Tuuliajolla II olikin jo sitten paisunut edellisvuoden kolmesta bändistä huomattavasti. Woude, Siberia, M.A. Numminen ja Pedro Hietanen sekä Popeda täydensivät konserttia, jota voitiin jo melkein kutsua festivaaliksi. Hassisen kone esitti aluksi pari biisiä alkuperäiskokoonpanossaan (Alanko, Kinnunen, Kinnunen, Heiskanen), jonka jälkeen lavalle kapusi iso Kone. Tämä kokoonpano oli siihen aikaan korvat avaava kokemus kosketintinsoittimineen, torvineen ja vibrafoneineen - ja Jukka Orma kitarassa.

Popeda tuli mukaan Melmu ryn pyynnöstä. Karppanen oli ensin hiukan vastahakoinen, mutta suostui lopulta sillä ehdolla, että Popeda esiintyy vain Mikkelin keikalla "ja laivalle ei ole sitten mitään asiaa". Ehkä Karppasella oli jonkinlaista sisäpiirin tietoa ko. yhtyeen rutiineista!

Kun Popedan keikka/ruumisauto kaarsi hiukan myöhässä kesken Juicen Rauhaa,rauhaa-biisin etusuoralle ja Pate astui ulos sikari röyhyten, olivat kaikki aivan myytyjä. Tämä oli rock. Popedan keikka oli tietysti silkkaa betonia ja Epuille jäi hiukan huono sauma kavuta lavalle sen jälkeen, etenkin kun Popedan lavan edessä hilluneet fanit olivat tehneet miksauskaapeleista muussia. Pitkän korjaustauon jälkeen Eppu Normaali päätti kuitenkin keikan mallikkaasti. Lopuksi sitten jo perinteinen Maamme-laulu, eipä muuta kuin seuraavaa kesää odottamaan. "Joka kesä tulee laiva" - sanoi Juice.