Pääkkönen, Sisko Anneli

Anneli Pääkkönen

(o.s. Lindborg; nimim. Anna Paukku)

 

Luonnehdinta

Savonlinnan seudulla asuva Anneli Pääkkönen on tuottelias ja monipuolinen kirjailija, joka on julkaissut kymmeniä teoksia niin runoa, proosaa kuin draamaakin. Hänessä on aimo annos maailmanparantajaa ja feministiä. Useissa Anneli Pääkkösen teoksissa naiset riuhtaisevat itsensä irti arjen ahtaista normeista ja rutiineista ja miehet taas ovat niitä toisia. Joissain hänen teoksissaan vilahtelevat eteläsavolaiset maisemat ja henkilöt.

 

Faktaa

Anneli Pääkkönen syntyi 1.6.1946 Joensuun Aittovaarassa. Hän kävi kansakoulun ja tyttölyseota Kouvolassa. Helsingissä hän opiskeli tiedottajan tutkinnon. Sen jälkeen Anneli Pääkkönen asui eri puolilla Suomea ja työskenteli hyvin monenlaisissa tehtävissä, mm. silkkipainotyöntekijänä, copywriter-suunnittelijana, tiedottajana, taittajana ja kuvittajana. Elämänymmärryksen kasvattajana monenlaiset työpaikat ja vaihtuvat paikkakunnat ovat olleet rikkaus. Nykyään Anneli Pääkkönen on vapaa kirjailija ja asuu Savonlinnan Ahvensalmella talossa, joka oli aikoinaan Marja-Liisa Vartion ja Paavo Haavikon kesäasunto. Pääkkönen harrastaa piirustusta ja maalausta ja on myös kuvataiteilija.

 

Kirjailijaura

Anneli Pääkkönen luki koulukirjaston kirjat heti opittuaan lukemaan ja siirtyi pian yleisen kirjaston asiakkaaksi. Hän kirjoitti lapsesta saakka. Erityisesti häntä kannusti runoudesta kiinnostunut kansakoulun opettaja. Anneli alkoi kirjoittaa runoja ja tarinoita. Niitä julkaistiin lehtien lasten- ja nuortenpalstoilla. Hän julkaisi myös omaa käsintehtyä lehteä. Kirjailijaksi Anneli Pääkkönen on opetellut kirjoittamalla ja lukemalla sekä katselemalla ja kuuntelemalla elämää. Lisäksi hän on opiskellut draamaa ja käsikirjoittamista.

Anneli Pääkkönen osallistui 1960-luvulla Parnasson runokilpailuun. Sen jälkeen Otava julkaisi hänen esikoisrunoteoksensa (Mietintö 1968). Myöhemmin Pääkkönen on julkaissut toistakymmentä teosta sekä lisäksi näytelmiä ja käsikirjoituksia. Useimmat teokset käsittelevät ihmissuhteita, erityisesti miehen ja naisen välistä suhdetta ja sen problematiikkaa.

 

Tuotanto ja muut saavutukset

Mietintöjä. Runoja. Otava 1968.

Tahdon, haluan. Romaani. Kirjayhtymä 1983.

Sukupuoli. Romaani. Omakustanne 1986.

Kapakkalaulut. Runoja, lauluja. Säv. Pirjo Bergströn ja Mats Nyman. Kääntöpiiri 1992.

Vaimoni Igor ja muita kertomuksia. Novelleja. Kääntöpiiri 1993.

Onni-niminen nainen. Romaani. Kääntöpiiri 1994.

Elämän tarkoitus ja muita kertomuksia. Novelleja. Omakustanne1995.

Se kaikkein kaunein elämässä. Romaani. Kirjapaja 1999.

Rauhotutaan. Romaani.Kuv. Outi Heiskanen. Minerva 2004.

Unet näkevät meidät. Kirj. Irma Müller-Nienstedt, Hans-Rudolf Müller-Nienstedt, Rauni Paalanen, Anneli Pääkkönen. Valok. Marja Pirilä. Minerva 2005.

Erään miehen sydän ja muita ihmistarinoita. Novelleja. Minerva 2006.

Trip tease. Kabaree. Vantaan kaupungin nuorisovuoden tapahtuma 1985.

Onko hullua olla nainen? Kuunnelma. Radio Aallotar, Helsinki 1985.

Anna Paukun tarinoita. Kansanradio. 1988.

Lauluja. Jumalattaret-ohjelmasarja. Yle 1990.

Kapakkalaulut-kabaree. Helsingin kaupunginteatteri, Studio Elsa 1993. Teatro-ravintola 1994.

Pyhän Olavin päivän puhe. Savonlinna 2003,2004,2005.

Runoja Kirjan ja ruusun päivänä. Etelä-Savon Radio 2002.

Kuin ennen voimissani minut muistakaa. Loimaan kuunnelmapäivät 2005.

Asia on ankara. Kirjallisuusseminaarin avaussketsi. Savonlinna 2006.

60-luvun kuvakirja-ohjelmassa. Yle 2007.

