Heporauta, Elsa Matilda
(Elsa Hästesko, o.s.Koponen; nimim. Tavi Ylämaa)
Luonnehdinta
Puumalassa kotoisin ollut Elsa Heporauta tuli tunnetuksi Kalevala Korun sekä Kalevalaisten naisten liiton perustajana. Kansallisen kulttuurin vaaliminen oli hänen sydäntään lähellä. Hän oli myös erityisen tuottelias ja omana aikanaan suosittu kirjailija. Hän oli sekä idealisti että realisti, joka käytti teksteissään värikästä, lapsuudessaan kuulemaansa kieltä.
Faktaa
Elsa Heporauta syntyi 31.8.1883 Puumalan Sahanlahdessa sahanhoitajan tyttärenä. Hän aloitti koulunkäynnin Mikkelin Suomalaisessa Tyttökoulussa. Koska siellä ei voinut vielä tuolloin kirjoittaa ylioppilaaksi, hän jatkoi koulunkäyntiä Helsingissä ja kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin Suomalaisesta Yhteiskoulusta 1903. Heporauta opiskeli Jyväskylän seminaarissa ja Helsingin yliopistossa. Siellä hänen aineitaan olivat kirjallisuus, psykologia ja filosofia. Ennen avioitumistaan hän toimi Huittisten kansanopiston johtajana. Elsa ja Frans (Hästesko) Heporauta saivat neljä poikaa.
Kalevalan 100-vuotisjuhlavuoden innoittamana Elsa Heporauta perusti vuonna 1935 Kalevalaisten naisten muistomerkkiyhdistyksen ja rahoituksen hankkimiseksi Kalevala Korun.
Elsa Heporauta kuoli 7.5.1960 Helsingissä.
Kirjailijaura
Elsan Heporaudan isä sahanhoitaja Koponen oli henkisesti ja yhteiskunnallisesti valveutunut, monitaitoinen henkilö, joka oli myös kodin henkinen voimakeskus. Isä opetti Elsalle niin rakkauden eläimiin, ihmisten auttamiseen kuin kirjallisuuteenkin. Jo nuorena tyttönä Tolstoi ja Wecksell olivat Elsan mielikirjailijoita. Kouluaikanaan Elsa kirjoitti innolla aineita ja hänellä oli joitain kirjallisia yrityksiä, mutta elämänkokemusta puuttui. Näin kirjailijauran alku siirtyi parilla vuosikymmenellä eteenpäin. Vasta sairaalakausinaan Elsa Heporaudalla oli aikaa pohdiskella asioita. Patoutunut alitajunta alkoi toimia ja tarinoita syntyä. Eläinsadut, romaanit ja novellit tulvahtivat hänen sisältään nopeaan tahtiin. Niissä yhdistyivät faktat ja mielikuvitus. Myös unistaan Elsa Heporauta sai ainesta kirjoitustöihinsä.
Elsa Heporaudan päätyönä pidetään kolmeosaista kehitysromaania Ursula Keivaarasta, joka ilmestyi 1920 – 1930 -lukujen taitteessa. Romaanitrilogia on pitkälle omaelämäkerrallinen. Hänen teksteissään on oivallista kuvausta 1800-luvun loppupuolen elämästä Puumalassa, Saimaalla ja koulukaupungissa Mikkelissä.
Kirjoittamista Elsa Heporauta jatkoi kesäkausina Mikkelin Huuhonniemessä, jossa hän tunsi olevansa kielellisesti kotonaan.
Tuotanto ja muut saavutukset
Kalevalaisten kotielämää. WSOY 1910.
Sankaripoikia. Vapaussodassamme kaatuneiden alaikäisten muistoksi. Osat 1 ja 2. Toimittaja. Karisto 1918-1919.
Kaksi tarinaa. Kodin hengessä.2. Peilistä. Jyväskylä 1919.
Huli-Vili. Eläinromaani. Gummerus 1922.
Häävaatteet. Novellikokoelma. Gummerus 1928.
Huli ja Mies. Eläinromaani. Gummerus 1924.
Arvoituskeittäjä eli kommunisti. Kolminäyt. huvinäytelmä. WSOY 1926.
Kumpi rakkaus. Kaksinäyt. huvinäytelmä. WSOY 1926.
Maa vai taivas. Romaani. WSOY 1926.
Reilut pelkurit. Yksinäyt. näytelmä. Karisto 1926.
Tilkkuvakka. Novellikokoelma. Gummerus 1926.
Rakkauden uhkapeli. Novellikokoelma 1928.
Ursula Keivaara. Osa I Isä ja tytär, Osa II Siipeen satutettu, Osa III Spiraali. Romaanitrilogia. WSOY 1929-1930.
Sinä. Muistoja, päiväkirjanlehtiä, mietteitä, unia. Romaani. WSOY 1930.
Temu. Eläinromaani. WSOY 1931.
Lintu löi ruutuun. Novellikokoelma. WSOY 1932.
Suuri yö. Romaani. WSOY 1933.
Hiljainen ääni katveesta. Sokean tytön muistelmia. Romaani. WSOY 1934.
Sinä saavut. Kirjeromaani. Nimim. Tavi Ylämaa. Kirj. Urho Karhumäki ja Elsa Heporauta. WSOY 1935.
Saaren juhannus. Romaani. WSOY 1936.
Helena Saarlahti. Romaani. WSOY 1937.
Jumalan kämmenellä. Romaani. WSOY 1938.
Elämäni kaarisilta. Mietekirja. WSOY 1942.
Herran heikkoja. Valikoima novelleja. WSOY 1943.
Hulkan emännän kultakala. Arkinen romaani pulakauden ajoilta. WSOY 1944.
Kalevalaiset häät nyky-Suomessa. Näyttämöllinen puhekuoroesitys. Raja-Karjalan sivistysliitto 1945.
Poikani palasi Tuonelasta. Todellisten sielullisten elämysten pohjalta syntynyt romaani. Karisto 1945.
Seeritin rakkaudentie. Mielikuvitusromaani toisilta tähdiltä. Karisto 1946.
Leenan perhe. Kertomus vanhanaikaisista ihmisistä. Romaani. Karisto1953.
Maan äitejä. Kirja Suomen tasavallan presidenttien puolisoista. WSOY 1953.
Niemiahon lapset. Arkitouhuja ja ihmepäiviä Niemiahon lasten elämässä. Karisto 1955.
Erämetsäin kuningatar. Marjaskarhun tarina. Eläinromaani. WSOY 1956.
Lisäksi useita toimitustöitä ja artikkeleita.
Kolme valtionpalkintoa.
Kordelinin säätiön stipendi ym. tunnustuksia.
Lähdetiedot
Aleksis Kivestä Martti Merenmaahan. Suomalaisten kirjailijoiden elämäkertoja. WSOY 1954, s. 770 – 776.
Heporauta Elsa, Kirjojeni sytykkeitä. Teoksessa Me kerromme itsestämme. Kirjailijoiden yhteisjulkaisu. Suomen Kirjailijaliiton julkaisuja XXVI, Helsinki 1946, s. 33-39.
Mikkelin tyttölyseo 1879 – 1954. 75-vuotisjulkaisu. Mikkelin Tyttölyseon Seniorit ry.1954, s. 98-101,175.