Ehkä legendaarisin 60-luvun puolivälin mikkeliläsbändeistä. Keikkoja mm.the Renegadesin ja Jormasin lämmittelijäinä. Criminals-yhtyeen ohella Mikkelin ahkerimmin keikkaillut bändi.Ohjelmisto rockklassikoita ja balladeja kuten esim Twilight time.

Bändi osallistui kitarabändien SM-kisoihin Helsingin Messuhallissa 1966. The Mystersin managerina toimi Edu Rytkänen.

Laitteisto : Vox 100 W bassovahvistin, Burnsin kitarat ja Vox 100 W vahvistin, Vox-laulukamat ja Premier-rummut.

Esa Kuloniemi muistelee:

Mun faija oli Mikkelin ilmailukerhossa aika keskeinen hahmo ja sen parhaita kavereita oli Murto (Hannu) -niminen jäbä, joka soitti sellaisessa legendaarisessa mikkeliläisbändissä kun the Mysters. Muistan ikuisesti kun tämä Murto tuli yhtenä sunnuntaina meille vieraisille ja meillä oli yks tädeistä perheineen kyläilemässä iltapäiväkahvien merkeissä. Mä ja mun serkkutyttö ei oltu ikinä nähty yhdenkään jätkän päässä pitkää tukkaa ja meitä nauratti älyttömästi tää Murron saapuminen, sillä oli näet pitkä punainen tukka ja pitsit housunlahkeissa.

Kehitettiin Murron ulkoisen olemuksen pohjalta serkkutytön kanssa sellainen skaba, että kumpi meistä pystyy olemaan kauemmin nauramatta vanhempien kanssa siellä olohuoneessa, se pitkä tukka ja Murron erikoinen olemus oli niin äärettämän kummallinen näky Mikkelissä siihen aikaan. Murrosta tuli hetkeksi tärkeä henkilö mun maailmaani.

Se kävi meillä säännöllisesti. Mä sain just siihen aikaan sellaisen venäläisen akustisen kitaran ja aina kun Murto tuli kylään, se viritti mun uuden soittimen, ja soitti ja lauloi kaikenlaisia lauluja. Muistan ikuisesti kun se lauloi Jussin ja Eeron tv-esityksen välityksellä mulle jo aiemmin tutuksi tulleen Route 66:n ja tajusin et kyseessä oli juuuri se sama biisi, jonka olin kuullut televisiosta hieman toisenlaisena versiona. Kaiken kukkuraksi Route 66 svengasi Murron käsittelyssä ihan hyvin, se oli kova kaveri soittamaan.

Näin Murron myähemmin vasta 90-luvun alussa Kääpenhaminassa. Kristianiassa on kuuluisa klubi nimeltä Loppen. No esiinnyttiin siellä joskus vuonna -91 ja meillä oli alkamassa breikki ja laitoin kitaraa telineeseen, kun takaani kuului kuin kuiskaten: "Esa, Ee-saa,muistat sä mua?" Katsoin taakseni ja siinä oli tää Murto, joka kertoi asuvansa nykyisin Århusissa. Sen oli ollut kertakaikkiaan pakko tulla Köpikseen tsekkaamaan meidät. Se kyseli et mitä sun faijalle kuuluu ja muuta vastaavaa ja sit se totes lähes teatraalisesti,et "hei Esa, sä oot pätevä, mut mä oikeastaan arvasin sen jo ennenkuin edes kuulin sun soittavan". Jotenkin lämmitti mieltä kuulla vanhan sankarin kommentit ja muutenkin oli kiva nähdä Murto kaikkien noiden vuosien jälkeen.