Lisäksi aforismeja, runoja, novelleja, pakinoita, artikkeleita, esseitä, äänitteitä, näyttelyitä, kuvituksia yms.

Kirjoituskursseja kotona ja eri opistoissa; lukupiiri.

II palkinto runokilpailussa. Kouvolan kaupunki 1962.

I palkinto runokilpailussa. Kotiliesi 1964.

Lyriikkakilpailussa lunastus. Parnasso 1967.

II sija runokilpailussa. Nuoren Voiman Liitto 1980.

III palkinto balladi-kilpailussa. Savonlinna 2003.

Apurahoja v. 1982–2008  mm. opetusministeriöltä, Naisasialiitto Unionilta, Tasa-arvoasiain neuvottelukunnalta, Suomen Kulttuurirahastolta, Savonlinnan kaupungilta ja Etelä-Savon taidetoimikunnalta.

Suomen Kirjailijaliitto ry:n jäsen.

Kirjoittajayhdistys Akseli ry:n jäsen.

Taideyhdistys Äksy Kissa ry:n jäsen.

Suomen Kulttuurirahaston kannatusyhdistys ry:n jäsen.

Suomen PEN-klubin jäsen.

Sanasto ry:n jäsen.

 

Lähdetiedot

Kirjehaastattelu 2009.

Suomen kirjailijat 1945 – 1980. SKS 1985, s.533.

Kirjallisuuden henki elää vanhassa talossa. Kirj. Maria Loikkanen. Savonmaa 24.12.2008.

http://www.savonlinna.fi/kirjasto/LehtoNet/Paakkonen.htm

http://www.kiiltomato.net/?rcat=kotimainen+proosa&rid=1272

Pyrhönen, Tyyne Martta

( Tyyne Häkkinen)

 

Luonnehdinta

Kansakoulunopettajana Anttolassa pitkään toiminut Tyyne Pyrhönen kirjoitti sekä nuorille että aikuisille. Varsinkin hänen romaanissaan Kaltoin kasvatettu näkyvät eteläsavolaiset ihmiset ja miljöö. Ainekset kirjoihinsa hän sai elävästä elämästä.

 

Faktaa

Tyyne Pyrhönen, o.s. Häkkinen, syntyi talollisen tyttärenä Valkealassa 4.1.1908. Kaksikymmentäluvulla hän opiskeli Työväenakatemiassa ja valmistui vuonna 1930 kansakoulunopettajaksi Heinolan seminaarista. Hänen ensimmäinen ja pitkäaikaisin työpaikkansa oli Anttolan Pitkälahden koulu, jonka lähettyviltä hän löysi aviopuolisonsa Armas Pyrhösen. Perheeseen syntyi kuusi lasta. Tyyne Pyrhönen vaikutti monin tavoin Pitkälahden kylän harrastustoimintaan. Viimeiset työvuotensa hän työskenteli Hartolan Rusin koulussa. Tyyne Pyrhönen kuoli Mikkelissä 23.12.1964.

 

Kirjailijaura

Koulutyön ja perheen ohella kirjoittaminen veti Tyyne Pyrhöstä puoleensa. WSOY julkaisi hänen ensimmäisen romaaninsa Mäkimyllyn kaunis Marjaana jo vuonna 1938. Muut julkaisut hän kirjoitti vasta eläkkeellä olleessaan ja hänen viimeinen työnsä julkaistiin hänen kuolemansa jälkeen. Useissa teoksissaan Tyyne Pyrhönen kuvaa voimakkaita naishahmoja maaseutuympäristössä. Kirjojen lisäksi hän kirjoitti satuja, novelleja, runoja ja näytelmiä. Hänen komediaansa Ei sikaa säkissä esitetään edelleenkin, mm. kesällä 2009 Pieksämäen Halkokummun harrastajateatterissa.

 

Tuotanto ja muut saavutukset

Mäkimyllyn kaunis Marjaana. Romaani. WSOY 1938.

Kaltoin kasvatettu. Romaani. Nimellä Tyyne Häkkinen. Kansankulttuuri 1962.

Suomalainen satukirja. Yksi kirjoittajista. WSOY 1962.

Ei sikaa säkissä. Kokoillan näytelmä.1963.

Yllätysten kesä. Nuorisokertomus. Valistus 1965.

Suomen Kirjailijaliiton jäsen.

Useita tunnustuspalkintoja.

 

Lähdetiedot

Suomen kirjailijat 1917 – 1944, SKS 1981, s. 254.

Jormalainen Pekka, Anttolan kunnan satavuotias koululaitos 1884 – 1984. Anttolan kunta 1984,s. 32.

Perinnetietoa Anttolan Pitkälahden kylästä. Toim. Paavo K. Korhonen.1995, 111 – 113.

Pyrhösten suku. Siunatut vanhempamme aina kolmanteen ja neljänteen polveen. Sukuluettelo 1991.

http://kaupunginkirjasto.lahti.fi/vellamo/kirjailijatPyrhonen.htm

http://naytelmat.fi

http://www.halkokumpu.com/haha.html

Puttonen, Esko Einari

( nimim. Kaitila)

 

Luonnehdinta

Esko Puttonen on juvalainen näytelmäkirjailija, jonka lukuisissa näytelmissä hersyvät eteläsavolaiset hahmot yrittävät selviytyä elämän perustotuuksien ristipaineissa.

