Tiilikka, Leena Talvikki
( ent. Suutarla, o.s. Savolainen)
Luonnehdinta
Mikkelin tyttölyseosta ylioppilaaksi valmistunut sairaalateologi, perheneuvoja ja psykoterapeutti Leena Tiilikka näyttää elämää ja tunteita runoissaan voimakkaan kuvallisesti ja koskettavasti usein luonnonilmiöiden kautta siivilöitynä. Tarkkaan kirjoitetuilta riveiltä heijastuu myös hänen ammatillinen taustansa ja terapeuttinen näkökulma.
Faktaa
Leena Tiilikka syntyi Ensossa 21.12.1938 sähköpiiriesimiehen vanhimpana tyttärenä. Tyttöjä syntyi perheeseen kaikkiaan viisi. Perhe muutti isän työn perässä Etelä-Savoon ja asui mm. Sulkavalla, Hirvensalmella ja pitkään Mikkelin maalaiskunnan Otavassa. Leena kävi kansakoulua useammalla paikkakunnalla. Oppikoulun hän kävi Mikkelin tyttölyseossa ja kirjoitti ylioppilaaksi 1960. Sen jälkeen hän opiskeli teologian kandidaatiksi Helsingin yliopistossa ja valmistui sieltä vuonna 1966. Papiksi hänet vihittiin vuonna 1989. Henkilökohtainen auttamistyö kutsui häntä, ja hän suoritti sairaalasielunhoidon, työnohjaajan, perheneuvojan ja pariterapian koulutukset. 1980-luvun loppupuolen hän toimi Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnan perheneuvojana ja sen jälkeen Riihimäellä vastaavassa tehtävässä.
Leena Tiilikka avioitui sokeiden papin Raimo Suutarlan kanssa ja heille syntyi kolme lasta. Avioeron jälkeen hän avioitui Antero Tiilikan kanssa.
Leena Tiilikka harrasti kirjallisuutta, kodin arjen asioita, puutarhanhoitoa, luonnon seuraamista ja hyötyliikuntaa luonnossa. Hän kuoli vaikeaan sairauteen Hämeenlinnassa 2.10.2006.
Kirjailijaura
Lapsesta saakka Leena Tiilikka kirjasi elämää ja tunteitaan runoiksi sekä päiväkirjan lehdille. Ensimmäisen runonsa hän julkaisi jo 9-vuotiaana Savo-Karjala –lehdessä. Leena luki paljon kaikenlaista kirjallisuutta ja hänen mielikirjailijansa oli mm. kirgisialainen Tšingiz Aitmatov.
Seitsemän- ja kahdeksankymmentäluvuilla Leena Tiilikka kirjoitti kolumneja eri lehtiin, tietotekstejä, saarnoja, virsiä, laulujen sanoituksia ja suomensi runoja. Työskentely sairaalasielunhoitajana ja perheterapeuttina antoi oivallisen näköalapaikan elämään. Hän kuunteli omia kokemuksiaan ja toisten tarinoita. Ajatukset pukeutuivat runoiksi. Leena Tiilikka kävi mm. Maria Säntin ja Risto Ahdin kirjoittajakursseilla Oriveden opistossa. Samuli Parosen seuran tiivis runorinki oli myös tärkeä runoilijana kehittymisen kannalta. Leena Tiilikan ensimmäinen runokokoelma Lähellä meri ilmestyi 1985. Sen jälkeen häneltä on julkaistu kolme runokokoelmaan, viimeinen postuumina hänen kuolemansa jälkeen. Runoissaan Tiilikka käsittelee parisuhdetta vuoroin miehen ja vuoroin naisen näkökulmasta. Hän kuvaa myös surusta toipumista, perheen arkea, pieniä hiljaisia hetkiä, sukupolvien ketjua ja viimeisissä runoissaan myös elämän rajallisuutta.
Tuotanto ja muut saavutukset
Lähellä meri. Runokokoelma. Nimellä Leena Suutarla. Kirjaneliö 1985.
Elämän säätely ennen syntymää. Genetiikan, hedelmöityksen ja sikiödiagnostiikan eettisiä ongelmia. Yksi kirjoittajista. SKSK-kustannus 1987.
Punaiset helmet ja muita rukouksia. Runokokoelma. Kirjaneliö 1996.
Näkymätön jalkapuu vai pyhän kosketus. Kirjanen ripistä ja sielunhoidosta. Kirkkopalvelut 1998.
Ruusun kosketus. Runokokoelma. Samuli Parosen seura 2004.
Viimeiset helmet. Postuumi runokokoelma. Toim. Kaarina Ivanoff. Samuli Parosen seura 2006.
Kolumneja, laulujen ja virsien sanoituksia, suomennoksia; mukana antologioissa.
Samuli Parosen seuran johtokunnan jäsen.
Möllärimestari 2007.
Motto
Mitään et saa, jos mitään et anna.
Lähdetiedot
Mikkelin tyttökoulu 1879 – 1979. Muistokirja. Toim.Marja Myyryläinen. Mikkelin Tyttölyseon Seniorit ry 1979, s. 321.
Suomen teologit 1999. Suomen kirkon pappisliitto 1999, s. 812.
Elämä on läsnä Ruusun kosketuksessa. Kirj. Anu Kankaansydän-Lahtinen. Aamuposti oy.
Tarkkojen rivien kosketus. Kirj. Olli Seppälä. Kotimaa 18.2.2005.
Valmista vahvaa ja pelotonta runoutta. Kirj. Maija Pokkinen. Aamuposti 8.7.2008.
Antero Tiilikan antamat tiedot.
Pirkko Arolan antamat tiedot.
Anna-Liisa Rikalan antamat tiedot.