Kalevi Haiko:

KIRJOJEN MIES

Mies ja fetsi
"Poika varttui iässä ja armossa. Oli pahankurin kuten normaalit poikalapset yleensä. Koulussa sanottiin häntä tavallista viisaammaksi ja kotona ihmeteltiin tätä, koska poika ei juuri koskaan lukenut läksyjään, vaan jännittäviä kirjoja."

Kuvitelkaamme Aarne Haapakosken elämä junamatkaksi. Matka alkoi 18.3.1904 Pieksämäeltä, Haapakosken asemaseudulta ja päättyi 24.1.1961 Malagaan Espanjassa. Siellä hän astui junasta eikä enää palannut Suomeen. Tarkasti ottaen junaan astui Aarne Viktor Laitinen. Pojan vanhemmat olivat malliveistäjä Viktor Laitinen ja Mathilda Vauhkonen. Haapakoski hänestä tuli vasta 30-luvulla, synnyinpaikkansa mukaan. Aluksi se oli hänelle kirjailijanimi, mutta kun hän vuonna 1935 solmi avioliiton Frida Aleksandra Kunnaksen kanssa, siitä tuli myös virallinen sukunimi.

Hän kirjoitti vuonna 1946 syntymänsä hetkistä:

"Sinä keväänä tapahtui paljon historian lehdille jäävää. Senaatin portaikossa pamahti viisi laukausta ka kaksi miestä kuoli - Bobrikov ja Schauman. Port Arthurin luona ampuivat japsit paljon venäläisiä laivoja pohjaan, Pietarissa syntyi perintöruhtinas, Chicagossa oli hirvittävä teatteripalo - ja Pieksämäen pitäjässä syntyi maailmaan poikalapsi, joka sai kasteessa nimen Aarne Viktor."

Oikein aavisteli Aarne Viktor. Historian lehdet avautuivat myös hänelle. Seikkailu- ja jännitysviihteen lukijat Suomessa vannovat yhä hänen nimeensä.

Tai oikeastaan Outsiderin nimeen. Tällä nimellä hän kirjoitti suurimman osan tuotannostaan. Tällä nimellä hän kirjoitti itsensä suoraan Suomen kansa sydämiin.

Enteistä totta

Vaikka hän kirjoitti ensimmäiset sata liuskaa seikkailua jo 13-vuotiaana koulupoikana, itsestään selvää ei vielä ollut, että hänestä tulisi kirjailija. Haaveissa käväisi insinöörin ura. Maalitaiteilijaksikin olisi ollut lahjoja, sillä koulussa oli piirustuksesta täysi kymppi. Mutta lehtimies ja kirjailija hänestä tuli. Enteellistä suomalaisen seikkailu- ja jännitysviihteen kannalta oli, että Aarne Haapakoski ja Martti Löfberg tutustuivat toisiinsa jo 20-luvulla. Haapakoski ei ollut vielä silloin Outsider eikä Löfberg liioin Marton Taiga. Kun Haapakoski 1954 täytti 50 vuotta, Taiga muisti häntä avoimella kirjeellä.

"Muistatko, Outsider? Silloin elettiin tuota iloista 20-lukua: Helsinki leikki suurkaupunkia, minkä heikoilla voimillaan kykeni, ja me istuimme kultakrouveissa milloin töiltämme ennätimme. Sanoit kerran: "Kyllähän tätä katselee, vieläpä oikein läheltä, kunhan ei vain mene liian likelle, että polttaa kulmakarvansa."
Outsiderinä hän sananmukaisesti katseli elämää ulkopuolisena mutta kuitenkin läheltä. Kulmakarvojaan polttamatta.

Kaksikymmenluku vei Haapakosken Pariisiin opiskelemaan maalaustaidetta ja Löfbergin Saksaan tutustumaan polkupyöräteollisuuteen. Kirjeitä vaihdettiin säännöllisesti. Hyvin pian kävi selväksi, ettei Haapakoskesta tulisi maalitaiteilijaa eikä Löfbergistä polkupyöräkauppiasta.