 

Faktaa

Esko Puttonen syntyi 14.8.1932 Puumalan Viljakansaaressa nelilapsiseen perheeseen. Hän kävi kansakoulun ja Kansanvalistusseuran kirjekursseja. Naimisiin mentyään hän muutti mantereen puolelle maanviljelijäksi pientilalle, mutta hankki leipänsä pääasiassa metsätöistä. Myöhemmin perhe osti uudeksi kotipaikakseen maatilan Juvalta.

 

Kirjailijaura

Esko Puttosen harrasti pienestä alkaen kirjoittamista, vaikka se vasenkätisyyden vuoksi olikin tavallista hankalampaa. Lapsuusperhe siskoa lukuun ottamatta piti kirjoittamisharrastusta tarpeettomana ajankuluna. Kansakoulun päätyttyä Esko järjesteli ohjelmia ja kirjoitti tekstejä oman kylän ja pitäjän tapahtumiin. Hän kirjoitti myös paikallishistoriallisia tarinoita. Rakkain kirjoittamisen laji oli kuitenkin näytelmien kirjoittaminen. Niitä on syntynyt kaikkiaan viisitoista kappaletta. Esko Puttosen mielikirjailijoita ovat mm. Aleksis Kivi, Kalle Päätalo ja Heikki Turunen.  Näytelmäkirjailijoista hän pitää Maiju Lassilasta, Heikki Luomasta ja Sirkku Peltolasta. Puttosen kirjallisia yhteistyökumppaneita ja hengenheimolaisia ovat olleet Arto Seppälä, Tuula Sanström, Markku Hattula ja Reijo Malm. Heidän opastuksessaan Esko Puttonen on eläkeiässä kouluttautunut kirjoittamiseen ja teatterin tekemiseen. Hänen näytelmiensä ideat syttyvät herkullisista ihmistyypeistä heitä tarkkailemalla ja kuuntelemalla. Puttosen töissä vilisee puumalalaisia ja juvalaisia hahmoja. Dialogin ja huumorin avulla hän pyrkii välittämään katsojille uudenlaisia näkökulmia elämään.

 

Tuotanto ja muut saavutukset

Huomenna ristiäiset. Näytelmä 1993

Lentääkö haikara ohi? Näytelmä 1995.

Ecu-Sampo. Näytelmä 1996.

Ohjelma-apu I, II ja III. Sketsikoosteet. 1998.

Teit` isäin astumaan. Näytelmä 1998. Yhdessä Markku Hattulan kanssa.

Karhun maalta marjassa. Näytelmä.1998.

Ohjelma-apu IV. Sketsikooste.1998.

Luontaishoitola Pehmokumpu. Näytelmä 1999. Yhdessä Markku Hattulan kanssa.

Johan nyt on markkinat. Näytelmä.1999.

Konsulttiapua. Näytelmä. 2000.

Ohimoleikkaus. Näytelmä. 2000.

Puoma auki. Humoristisia paikallishistoriallisia tarinoita. Omakustanne 2001.

Dieettivaellus. Näytelmä. Yhdessä Markku Hattulan kanssa.2003.

Ei uros, mutta ei naaraskaan. Näytelmä. 2006.

Viljakansaari. Paikallishistoria. Viljakansaaren perinnepiiri 2006.

Lähes seitsemän siskoa. Näytelmä. Yhdessä Tuula Sanströmin kanssa. 2007.

Jaettu I palkinto näytelmästä Konsulttiapua.

Eläkeliiton Kirjoittajakillan varapj ja sihteeri.

 

Motto

Lukekaa kiireettömästi – myös tekstit jotka sisältävät huumoria.

 

Lähdetiedot

Kirjehaastattelu 2009.

Näytelmäkirjailijaliiton antamat tiedot.

Puskala, Sirpa

Kuva: Olli Kokkonen

Luonnehdinta

Mikkeliläinen kirjailija Sirpa Puskala on nuortenkirjailija.

 

Faktaa

Sirpa Puskala syntyi 24.10.1945 Imatralla.

Hän asuu nykyään Mikkelissä.

 

Kirjailijaura

Sirpa Puskala julkaisi esikoiskirjansa 1991. Sen jälkeen hän on kirjoittanut toistakymmentä nuortenromaania, nuortennäytelmiä, saturomaanin ja selkokirjoja.

 

Tuotanto ja muut saavutukset

Kiti – mun paras kaveri. Aikuisnuorten romaani.  WSOY 1991

Pintanaarmuja, Pihlström. Aikuisnuorten romaani. WSOY 1993.

Haukan väreissä. Aikuisnuorten romaani.  WSOY 1994.

Tarjolla tosi rooli. Aikuisnuorten romaani. WSOY 1995.

Euroopan pehmeimmät huulet.  Aikuisnuorten romaani. WSOY 1996.

