Kolkkala, Väinö Kalle

( Väinö Kulo; Kulo)

 

Luonnehdinta

Väinö Kolkkala oli tuottelias toimittaja ja kirjailija, jonka teksteistä löytyy yhtymäkohtia Savonlinnan alueen elämään ja ihmisiin. Savonlinnassa hän asui ollessaan Itä-Savo –lehden päätoimittaja.

 

Faktaa

Väinö Kolkkala syntyi maanviljelijäperheeseen Loimaalla 29.6.1883. Hän pääsi koulutielle, kävi Turun lyseon ja kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1903. Tehtyään opintomatkan Berliiniin Kolkkala antautui lehtimieheksi. Hän työskenteli toimitussihteerinä ja päätoimittajana Loimaalla, Jyväskylässä sekä myös Savossa Keski-Savo – ja Itä-Savo-lehdissä. Väinö Kolkkala asui Savonlinnassa vuosina 1917-1920. Vuonna 1930 hän ryhtyi vapaaksi toimittajaksi ja kirjailijaksi.

Väinö Kolkkala kuoli Jyväskylässä 28.5.1952.

 

Kirjailijaura

Kaunokirjallisuuden lukeminen oli nuoren Väinön mieluisimpia harrastuksia jo lyseon alaluokilla. Silloin hänen mielikirjailijoitaan olivat Runeberg ja Topelius, ylemmillä luokilla mm. Eino Leino, J.H.Erkko, Larin-Kyösti ja Arvid Järnefelt. Mieluiten nuorukainen luki runoutta, ja sen seurauksena hän alkoi itsekin kirjoittaa runoja.

” Hikoilin ja rypyssäotsin havittelin loppusointuja, käyttäen apuna sormiakin tavuja suunnitellessani, ja niin syntyi runo toisensa jälkeen”, Kolkkala kirjoitti. Lyseon viidesluokkalaisena hän vei runonsa näytille Uusi Aura –lehden päätoimittajalle, joka lupasi julkista runon lehdessä. Näin alkoi kirjailijaura. Päätoimittajan kehotuksesta ja myös opettajiensa kannustamana Kolkkala jatkoi runojen kirjoittamista. Uusi Aura –lehteen hän teki myös arvosteluja mm. Eino Leinon ja J.H.Erkon runoteoksista. Helsingissä Väinö Kolkkala tutustui henkilökohtaisesti mm. Eino Leinoon, Larin-Kyöstiin ja Kyösti Wilkunaan, josta tuli hänen henkiystävänsä. Väinö Kolkkala kirjoitti neljän vuosikymmen aikana kertomuksia, novelleja, romaaneja ja runoja. Muistelmateoksessaan Taipaleella tapaamiani (1948) hän kertoo mm. kohtaamisistaan Joel Lehtosen kanssa.

 

Tuotanto ja muut saavutukset

Lyyli. Länsisuomalainen kyläkertomus. Otava1914.

Elämän murhe. Romaani. Otava1915.

Rusthollari Varala. Kyläkuvaus. Otava1915.

Katri Vuorenpää. Kertomus. Otava1916.

Puhdasta jälkeä. Palasia erään kylän historiasta. Otava1916.

Ihmisen osa. Runoja. Otava1917.

Naurun loppu. Ruislahden papereita sotavankileirielämästä. Otava1919.

Nuoren leskivaimon lankeemus. Otava1919.

Henrik Hyyryläisen elämä. Edesmenneen toimittaja nimettömän kuvia ja kuvitelmia vanhasta linnasta ja pikkukaupungista. Otava1922.

Juupeliylioppilas. Ylioppilaspakinoita vanhoilta hyviltä ajoilta. Otava1923.

Kuinka Kustaa ja Katri saivat toisensa. Historiallinen kertomus ilman murhia ja murha-aseita. Otava1923.

Sisäinen syyttäjä ja muita novelleja. Otava1924.

Tuomiojärven kavaljeeri. Toimittaja J. Halavan muistiinpanoja. Otava1924.

Sannan ja Aaron elämänkamppailut. Jutelma pienviljelijäväestön elämästä. Otava 1925.

Kotitanhuoilta. Vähäisiä piirrelmiä. Otava1926.

Maan suola. Romaani. Otava1926.

On, on ja ei, ei. Kronikka sanomalehtimieselämästä, kuulemiensa ja näkemiensä perusteella kokoonpannut sohvatoimittaja Pietari Kukkonen. Gummerus 1929.

Huominen päivä parempi. Asiakirja ihmiselämästä. Otava1931.

Kohtalon kourat. Romaani. Otava1934.

Tuokio ”Aamuttaren” toimituksessa.1-näytöksinen ilvailu. Otava1936.

Taipaleella tapaamiani. Muistelmasirpaleita elämäni varrelta. Gummerus 1948.

Runsaasti toimitustöitä.

Kirjoitti sanat Varsinaissuomalaisten lauluun.

 

Motto

Kirjailijatkin ovat vain ihmisiä, mutta kärsivät enemmän ja tuskallisemmin kuin muut kuolevaiset.

 

Lähdetiedot

Me kerromme itsestämme. Kirjailijoiden yhteisjulkaisu. Suomen Kirjailijaliiton julkaisuja XXVI 1946,s. 175 – 182.

http://fi.wikipedia.org/wiki/

http://www.savonlinna.fi/kirjasto/LehtoNet/Kolkkala.htm