Kolmikymmenluku teki molemmista kirjailijan. Kumpaakin oli odottamassa legendan sädekehä seikkailu- ja jännitysviihteemme ensimmäisinä edustajina.

Ensin kukkopoika

Julkiesiintymisensä kirjailijana Aarne Haapakoski aloitti runoilijana. Pääskysessä 1917 julkaistu ensimmäinen runo oli Syksyn tullen, tekijänä nimimerkki Kukkokiekuu. Nimimerkistä kai johtui, että hänet tunnettiin Pieksämäellä pitkään Kukkopoikana.Missä ja milloin julkaistiin hänen ensimmäiset novellinsa, siitä ei ole täyttä varmuutta. Mahdollisesti hän tarjosi vuonna 1929 novellia Lukemista Kaikille -lehteen. Tähän viittaa toimittajan palstan maininta:
"A.H- koski. Kirjoituksenne Karannut elämä vaikuttaa suomennokselta, joten, varsinkaan kun tekijän nimeä ei ole mainittu, emme sitä voi käyttää."

Tuntuisi herkulliselta ajatella, että A.H-koski todella olisi Aarne Haapakoski. Jutun hylkäsi toimittaja Viljo Niukkanen, Kirjailijanimeltään Viljo Rauta ja Asko Sorro.. Varsin pian hänen täytyi huomata, ettei A.H- kosken silloin jo taitavana kirjoittajana tarvinnut kaupata käännösjuttuja ominaan.

Vuona 1931 Aarne Haapakoski julkaisi ensimmäisen kirjansa, jännitysromaanin Mustalais-suon arvoitus, josta tänä päivänä saa maksaa, jos sen jostakin antikvariaatista löytää, nelinumeroisen hinnan. Kimmokkeen kirjaan antoi aikanaan kohua herättänyt Tattarisuon tapaus. Helsingin läheltä suosta löydettiin silvottuja ruumiinosia, ja koko kansa kauhisteli. Asialla olivat mustan magian harrastajat. Kirjassa juttua selvitteli sanomalehtimies-salapoliisi Martti Kyttä.

Toisena 30-luvun rikosromaanina ilmestyi 1934 Madame Saahl'n salaisuus. Siinä Martti Kyttä jäljittää tsekan asiamiehiä. Tämänkin kirjan juuret ovat 30-luvun tositapahtumissa.

Nimimerkki Outsider esiintyy painettuna ensimmäisen kerran 1934 Lukemista Kaikille -lehden jatkokertomuksessa Kuoleman varjostamana, eikä sitä ole vaikea tunnistaa Aarne Haapakosken nimimerkiksi, sillä Mustalais-suon arvoituksesta tuttu Martti Kyttä selvittelee tätäkin tapausta. Kohta perään seuraa toinen jatkis, Salateillä. Samoihin aikoihin ilmestyy Lauantai -lehden jatkokertomuksena Timanttiavain.

Tarina kertoo, että Haapakosken risti Outsideriksi Ilmarisen lehtien päätoimittaja Y.R. Halme. Miten tahansa, Halme ei pitkään hyötynyt nimimerkistä, sillä välit rikkoutuivat ja 1935 Haapakoski pestautui vasta perustetun Seuran reportteriksi.

"Lentävän reportterin ominaisuudessa tuli koluttua Suomi ristiin rastiin, haastateltua noin 500 eri henkilöä ja kuvitettuja juttuja kameralla jokseenkin yhtä paljon", hän myöhemmin muisteli tuota aikaa.

Missä välissä?

Pakko on ihmetellä, missä välissä Haapakoski ehti kirjoittaa kaikki 30-luvun novellinsa. Seuran reportterina hän oli aina menossa, mutta samanaikaisesti riitti esimerkiksi oululaiselle Jännike-lehdelle novelleja suunnattomat määrät, sekä nimillä että nimettöminä. Jännike ilmestyi viikkolehtenä vuoden 1936 syksystä vuoden 1939 loppuun.

14 matkustajaa Toisaalta hänet opittiin tuntemaan nopeana kirjoittajana. Kirjoita Lasilinnan salaisuus syntyi kolmessa vuorokaudessa, neljänkymmenen konekirjoitusliuskan päivävauhdilla.