Villimies ja pakkopaita. Aikuisnuorten romaani. WSOY 1997.

Saaren sylissä sydän. Näytelmä.1998.

Pikkuruu Mustanmusta. Saturomaani kaikenikäisille. WSOY 1999.

Karaokebaari. Näytelmä.1999.

Koiranpentuja ja kummituksia. Selkokirja. Cultura oy 2000.

Yhden yön tuttu. Näytelmä.2000.

Kobraveljet. Aikuisnuorten romaani. WSOY 2001.

Nuutti-kuutti. Äänikirja. Metsähallitus 2001.

Tapaus Allu Salminen. Aikuisnuorten romaani. WSOY 2003.

Taivas taskussa. Aikuisnuorten romaani. WSOY 2005.

Laaduntarkkailija ja muita tarinoita. Lastenkirja. WSOY 2005.

Kingi. Aikuisnuoren romaani. WSOY 2006.

Rakkauskakku. Selkokielinen tarina aikuisille. Selkokeskus 2006.

Enkelin vapaailta. Näytelmä.2006.

Lasse Lorunen pelastaa tilanteen. Näytelmä. 2007.

Kaikki hyvin. Näytelmä. 2008.

Runoja, pakinoita, kolumneja, nuorisomusikaali, tarinoita Radioteatterille.

Topelius-palkinto – ehdokkuus 1991.

Suuren Suomalaisen Kirjakerhon tunnustuspalkinto 1994.

Mikkeli-palkinto 1999.

Savonia-palkinto – ehdokkuus 1999.

Kunniamaininta valtakunnallisessa näytelmäkirjoituskilpailussa 2000.

Savonia-palkinto – ehdokkuus 2003.

WSOY:n kirjallisuussäätiön tunnustuspalkinto 2004.

Finlandia Junior – ehdokkuus 2006.

Savonia-palkinto – ehdokkuus 2006.

Etelä-Savon taidepalkinto 2007.

Suomen Kirjailijaliitto ry:n jäsen.

Suomen Näytelmäkirjailijaliitto ry:n jäsen.

Suomen Nuorisokirjailijat ry:n jäsen.

 

Motto: Eiköhän se siitä…

 

Lähdetiedot

Kirjehaastattelu 2009.

lisätietoja: http://kirjailijat.kirjastot.fi

www.sunklo.fi

www.wsoy.fi

www.nuorisokirjailijat.fi

 

Puhakainen, Hanna Elina

( o.s. Hoikka, nimim. Hanneli)

 

Luonnehdinta

Elina Puhakainen oli mikkeliläinen opettaja ja kunnallispoliitikko, joka kirjoitti erityisesti lapsille ja nuorille. Lehtipakinoitsijana hän tuli tunnetuksi myös aikuisten keskuudessa. Hän kirjoitti muun muassa lastenkodin ja sisäoppilaitoksen elämästä.

Faktaa

Elina Puhakainen syntyi opettajaperheeseen Uukuniemellä 17.8.1915. Hän kävi keskikoulun ja kansanopiston.  Kun hänen opettajaisänsä Väinö Hoikka kuoli, tytär toimi vuodesta 1938 alkaen epäpätevänä sijaisopettajana useilla paikkakunnilla, mm. Juvalla, Puumalassa ja Mikkelissä. Hän työskenteli myös Parikanniemen orpokodin johtajana, vakuutusvirkailijana, Kotikasvatusyhdistyksessä sekä Mikkelin kaupungin kunnallispolitiikassa. Puhakainen oli kirjastolautakunnan jäsen vuosina 1967 – 1972.

Elina Puhakainen tapasi tulevan miehensä Eino Puhakaisen jo 15-vuotiaana kansankorkeakoulussa. He avioituivat vuonna 1938 ja perheeseen syntyi viisi lasta. Elina Puhakainen harrasti mm. akvarellimaalausta ja lyijykynäpiirroksia. Erityisesti hän kuvasi lapsia.

Elina Puhakainen kuoli 8.1.1996 Mikkelissä.

 

Kirjailijaura

Mikkelissä asuessaan Elina Puhakainen kirjoitti kolme nuorten romaania. Lisäksi hän kirjoitti näytelmiä, joita esitettiin Mikkelin kansalaisopiston näytelmäpiirissä ja Mikkelin Teatterissa. Elina Puhakaisen lehtijuttuja ja pakinoita julkaistiin monissa lehdissä, mm. Länsi-Savossa, Yhteishyvässä ja Kotimaassa.

 

Tuotanto ja muut saavutukset

Rentulin kaarisilta. Nuortenromaani. Kuva ja Sana 1960.

Merja etsii elämää. Nuortenromaani. Kuva ja Sana 1961.

Merjan maskotti. Nuortenromaani. Kuva ja Sana 1962.

Musta taulu. Näytelmä. Kulttuurityön Keskus 1963.

Kivisakastin morsian. Näytelmä.

Kullervon surma. Näytelmä.

Lisäksi runoja, satuja, pienoisnäytelmiä, pakinoita, novelleja, aamuhartauksia.

 

Motto

Niin kuin ovat päiväsi, niin ovat voimasi.

