Kirjaston uumenissa

Kirj-jas-ton uu-me-nis-sa

O-li-pa-ker-ran tyt-tö ni-mel-tä A-li-sa, jo-ka läh-ti kir-jas-toon. Hän nä-ki mie-len-kiin-toi-se kir-jan. Sii-nä oli kul-tai-set reu-nuk-set ja kan-nes-sa o-li ku-va kuus-ta ja au-rin-gos-ta.

A-li-sa a-va-si kir-jan. Kir-ja i-mai-si A-li-san si-sään-sä. Hän nä-ki kuin-ka jo-ku ot-ti kris-tal-lin pai-koil-taan. A-li-sa lu-ki kris-tal-lin pi-to pai-kas-ta sa-nan

teg-no-lo-gi-an kar-koi-tus kris-tal-li. Sen vie-res-sä lu-ki si-nä o-let kir-jas-ton suo-je-lia. Niin A-li-sa lähti ot-ta-maan kiin-ni kris-tal-lin-siep-pa-ria. Hän het-ken ih-met-te-li mis-sä kaik-ki

kir-jas-ton kir-jo-jen lu-kiat o-li. A-li-sa ta-ju-si nyt mis-tä il-miö joh-tui. Il-miö joh-tui sii-tä et-tä teg-no-lo-gia val-ta-si kaik-ki. A-li-sa sai kiin-ni kris-tal-

li-siep-pa-rin ja pa-laut-ti kris-tal-lin pai-koil-leen niin kaik-ki o-li en-nal-laan.

Kerttu Rantala

Teksti palkittiin kunniamaininnalla ”160 sanaa kirjastosta” -kirjoituskilpailussa.