Kilpi, Eeva Karin
( o.s.Salo)
Luonnehdinta
Eteläsavolaisessa metsämökissä kesäkaudet asuvan ja kirjoittavan Eeva Kilven tuotannon kasvualustana on ollut mennyt maailma, hänen lapsuutensa Karjala. Luonnolla ja erityisesti naisen ja naiseuden kriisien kuvauksella on keskeinen sija hänen tuotannossaan, joka koostuu runoista ja ennen kaikkea proosasta. Eeva Kilven tekstissä ja tematiikassa myös eroottiset tunteet ja seksuaalisen minän kokemukset ovat näkyvästi esillä.
Faktaa
Eeva Kilpi syntyi 18.2.1928 Hiitolassa Karjalassa puuliikemiehen tyttärenä. Perhe joutui kokemaan sotien evakkomatkat. Ylioppilaaksi Eeva Kilpi kirjoitti Imatran yhteiskoulusta vuonna 1946. Sen jälkeen hän opiskeli Helsingin yliopistossa mm. englantilaista filologiaa, estetiikkaa ja kirjallisuutta. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1953 ja toimi lyhyen aikaa englannin kielen opettajana Helsingissä. Vapaa kirjailija hän on ollut vuodesta 1959. Hän on kirjoittanut yli kolmekymmentä teosta, sekä runoja että proosaa.
Vuosina 1949 – 1966 Eeva Kilpi oli naimisissa FM Mikko Kilven kanssa. Avioliitosta syntyi kolme poikaa.
Eeva Kilpi asuu Helsingissä.
Kirjailijaura
Eeva Kilven isä oli intohimoinen lukija ja tartutti tämän myös tyttäreensä, joka oppi jo varhain pitämään kertomuksista ja novelleista. Lasten ollessa pieniä Eeva Kilpi alkoi kirjoittaa kertomuksia omasta lapsuudestaan. Niitten pohjalta muotoutui hänen esikoisteoksensa Noidanlukko, joka ilmestyi WSOY:n kustantamana vuonna 1959. Tuohon aikaan hänen ohjaajanaan toimi aviopuoliso, kirjailija, kustannusvirkailija Mikko Kilpi, joka toimitti käsikirjoitukset kustantamoon. Eeva Kilven laajan tuotannon keskeisiksi teemoiksi ovat nousseet evakkokarjalaisuus, luonto ja ihmissuhteet, joita hän käsittelee niin proosateksteissään kuin runoissaankin. Hänen kieleensä on vaikuttanut karjalanmurre. Etelä-Savossa asuessaan Kilpi on kuvannut erityisesti metsäluontoa ja ollut sen voimallinen puolestapuhuja.
” Erityinen `metsän lahja` ovat minulle olleet runoni, joita yllättäen alkoi syntyä lapuille proosan kirjoittamisen ohella torppani hiljaisuudessa”, Eeva Kilpi toteaa.
Naisena olemista ja naisen itsenäistymispyrkimyksiä Kilpi kuvaa useissa eroottissävytteisissä teoksissaan, joista kuuluisin on useille kielille käännetty romaani Tamara (1972).
Tuotanto ja muut saavutukset
Noidanlukko. Sarja lapsuudesta. Novelleja. WSOY 1959.
Kukkivan rannan maat. Romaani WSOY 1960.
Nainen kuvastimessa. Romaani. WSOY 1962.
Elämä edestakaisiin. Romaani. WSOY 1964.
Uudet jumalat. Kuunnelma.1965.
Lapikkaita. Kuusi juttua Lapista. Novelleja. WSOY 1966
Rakkauden ja kuoleman pöytä. Novelleja. WSOY 1967.
Kesä ja keski-ikäinen nainen. Novelleja. WSOY 1970.
Hyvän yön tarinoita. Novelleja. WSOY 1971.
Laulu rakkaudesta ja muita runoja. WSOY 1972.
Tamara. Romaani. WSOY 1972.
Häätanhu. Romaani. WSOY 1973.
Terveisin. Runoja. WSOY 1976.
Ihmisen ääni. Hengitystä. Esseitä. WSOY 1976.
Naisen päiväkirja. Romaani. WSOY 1978.
Runoja 1972 – 1978. Runoja. WSOY 1978.
Se mitä ei koskaan sanota. Novelleja. WSOY 1979
Ennen kuolemaa. Runoja. WSOY 1982
Elämän evakkona. Romaani.WSOY 1983
Kuolema ja nuori rakastaja. Kolme kertomusta. Novelleja. WSOY 1986.
Runoja 1972 – 1982. Runoja. Eurographica 1986.
Animalia. Runoja. WSOY 1987.
Kootut novellit vuosilta 1959 – 1986. Novelleja. WSOY 1987.
Talvisodan aika. Muistelmaromaani. WSOY 1989.
Välirauha, ikävöinnin aika. Muistelmaromaani. WSOY 1990.
Laulu rakkaudesta. Runoja ja Ellen Thesleffin taidetta. WSOY 1991.
Jatkosodan aika. Muistelmaromaani. WSOY 1993.
Kiitos eilisestä. Runoja. WSOY 1996.
Muistojen aika. Muistelmat. Yhteisnide. WSOY 1998.
Perhonen ylittää tien. Kootut runot 1972 – 2000. WSOY 2000.
Rajattomuuden aika. Kertomus lapsuudesta. Muistelmaromaani. WSOY 2001.
Unta vain. Romaani. WSOY 2007.
Valtion kirjallisuuspalkinto 1968,1974,1984.
Runeberg-palkinto 1990.
Pro Finlandia – mitali 1974.
Espoo-mitali 1977.
WSOY:n tunnustuspalkinto 1988.
Alfred Kordelinin säätiön tunnustuspalkinto 1999.
Karjala-palkinto 2001.
Nils Ferlin –palkinto (Ruotsi) 2007.
Suomen Kirjailijaliiton tunnustuspalkinto 2007.
Suomen Kirjailijaliiton johtokunnassa 1971 – 1973.
Suomen PEN-klubin pj 1970 – 1975.
Motto
Kirjoittaminen on mysteeri.
Lähdetiedot
Kirjehaastattelu 2009.
Suomen kirjailijat 1945 – 1980. SKS 1985, s. 266.