Pienenä kuriositeettina: Pyhän tikarin veljeskunta ilmestyi 1937 Jännikkeessä jatkokertomuksena. Kirjanahan se ilmestyi 1944, tekijänä Henrik Horna. Jatkiksena sen nimi oli Pyhän tikarin liitto ja tekijänä esiintyi salaperäinen herra Ragon B. Wallas.

Tuotteliaana kirjailijana Haapakoski käytti aikansa tehokkaasti. Kirjoita viisi tikaria syntyi 1938 työmatkalla Ranskaan ja Espanjaan. Tällä matkalla hän kävi katsomassa Espanjan sotaa. Näin kirjailija muisteli kirjan syntyä:

"Matka kesti pari kuukautta, mutta lukuisten reportaasien ohella syntyi matkalla myös allekirjoittaneen ensimmäinen laajempi salapoliisiromaani. Sen kirjoitin osakasi merellä Helsingin ja Antverpenin välillä, osaksi Tarbesin pikkukaupungissa Pyreneillä ja lopetin Tour Carollissa Espanjan rajalla."

Viisi tikaria osallistui pohjoismaiseen salapoliisiromaanikilpailuun, jossa ensimmäisen palkinnon voitti Mika Waltarin Kuka murhasi rouva Skroffin? syystä tai toisesta, kenties talvisodan takia, kirja tuli julki vasta 1941.

Viisi tikaria olisi voinut aloittaa Karma-sarjan, sillä siinä esiintyy ensimmäistä kertaa yksityisetsivä nimeltä Klaus Karma. Kysymys ei kuitenkaan ole samasta Karmasta kuin muissa sarjan kirjoissa. Lukijoille tuli tutuksi jalkaansa ontuva, kuukasvoinen Klaus Karma. Sukua he olivat keskenään: nuorempi oli vanhemman veljenpoika.

Kun ensimmäiset Karma-kirjat talvisodan jälkeisenä välirauhan talvena ilmestyivät, Aarne Haapakoski huomasi olevansa kehuttu mies. Niinpä monet sarjan kirjoista löysivät tiensä käännöksinä myös Ruotsiin ja Tanskaan. Vielä 1988 ilmestyi yksi Karma-kirja, Pension Ritzin arvoitus. Uusi Kuvalehti julkaisi sen vuosina 1955-56 jatkokertomuksena.

Uudet juonet

Salainen salkku 2/1944 Sodanaikaiset rintamalehdet julkaisivat vastapainoksi olojen ankeudelle paljon kevyttä luettavaa. suosikkikirjailijoista ensimmäinen oli Outsider. Kun jatkosota kesällä 1941 syttyi, Haapakoski ilmoittautui ensimmäisten joukossa kynä tanassa ruotuun.

Mutta kovin pitkään hän ei ehtinyt TK-miehenä isänmaataan palvella. Kesken kaiken iski vakava sairaus. Siitä mies toipui, mutta rintamakirjeenvaihtajaksi hänestä ei enää ollut. Jännäreitä hän kuitenkin pystyi yhä kirjoittamaan. Niitä luettiin halusta kaikilla rintamilla.

Syksyllä 1944 koitti rauha. Sen piti olla kaikille suuri helpotus, mutta viihdelukemistolle se tiesi päinvastoin vaikeuksia. Valtiovalta kielsi niiltä pulaan vedoten paperin. Tästä iskusta alan lehdet eivät enää kunnolla toipuneet. Novellipohjaisia seikkailu- ja jännityslehtiä ilmestyi 50-luvulla enää muutamia, viimeisetkin kuolivat 60-luvulla.

Aivan kuin tämän aavistaen Outsiderilla oli jo uudet juonet valmiina. Areenalle astuivat vuoden 1945 alusta Kalle-Kustaa Korkki ja Pekka Lipponen. Suomen kansa suorastaan hullaantui sankariseikkailija Korkkiin ja hänen änkyttävään savolaiseen ystäväänsä. keskipäivän radiosarjana kaverusten edesottamuksia seurasi 97 prosenttia radion kuuntelijoita.