 

Lähdetiedot

Suomen kirjailijat 1945 – 1980. SKS 1985, s. 524.

Mikkelin kaupunginkirjaston ja Länsi-Savon antamat tiedot.

Raija Olssonin antamat tiedot.

Piispa, Aune Elina

( o.s. Tarvainen)

 

Luonnehdinta

Mikkelin maalaiskunnassa asunut ja elänyt Aune Piispa oli maatilan emäntä ja runoilija. Hänen runonsa nousevat maaseudun arjesta ja ihmissuhteista. Piispa kirjoittaa näkemästään ja kokemastaan tunteella ja läheltä myötäeläen. Runoillaan Aune Piispasta tuli ruohonjuuritason elämänpuolustaja.

 

Faktaa

Aune Piispa syntyi maanviljelijä-kyläsuutarin tyttärenä 24.10.1925 Mikkelin maalaiskunnan Asilan kylässä. Hän kävi kansakoulun ja avioiduttuaan maanviljelijä Tauno Piispan kanssa hänestä tuli maatilan emäntä Mikkelin Rahulankylään.

Aune Piispa kuoli 30.11.1999.

 

Kirjailijaura

Aune Piispa oli jo lapsena kiinnostunut kirjoista ja kirjoitti itsekin runoja, mutta lopetti kun ihmiset alkoivat nimittää häntä runoilijaksi. Vasta aikuisena hän alkoi kirjoittaa uudellaan, jälleen runoja. Emännän askareiden äärellä, luonnossa tai vaikka ukkosta vahtiessa hänestä vain alkoi tulla runoja ulos. Jokin asia laukaisi ensimmäiset sanat ja hän riensi kirjoittamaan ne muistiin – jos töiltään kykeni. Aune Piispa arveli itse, että ainakin osaltaan lapsuuden turvattomuuden kokemukset saivat runot pulppuamaan hänestä. Hän kirjoitti maaseudun naisen elämästä, hyvin arkisistakin asioista, hyvistä ja huonoista hetkistä. Runoillaan hän halusi lähestyä tavallista lukijaa ja tarjota hänelle samaistumiskokemuksia ilman koukeroita ja korulauseita.

 

Tuotanto ja muut saavutukset

Pihapolku. Runoja. Mikkelin Kirjoittajat ry 1980.

Istutaan tässä pihapiirissä. Mikkelin Kirjoittajat ry 1983.

Kantatila. Näytelmäkäsikirjoitus. 1983.

Harjukosken mylly. Näytelmä. Mikkelin maalaiskunnan kulttuurilautakunta. 1986.

Runoja lehdissä ja antologioissa.

Runoja esitetty runoilloissa.

Kynäviikon kirjoituskilpailun 3. palkinto 1975.

Mikkelin Kirjoittajat ry:n jäsen.

 

Lähdetiedot

Suomen kirjailijat 1945 – 1980. SKS 1985, s. 511.

Piispan Aune ”palkintovisiitillä”. Länsi-Savo 17.4.1975.

Aunelta Pihapolku. Länsi-Savo 11.12.1980.

Aune Piispan Pihapolku – Elämänpuolustusta ruohonjuuritasolta. Kirj. Marjatta Salmi. Seurakuntalainen 3/1981.

Aune Piispa mukauttaa sanat tunteeseen. Vapaus. Kirj. Ritva Salminiitty 28.7.1983.

Partanen, Maria

( Maria Johanna Tahvanainen)

 

Luonnehdinta

Savonlinnalainen Maria Partanen on kirjoittanut sekä lapsille että aikuisille. Hänen teksteissään näkyvät myös eteläsavolaiset maisemat ja ihmiskohtalot.

 

Faktaa

Maria Partanen syntyi kauppiaan tyttärenä Sortavalassa 9.1.1930. Hän kävi keskikoulun ja valmistui Suomen kirkon seurakuntaopistosta nuoriso-ohjaajaksi vuonna 1952. Maria Partanen on asunut mm. Iisalmessa ja Varkaudessa. Nykyään hän asuu Savonlinnassa. Hän on naimisissa ja perheessä on kolme lasta.

 

Kirjailijaura

Maria Partanen kertoo opiskelleensa kirjailijaksi hyvin yksinkertaisella tavalla: ”Panin koneeseen paperin ja aloin naputtaa.” Aiheet ja ideat hän saa unistaan. Ensimmäisen kirjansa Partanen julkaisi vuonna 1961.

 

Tuotanto ja muut saavutukset

Valkeat talot. Romaani. WSOY 1961.

Kahden aasin kapakka. Radiokuunnelma 1964.

Herra Sebastianin linnunlaulu. TV-näytelmä 1966.

Rautapata. Tarinoita maailman äärestä. Satu. Kuv. Hannu Lukkarinen. WSOY 1977.

Pommerista kotiin. Lauritsa Juhanpojan tarina.Historiallisia kertomuksia lapsille. Kuv. Hannu Lukkarinen. WSOY 1982.

Jättiläisen taskussa. Satu. Kuv. Timo Kästämä. WSOY 1988.

