirjailijaliiton alkuhetket. Teoksessa Mitä minä tänään koulussa opin? Toim. Marja Myyryläinen. Mikkelin Tyttölyseon Seniorit ry 2004, s. 8 -11.

Mikkelin lyseon opiskelijan Anni Korpiluoman keräämät tiedot 2008.