Antero Alpola oli juuri aloittanut radiotyönsä viihdeohjelmien toimittajana, kun jonakin päivänä hiipi sisään ilmeetön, hyvin vähähymyinen, hoikka silmälasimies.

"Ääni ei noussut, ei laskenut. kaikki oli tasaista. Hän sulautui harmaana ympäristöön kuin häntä ei olisi ollutkaan. Hän oli Outsider, Aarne Haapakoski, jännärien tekijä, joka tuli ehdottamaan Korkki-sarjan jatkamista".

Sarjaahan jatkettiin.

Samaa sukua

Kitaristi kotioloissa Varmasti ei tiedetä Kalle-Kustaa Korkin juurista, mutta Pekka Lipposen esikuva oli sulavaliikkeinen liikemies Sulo Taskinen Rantasalmelta.

Kalle-Kustaa sai nimensä ravintola Savoyssa Helsingissä. Sitä mietittiin pienen seurueen voimin. Eräs seurueen jäsenistä ehdotti etunimeksi Kalle-Kustaata, koska oli juuri antanut saman nimen pojalleen. Ehdotus hyväksyttiin. Sukunimi ratkesi hupaisasti. Salissa poksahti samppanjapullo ja korkki lensi keskelle pöytää. Korkki! Siinäpä tulevalle sankariseikkailijalle sopiva sukunimi. Sulo Taskiseen Haapakoski tutustui 20-luvulla Pariisissa. Jännike-lehden Kalle Lipponen vuodelta 1937, amerikkalaisittain Calle Lipway, lienee samaa sukua, vaikka onkin Pielavedeltä. Tapaamme Kallen novellissa Karvakuono ja terrieri ja minä:

"Arv. lukijattaret ja lukijat. Te ette varmaankaan tunne Lipposen Kallea eli Kalle Lipposta. Esittelemme hänet : syntynyt Pielavedellä, kasvanut ja mieheksi varttunut samassa pitäjässä, saanut vihreässä nuoruudessaan Amerikan kuumeen ja sen jälkeen monta muuta kuumetta. Jättänyt Pielaveden ja koko Savon jo monta, monta vuotta sitten ja vaikuttanut sen jälkeen hiukan jokaisessa maanpiirin kolkassa..."

Kerran alkuun päästyään Pekka ja Kalle-Kustaa seikkailivat radioissa, kirjoissa, filmeissä, televisiossa ja näytelmissä täysin rinnoin aina 60-luvulle asti, antikvariaattien hyllyissä vielä senkin jälkeen. kertoessaan kaverusten edesottamuksista Haapakoski paljasti itsestään humoristin, jota ei tiedetty olevankaan.

Ei edes kirjailijan kuolema 1961 katkaissut seikkailujen ketjua. Kirjoittaja vain vaihtui. Ehkäpä Haapakoski tunsi voimiensa vähin erin hiipuvan kirjoittaessaan kesäkuussa 1958 viikkolehtinovellistina siihen asti esiintyneelle Seppo Tuiskulle Järvenpäähän.

"Koska pitkän aikaa olen etsinyt näppäräkynäistä ja kehityskelpoista nuorta miestä, josta ajanmittaan voisi tulla sijaiseni Kalle-Kustaa Korkin ja Pekka Lipposen elämäntoilausten muistiinmerkitsijänä, päätin kääntyä puoleenne, tiedustellen, olisiko teillä halua ja luulisitteko voivanne kehittyä tällaisten seikkailujuttujen tekijänä?"

Seppo Tuisku otti haasteen vastaan. Hän joutui käymään Haapakosken opissa kovan koulun, mutta lunasti roolinsa. Kun Haapakoski ei enää palannut Malagasta, Tuisku oli valmis jatkamaan itsenäisesti Korkin ja Pekan seikkailuja, missä tahansa maailmankolkassa nämä sattuivat liikkumaankin.

Kirjat purppuraa

Salainen salkku 12/1944 Tarvittaisiin paksu kirja kertomaan siitä, mitä kaikkea Haapakoski elämänsä aikana teki. Toivottavasti sen joku vielä kirjoittaa. paljon jäi tekemättäkin, sillä kuollessaan kirjailija oli vasta 56- vuotias.