Pakinoita, lehtiartikkeleita; mukana antologioissa.

Säämingin seurakunnan 500-vuotisjuhlakantaatti 2006. Säv. Ilkka Kuusisto.

Salpausselän kirjailijoiden sihteeri 1970 – 1972.

 

Lähdetiedot

Kirjehaastattelu 2009.

Suomen kirjailijat 1945 – 1980. SKS 1985, s. 488.

http://bibliogarfia.kuopio.fi/kirjailijat/paa_per/partanen_maria

http://www.savonlinna.fi/kirjasto/LehtoNet/Partanen.htm

Olkinuora, Jussi

(Johannes Olkinuora)

 

Luonnehdinta

Mikkelin lähellä Kyyhkylän sotainvalidikodissa asunut Jussi Olkinuora oli maanviljelijä, ravimies, pakinoitsija ja kirjailija. Karjalaisuus näkyy hänen teoksissaan iloisena kevytvireenä, mutta myös vakavina tuntoina.

 

Faktaa

Jussi Olkinuora syntyi maanviljelijän poikana 27.12.1894 Antreassa. Hän kävi kansakoulun ja Räisälän kansanopiston. Jussi avioitui Tilta Kempin kanssa ja ryhtyi maanviljelijäksi sekä hevoskasvattajaksi. Hän haavoittui vapaussodassa, mutta taisteli vielä talvi- ja jatkosodassakin. Sotien seurauksena koti jäi Karjalaan ja perhe muuttui Hausjärvelle, jossa Olkinuorasta tuli kunnallispoliitikko. Jussi Olkinuora vietti vanhuutensa Kyyhkylän invalidikodissa Mikkelin maalaiskunnassa. Hän kuoli 18.9.1983.

 

Kirjailijaura

Jussi Olkinuora oli huumorimies, tarinoitten ja kaskujen kertoja. Aikuisiässä hän ryhtyi kirjoittamaan pakinoita lehtiin. Hänen kerrontansa on persoonallista, jussimaisen riehakasta. Ensimmäisen kirjansa hän julkaisi vuonna 1950. Kun hänen vaimonsa kuoli vuonna 1960, Jussi Olkinuora päätti toteuttaa unelmansa ja ryhtyä kirjailijaksi. Hän osallistui Vuoksen Säätiön kirjoituskilpailuihin ja voitti ensimmäisen palkinnon. Se kannusti kirjoittajaa eteenpäin. Hän asusti Lahdessa hotellissa kun alkoi tapahtua.

” Olin hotellissa Lahdessa. Mistä saisin paperia? Silmiini osui kokonainen nippu vessapaperia. Jopas oli hyvä löytö! Voihan vessapaperillekin kirjoittaa, kun kirjoittaa vain toiselle puolelle. Nyt rupesi kynä luistamaan. Aihetta ei tarvinnut ajatella, sen kun suolsin lapsuusaikaisia elämän sattumia. Kirjoitin ja kirjoitin tietämättä ajankulusta mitään. Unohdin ravintolasta tilaamani pöydänkin”, kirjoittaa Olkinuora kirjailijauransa alkuvaiheista.

Hotellissa Jussi Olkinuora kirjoitti ensimmäisen kirjansa. Karisto otti sen kustannettavakseen. Olkinuora etsi itselleen rauhallista kirjailijakotia, jossa voisi jatkaa hyvin alkanutta kirjailijauraansa. Hän päätyi Mikkelin lähelle Kyyhkylään, jossa kirjoitti seuraavat kirjansa. Vihdoin hänellä oli kunnolla aikaa.  Viimeisen kirjansa hän kirjoitti Kyyhkylässä 89-vuotiaana. Se on hänen omaelämäkertansa. Kirja ilmestyi vain pari viikkoa hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1983.  Olkinuoran karjalaistarinoitten ja vallattoman kerronnan alla kulkee voimakas ja vakava elämänvirta, usko työhön, yritteliäisyyteen ja halu elämänylistykseen.

 

Tuotanto ja muut saavutukset

Jussi Olkinuoran tarinoita.  Karjalan kirja 1950.

Naura vähä. Pakinoita. Kuv. Antti Miikkulainen. Karisto 1962.

Vellokset. Romaani. Karisto 1963.

Lunkkupöksyt. Pakinoita. Karisto 1964.

Aikamiespoika. Pakinoita. Karisto 1965.

Raudusta Valamoon 1918. Elämäkerta. Karisto 1966.

Manta ja hänen Kustaansa. Näytelmä.1969.

Lepää rauhassa. Näytelmä.1970.

Resu-Santeri. Romaani. Omakustanne 1971.

Santeri Mäenpään isännäksi. Romaani. Omakustanne 1973.

Santeri jatkosodan kaukopartiossa. Romaani. Karjala 1975.

Olkinuoran Jussi karjalaisten kohtalontiellä. Omaelämäkerta. Toim. Antti Henttonen. Vuoksen Säätiö 1983.

Pakinoita pääasiassa Karjala-lehteen.

 

Motto

Erä erää ylyttää ja saalis miestä kiihottaa.

