Purppurantekijä

Rooman kotkien teitä kiertelin - vaeltaja,
ja päädyin lopulta Andalusian auringon alle.
uinahdin Malagan mailla ja tänne lepohon vaivuin
muinaisen Carthagon maahan ja maurien muistojen
viereen.

Täälläkin nukkua voin, kumun kuulen vaeltajien.
Olen kahleista maan vapaa kulkemaan kaikkialle,
mitä nähdä voin, sen kertokoon auringon kulta.

Nähdä tahdoin ja näinkin, näin kaiken sen, mitä
sivullisen ja vaeltajan nähdä on pakko:
ihmisen pienuuden ja halun suurempi olla.
Näin Levantin maat, joissa kulttuuri syntyi ja
- kuoli,
josta uskonnot mahtavin aaltojen lailla
kulkivat kauaksi pois, ja elävät siellä vielä,
- ja muuallakin, missä polkuni risteili maita.

Tyyros on tuttua mulle ja muezinien huuto,
viereltä pyramiidien kulkenut myöskin mä lien.
Erämaan hiekka on peittänyt suurtenkin mahtajain
jäljet,
muistotkin pyyhkinyt pois mielistä ihmisien.
Siksipä katselin kaiken ja ystävilleni kerroin
näkyjä vain, joita maisemat vierahat sytti,
tarinantekijäks kun vaellus kehitti mun.