Tampereen osasto ei enää jaksanut lähteä laivalla kiertelemään mutta sopimus konsertista Satamapuistossa saatiin neuvoteltua. Tämä ei siis ollut enää osa kiertuetta vaan ainutkertainen konsertti vain Mikkelissä. Tämä seikka huomioitiin myös mainonnassa ja loistavin tuloksin.

Nyt kaikki Itä-Suomen rokkidiggarit, jotka olivat tottuneet siihen että "joka kesä tulee laiva", tulivat Mikkeliin jättämään jäähyväiset Tuuliajolle. Lähes 4000 henkeä saapui paikalle ja Melmulla oli kunnia palvella tähän menessä suurinta yleisöään.

Ensimmäistä kertaa satsattiin myös visuaaliseen puoleen: nykyinen elokuvalavastaja ja moninkertainen Jussi-palkinnon voittaja Pertti Hilkamo toteutti mullistavan kangasinstallaation yleisön yläpuolelle. Päivä oli kuuma ja kankaat todella auttoivat pitämään rokkikansan coolina.

Katuteatteriseurue Herrat Ankarat Herrat Herrat Saimaan Herrat (Tom Lindholm, Ilkka Heiskanen, Ilkka Korhonen ja Taro Liukkonen) esiintyivät koko kesän ympäri Saimaata - jopa yksinäisillä luodoilla, tyrskyjen armoilla sekä Mikkelin kaduilla. Oli itsestään selvää, että heille oli myös paikka Tuuliajolla-päätöskeikalla. Ennen varsinaisen musiikkiohjelman alkua Herrat heittivät suurta suosiota saaneen ohjelmansa Satamapuistossa. Herrat osallistuivat myös rakennustalkoisiin kun lavaa pystytettiin. Niin sitä pitää.

Koska Tampereen posse ei tullut enää laivalla piti järjestää edesjonkinlaista veneilyä. Alus vuokrattiin ja Varsavuoressa järjestettiin jatkojamit, jonne sitten artistit kuljetettiin. Jameissa esiintyi Mikkelin oman pojan Markku Mustosen uunituore yhtye Kapteeni Nemo ja jammailemassa kävi sekalainen seurakunta Tuuliajolla-muusikoita, mm. Dave Lindholm ja Juice Leskinen vetivät duettona "House of the rising sun" ja "Knockin´on heavens door". Taiteellinen vaikutelma ei ehkä ansainnut parhaita pisteitä - eikä tekninen suorituskaan ollut mitenkään mullistava, mutta näin sai kyllä Tuuliajolla-kiertue arvoisensa päätöksen. Hauskaa oli huuruiseen loppuun saakka.

Tämä viimeinen konsertti oli myös taloudellisesti niin hyvä menestys, että Melmu ry sai rohkeuden lisäksi myös taloudelliset edellytykset Dinosaurockin perustamiseen. Kiitos Tampere! Melmulla oli prosenttisopimus Karppasen kanssa. Kun talousosasto laski lipputuloja keikan jälkeen, sanoi Karppanen jossain vaiheessa: "Nyt riittää, pitäkää loput", vaikka enemmänkin olisi sopimuksen mukaan saanut. Tälläiseen menestykseen ei siis kumpikaan osapuoli ollut varautunut. Aika velikultia!

Paljonhan tämä tietysti kertoo myös siitä, miten läheisiksi suhteet olivat hitsautuneet vuosien yhteistyön jälkeen. Eihän se yhteistyö siihen tietysti loppunut, mutta kyllä tuo viimeinen Tuuliajolla-keikka oli monella tapaa sekä haikea että huima päätös koko 80-luvun kasassa pysyneelle perheelle.