 

Lähdetiedot

Olkinuoran Jussi karjalaisten kohtalontiellä. Omaelämäkerta. Toim. Antti Henttonen. Vuoksen Säätiö 1983.

Suomalaiset kirjailijat 1945 – 1980. SKS 1985, s. 464.

Räisäläläinen 2/2008, s. 13.

http://www.lappeenranta.fi

http://fi.wikipedia.org/wiki/Jussi_Olkinuora

Ojala, Ossi Aarne Aatos

Luonnehdinta

Savonlinnassa syntynyt kirjallisuuden monitoimimies Ossi Ojala kirjoitti lapsille, nuorille ja aikuisille niin proosaa kuin näytelmiä ja kuunnelmiakin. Varsinkin hänen nuortenkirjoissaan näkyvät Heinolan alueen maisemat. Aikuistenkirjoissaan hän haluaa havahduttaa turtuneet ihmiset huomaamaan niin maailman toivon kuin toivottomuudenkin.

 

Faktaa

Ossi Ojala syntyi agronomiperheeseen Savonlinnassa 23.3.1933. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Sysmän yhteiskoulusta vuonna 1953 ja suoritti humanististen tieteiden kandidaatin tutkinnon Helsingin yliopistossa 1962. Ojala toimi opettajana lähes kaikissa koulumuodoissa ja lisäksi mm. mainostoimittajana, sanomalehtimiehenä ja harrastajateatteriohjaajana. Hän harrasti kirjallisuutta, teatteria, elokuvia ja öljyvärimaalausta.

Ossi Ojala asui pitkään Tampereella ja kuoli Heinolassa 18.12.2006.

 

Kirjailijaura

Ossi Ojalan kirjailijaura alkoi hänen kertomansa mukaan tavanomaisesti:” Olin pikkulapsesta saakka synnynnäinen `valehtelija`. En pärjännyt fyysisesti kaverisakissa, mutta olin ainoa, joka osasi kertoa hurjia juttuja. Rakastuin syvästi 17-vuotiaana ja kirjoitin tunteeni runoiksi”.

Ossi luki paljon nuoruudestaan saakka. Hänen lempikirjailijoitaan olivat mm. Steinbeck, Faulkner,Tolkien, Marquez  ja Salama. Ojala havaitsi, että ympäristö suorastaan rehotti tärkeitä asioita, joista pitäisi kirjoittaa. Vaikka hän oli kiinni työelämässä, hänestä tuli tuottelias kirjailija. Hän aloitti nuortenkirjailijana, mutta kirjoitti muutakin proosaa sekä näytelmiä, kuunnelmia, satuja ja tarinoita.Tuotannollaan hän pyrki yhdistämään ihmisiä ja aatteita, kaatamaan raja-aitoja ja lisäämään ymmärrystä ja hyväksyntää toisia kohtaan.

 

Tuotanto ja muut saavutukset

Maskotti. Radiokuunnelma 1959.

Saarella tapahtuu. Nuortenromaani WSOY 1963.

Sokeat. Kaksinäytöksinen näytelmä.1963.

Surmasuon salaisuus. Romaani.1964.

Vielä viis päivää. Radiokuunnelma.1965.

Valkoinen vaara. Talvinen seikkailu. WSOY 1966.

Nisuprinssi. Näytelmä.1966.

Kahvila Sinuhe. Romaani. WSOY 1967.

Suolintu. Nuorten romaani. Suomen opiskelevan nuorison raittiusliitto1968.

Sadunvarastaja. Näytelmä. Yhdessä Sakari Jankon kanssa.1973.

Äiti, äiti. Näytelmä.1975.

Nisuprinssi – rakkaus kolmeen piparkakkuun. Lastennäytelmä 1978.

Matka fantasiaan. Draama.1979.

Yks Jaska vaan. Näytelmä.1979.

Maailman laulu. Dramatisointi Jean Gionon romaanista.1981.

Toisenlainen rakkaustarina. Romaani. Librum 1982.

Pimeässä. Näytelmä.1982.

Haapaveden kannel. Näytelmä.1982.

Prinsessa Virtanen. Satuparodia 1982.

Ja aika pysähtyi. Romaani. Pohjoinen 1985.

Ennen hiljaisuutta huudan. Romaani. Pohjoinen 1985.

Kultakehto, purppuralaiva. Näytelmä.1991.

Dance Macabre. Näytelmä.1996.

Kaksin aina kaunihimpi. Näytelmä 1999.

Nokkospaita. Näytelmä.2001.

Kuin kissat pimeässä. Näytelmä.2001.

Kultakannel. Näytelmä.2001.

Kerrostaloprinsessa. Näytelmä 2002.

Lisäksi joukko muita näytelmiä, kuunnelmia, satuja, tarinoita, runoja ja lehtijuttuja; mukana antologioissa.

Nuorten kirjan Otavan palkinto 1964, 1968.

Näytelmäpalkinnot 1963, 1979.

I palkinto romaanista Suolintu 1967.

II palkinto Oulun ja Lapin läänin kirjoituskilpailussa 1975.