Ennen muuta hän oli kirjailija, mutta koko ajan toinen käsi teki toimittajan töitä. Sodan päätyttyä hän toimitti tovin Salaista Salkkua. 40-luvun lopulla syntyi Jännityspalat, sitä seurasi vuoden 1951 alusta Outsiderin Lehti. Aviisi kukoisti ja muut kadehtivat. Mies oli katkera, kun 1950 säädetty liikevaihtovero koitui Outsiderin Lehden kuolemaksi. Tilanne oli surkuhupaisa. Liikevaihtoverokonttori suuressa viisaudessaan, asiantuntijoihinsa uskoen erotteli lehdet vuohiin ja lampaisiin. Tasan eivät käyneet onnen lahjat. Outsiderin lehdelle mätkäistiin ajanvietelehtenä liikevaihtovero, jännityslukemisto vapautettiin...

Oman lukunsa Haapakosken tuotannossa muodostavat vuosina 1947-48 ilmestyneet kuusi Atorox- kirjaa. Toki kirjailijan koko tuotanto kertoo tekijänsä vilkkaasta mielikuvituksesta, mutta Atoroxit rikkovat mielikuvituksen kaikki rajat. Tänä päivänä ne ovat suomalaista scifi-kirjallisuutta parhaasta päästä.

Vuosina 1945-46 ilmestyivät haapakosken ensimmäiset historialliset romaanit, Ranskan vallankumouksen ajoista kertovat Punaisen Härän Hotelli, Temple-tornin vanki, Aavekuningas ja Kruununtavoittelijat. Aluksi ei edes tiedetty, että tekijäksi merkitty Victor Mario oli Aarne Haapakoski. Kirjat olivat kirjailijan rakkaudenosoitus ranskalaista aihepiiriä kohtaan. Siitä hän oli kiinnostunut jo 30- luvulla.

Haapakosket saapuvat Malagaan Vielä parempaa oli tulossa. Vuonna 1951 ilmestyi Haapakosken omalla nimellä suuri historiallinen romaani Purppurantekijä, "Hadoram Purppurantekijän monivälkkeinen tarina vuosituhansien takaisesta idästä". Arvostelu kiitti sitä laidasta laitaan. Hornanlinnan herra oli osoittautunut taitonsa myös vakavan taideromaanin tekijänä.

Jotkut epäilivät, että Purppurantekijä oli syntynyt Mika Waltarin historiallisia romaaneja matkien, mutta siitä ei ollut kysymys. idea syntyi jo 1927 Karthagon raunioilla. sitä mukaa syntyi myös romaanin ensimmäinen versio. Joel Lehtonen tutustui siihen Pariisissa ja ihastui lukemaansa. Mutta sitten käsikirjoitus salaperäisesti katosi.

Uudelleen Haapakoski tarttui aiheeseen 1946. Epäilemättä oli kirjalle eduksi, että kirjailija suodatti sen paperille kahteen kertaan, vuosien varrella kartuttamiensa elämänkokemusten kautta. Siitä se sai vahvan elämän makunsa.

Monilla nimillä

Aarne Haapakoski kirjoitti elämänsä aikana monilla salanimillä ja nimimerkeillä. Vieläkään ne kaikki eivät ole tiedossa, tuskin kaikki ovat enää tunnistettavissakaan.

Outsider oli kaikista nimistä ensimmäinen. Kirjojen kansista löytyvät niin ikään Arne Koski, Henrik Horna, Victor Mario, William B. Harrow, Rigor Morton ja Halt Denis.

Haapakoski saattoi olla myös Arha, Hako, Ville Karhi, A. Koski, A.H. Koski tai Rautamies. Tai sitten J. Marrow, Glay Morris, Jack B. Murphy, Charles Ryder, G. Thompson, S. Thompson, Ragon B. Wallas, James Wells tai Mister X.

Mitä kaikkea löytyykään, kun kaikki jäljet perataan.

Paljolti tutkimattomat ovat yhä Outsiderin tiet.

©Kalevi Haiko