Olkinuora, Jussi

 

Luonnehdinta

Mikkelin lähellä Kyyhkylän sotainvalidikodissa asunut Jussi Olkinuora oli maanviljelijä, ravimies, pakinoitsija ja kirjailija. Karjalaisuus näkyy hänen teoksissaan iloisena kevytvireenä, mutta myös vakavina tuntoina.

 

Faktaa

Jussi Olkinuora syntyi maanviljelijän poikana 27.12.1894 Antreassa. Hän kävi kansakoulun ja Räisälän kansanopiston. Jussi avioitui Tilta Kempin kanssa ja ryhtyi maanviljelijäksi sekä hevoskasvattajaksi. Hän haavoittui vapaussodassa, mutta taisteli vielä talvi- ja jatkosodassakin. Sotien seurauksena koti jäi Karjalaan ja perhe muuttui Hausjärvelle, jossa Olkinuorasta tuli kunnallispoliitikko. Jussi Olkinuora vietti vanhuutensa Kyyhkylän invalidikodissa Mikkelin maalaiskunnassa. Hän kuoli 18.9.1983.

 

Kirjailijaura

Jussi Olkinuora oli huumorimies, tarinoitten ja kaskujen kertoja. Aikuisiässä hän ryhtyi kirjoittamaan pakinoita lehtiin. Hänen kerrontansa on persoonallista, jussimaisen riehakasta. Ensimmäisen kirjansa hän julkaisi vuonna 1950. Kun hänen vaimonsa kuoli vuonna 1960, Jussi Olkinuora päätti toteuttaa unelmansa ja ryhtyä kirjailijaksi. Hän osallistui Vuoksen Säätiön kirjoituskilpailuihin ja voitti ensimmäisen palkinnon. Se kannusti kirjoittajaa eteenpäin. Hän asusti Lahdessa hotellissa kun alkoi tapahtua.

” Olin hotellissa Lahdessa. Mistä saisin paperia? Silmiini osui kokonainen nippu vessapaperia. Jopas oli hyvä löytö! Voihan vessapaperillekin kirjoittaa, kun kirjoittaa vain toiselle puolelle. Nyt rupesi kynä luistamaan. Aihetta ei tarvinnut ajatella, sen kun suolsin lapsuusaikaisia elämän sattumia. Kirjoitin ja kirjoitin tietämättä ajankulusta mitään. Unohdin ravintolasta tilaamani pöydänkin”, kirjoittaa Olkinuora kirjailijauransa alkuvaiheista.

Hotellissa Jussi Olkinuora kirjoitti ensimmäisen kirjansa. Karisto otti sen kustannettavakseen. Olkinuora etsi itselleen rauhallista kirjailijakotia, jossa voisi jatkaa hyvin alkanutta kirjailijauraansa. Hän päätyi Mikkelin lähelle Kyyhkylään, jossa kirjoitti seuraavat kirjansa. Vihdoin hänellä oli kunnolla aikaa.  Viimeisen kirjansa hän kirjoitti Kyyhkylässä 89-vuotiaana. Se on hänen omaelämäkertansa. Kirja ilmestyi vain pari viikkoa hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1983.  Olkinuoran karjalaistarinoitten ja vallattoman kerronnan alla kulkee voimakas ja vakava elämänvirta, usko työhön, yritteliäisyyteen ja halu elämänylistykseen.

 

Tuotanto ja muut saavutukset

Jussi Olkinuoran tarinoita.  Karjalan kirja 1950.

Naura vähä. Pakinoita. Kuv. Antti Miikkulainen. Karisto 1962.

Vellokset. Romaani. Karisto 1963.

Lunkkupöksyt. Pakinoita. Karisto 1964.

Aikamiespoika. Pakinoita. Karisto 1965.

Raudusta Valamoon 1918. Elämäkerta. Karisto 1966.

Manta ja hänen Kustaansa. Näytelmä.1969.

Lepää rauhassa. Näytelmä.1970.

Resu-Santeri. Romaani. Omakustanne 1971.

Santeri Mäenpään isännäksi. Romaani. Omakustanne 1973.

Santeri jatkosodan kaukopartiossa. Romaani. Karjala 1975.

Olkinuoran Jussi karjalaisten kohtalontiellä. Omaelämäkerta. Toim. Antti Henttonen. Vuoksen Säätiö 1983.

 

Pakinoita pääasiassa Karjala-lehteen.

 

Motto

Erä erää ylyttää ja saalis miestä kiihottaa.

 

Lähdetiedot

Olkinuoran Jussi karjalaisten kohtalontiellä. Omaelämäkerta. Toim. Antti Henttonen. Vuoksen Säätiö 1983.

Suomalaiset kirjailijat 1945 - 1980. SKS 1985, s. 464.

Räisäläläinen 2/2008, s. 13.

http://www.lappeenranta.fi

http://fi.wikipedia.org/wiki/Jussi_Olkinuora