Kettunen, Lauri Einari

 

Luonnehdinta

Joroisissa syntynyt Lauri Kettunen oli aikansa merkittävin itämerensuomalaisen kielitieteen ja suomen murteiden tutkija. Hän oli myös innokas matkamies, joka oli kotonaan niin mökeissä kuin kartanoissa. Kettusen laaja tuotanto koostuu lähinnä tutkimuksista, oppikirjoista, sanakirjoista ja matkakertomuksista, mutta hän julkaisi myös runoja ja näytelmiä.

 

Faktaa

Lauri Kettunen syntyi joroislaisen maanviljelijän 11. lapsena 10.9.1885. Hän pääsi opintielle Kuopioon ja valmistui ylioppilaaksi Kuopion suomalaisesta yhteiskoulusta vuonna 1905. Ensimmäiseen venäläistämiskauteen osuneet lapsuuskouluvuodet herättivät hänessä sammumattoman innostuksen suomalaisuutta, suomen kieltä ja sukulaiskansoja kohtaan. Niinpä hän aloitti opiskelut Helsingissä Aleksanterin yliopistossa pääaineenaan suomen kieli ja kirjallisuus sekä sivuaineinaan fonetiikka ja kansanrunouden tutkimus. Kettunen valmistui pikavauhtia filosofian kandidaatiksi ja väitteli tohtoriksi 1913. Hänestä tuli suomen kielen dosentti ja itämerensuomalaisten kielten professori. Aleksanterin yliopiston lisäksi hän työskenteli mm. Tarton ja Budapestin yliopistoissa. Lauri Kettusesta tuli merkittävä itämerensuomalaisten kielten tallentaja ja tutkija, mutta myös suomen murteiden tutkija ja kielenkehittäjä.

Lauri Kettunen avioitui v.  1912 Hilja Aulon kanssa ja heille syntyi kolme lasta. Lauri Kettunen kuoli 26.2.1963 laivamatkalla Ahvenanmerellä.

 

Kirjailijaura

Tieteellisen uransa vastapainoksi Lauri Kettunen harrasti kaunokirjallisuutta. Hän ryhtyi itsekin kirjoittamaan proosaa, runoutta ja näytelmiä. Osa hänen kaunokirjallisesta tuotannostaan julkaistiin salanimellä Toivo Hovi. Kettunen rakasti kansankieltä ja oli sen taitaja. Hän tunsi voimakasta myötätuntoa ankeissa oloissa eläviä heimokansojamme kohtaan, mikä näkyy myös hänen tuotannossaan. Hän taisteli sitkeästi koko elämänsä kansojen oikeudesta omaan kieleen ja kulttuuriin. Hän käänsi virolaisia runoja ja kirjoitti myös itse yhden runokokoelman viroksi ( Südame sillat 1960). Kaiken kaikkiaan tuotteliaan kirjailijan tieto- ja kaunokirjoja julkaistiin viitisenkymmentä, viimeinen vuonna 1962.

 

Tuotanto ja muut saavutukset

Descenttiläis-äännehistoriallinen katsaus Keski-Skandinavian metsäsuomalaisten kieleen. SKS 1909.

Viron ja suomen eroavaisuudet. Äännehistoriallisia selvittelyjä harjoituskappaleineen. K.J. Gummerus 1916.

Eestin kielen oppikirja. Oppikouluja ja seminaareja varten. WSOY 1928.

Suomen murteet I - III. SKS 1930,1940.

Sotiva Suomi. Runojen kajastusta rintaman takaa.Otava 1944.

Tieteen matkamiehenä. Kaksitoista ensimmäistä retkeä 1907 - 1918. WSOY 1945.

Tisza tulvii – Ilona,Ilona! Kirj. Toivo Hovi. Romaani.K.J. Gummerus 1945.

Tieteen matkamiehen uusia elämyksiä. Murrosvuodet 1918 - 1924. WSOY 1948.

Hyvää vapaata suomea. Ohjekirja suomen kielen käyttäjille.K.J.Gummerus 1949.

Suomen kielen ohjesanastoa. K.J. Gummerus 1949.

Mänj kun Mähösen viinat. Kirj. Toivo Hovi. Savolaisia runosäikeitä.1950.

Suutari Vilihunen. Kirj. Toivo Hovi. Huvinäytelmä. Gummerus 1950.

Eestiläis-suomalainen sanakirja. SKS 1958.

Kahdeksan matkaa Vermlannin metsäsuomalaisiin 1907 - 1937. Omakustanne 1960.

Lalli Lallonpoika. Kirj. Toivo Hovi. Lukudraama. Omakustanne 1960.

Matkapakinoita ja muita muistelmia. 1925 -1960. Omakustanne 1960.

Suomen lähisukukielten luonteenomaiset piirteet. SUST 1960.

Südame sillat. Luuletusi. Omakustanne 1960.

Nuoren Uki-Jysyn oloa ja elämää. Muita kertoelmia menneiltä ajoilta.Kirj. Toivo Hovi. Taikajousi 1962.

 

Runsaasti tieteellisiä julkaisuja ja artikkeleita.

 

Lähdetiedot

Suomen kirjailijat 1945 - 1980. SKS 1985, s. 262 - 263.

http://artikkelihaku.kansallisbiografia.fi/artikkeli/6999/

http://fi.wikipedia.org/wiki/Lauri_Kettunen

http://www.helsinki.fi/hum/skl/laitos/prof_historia/kettunen.htm