Jean Monnet – runokilpailu (Italia) IV sija 1995.

 

Motto

Hyväksykäämme enemmän ja tuomitkaamme vähemmän.

 

Lähdetiedot

Ellilä, E.J., Itähämäläisiä kirjailijoita Erik Johan Blomista Kaarina Helakisaan. Itä-Hämeen kirjapaino 1966, s. 58 – 59.

Suomen kirjailijat 1945 – 1980. SKS 1985, s. 460.

Suomen Näytelmäkirjailijaliiton antamat tiedot.

http://www.tampere.fi/kirjasto/pirkanmaankirjailijat/ojalao.htm

http://www.tamperelainen.fi/Vapaa-aika.ja-viihde/Ihmiset/Tamperelaisia

Nousiainen, Inka Annikka

Luonnehdinta

Juvalta kotoisin oleva kirjailija Inka Nousiainen on moniulotteinen ihmissuhteiden ja tunteiden kartoittaja, joka kirjoittaa sekä nuorille että aikuisille omaleimaisen herkällä tavallaan.  Hänet tunnetaan myös sävelteksteistään ja rock-lyriikastaan.

 

Faktaa

Inka Nousiainen syntyi Juvalla 10.3.1976 kolmilapsisen opettajaperheen kuopuksena. Lukion jälkeen hän opiskeli vuoden Oriveden opistossa. Sen jälkeen hän jatkoi opintojaan Tampereen yliopistossa pääaineenaan Suomen kirjallisuus. Filosofian maisteriksi hän valmistui 2002. Inka Nousiainen asuu nykyään Helsingissä ja elää kirjoittamisella. Kirjoittamisen ohella hän myös opettaa ja harrastaa elokuvia sekä liikuntaa. Ja keinumista.

 

Kirjailijaura

Lapsena Inkalle luettiin paljon. Hänen lempikirjansa oli Astrid Lindgrenin Ronja Ryövärintytär, joka oli täynnä vimmaa ja viisautta. Inka on kirjoittanut siitä saakka, kun oppi kirjoittamaan. Se on hänen tapansa olla olemassa. Pienenä hän kirjoitti runoja ja tarinoita. Ensimmäisen romaanikäsikirjoituksen hän kirjoitti 11-vuotiaana. Kolmetoistavuotiaana Inka alkoi kirjoittaa Kivinenkeliä, josta tuli hänen esikoisteoksensa. Se julkaistiin hänen ollessaan 17-vuotias (1993).

Oriveden opiston sanataiteen linja oli Inkan ensimmäinen kirjoittajakurssi ja merkittävä kokemus kirjailijan uralla.  Tärkeitä olivat ihmiset, jota uskoivat hänen teksteihinsä ja nykyään kirjoittavat ystävät, jotka jakavat samaa maailmaa.

Ideat kirjoihin tulevat ympäröivästä elämästä. Inka Nousiainen kirjoittaa kohtaamisista ja kohtaamattomuuksista, kaipuusta, rakkaudesta, isoista asioista pienten asioiden kautta.

” Ensin on alkukuva, jokin henkilöhahmo tai tilanne. Sen ympärille alkaa hahmottua muuta maailmaa  ja tarinaa. Siitä on itse kirjoitustyöhön pitkä matka. Kirjoitusprosessiin kuuluu taustatyötä, hauduttelua, epämääräisiä hahmotelmia ja useita versioita. Myös säännöllisin väliajoin varmuus siitä, ettei mistään tule ikinä mitään. Onneksi vastapainoksi homma välillä sujuu, ja silloin on maailmassa helppo hengittää”.

Tähän mennessä Inka Nousiainen on julkaissut kuusi romaania.

 

Tuotanto ja muut saavutukset

Kivienkeli. Nuortenromaani. Otava 1993.

Kiinalaiset kengät. Nuortenromaani. Otava 1996.

Seitti. Romaani. Otava 1998.

Kaksi kevättä. Romaani. Otava 2001.

Karkkiautomaatti. Romaani. Otava 2003.

Arvaa ketä ajattelen. Romaani. WSOY 2007.

Laulujen sanoituksia mm. Stellalle.

Juvan kunnan kulttuuripalkinto1994.

Topelius-palkinto 1994.

Savonia-palkinto 1997.

Topelius-palkinto 1997.

Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto 2002.

Suomen Kirjailijaliiton jäsen.

 

Motto

Kirjoitan koska en tiedä.

 

Lähdetiedot

Kirjehaastattelu 2009.

Sähköpostihaastattelu ja tietojenkeruu / Jenni Liukkonen, Mikkelin lyseo 2008.

http://www.wsoy.fi/index

http://www.stellankoti.net/index

http://www.tampere.fi/kirjasto/pirkanmaankirjailijat/nousiainen

http://mikaeli.mikkeliamk.fi/mikaeli/arkisto/kulttuuri/inkanousiainen

http://fi.wikipedia.org/wiki/Inka_Nousiainen

http://www.viestintaliitto.fi/kirjatyo/2007/06/muut/takasivuhenkilo.html