Kekkonen, Sylvi

Luonnehdinta

Pieksämäellä syntynyt ja Mikkelissä ylioppilaaksi kirjoittanut Sylvi Kekkonen oli syvällinen  kirjallisuuden harrastaja ja kirjailija. Pääministerin ja presidentin puolison tehtävien ohella hänestä kehittyi pienimuotoisen kirjallisen ilmaisun taitaja. Osittain elämäkerrallisissa teoksissaan hän puhuu lukijalleen vähäeleisen koruttomasti ja läheltä, aforismeissaan terävästi mutta myös ymmärtäen.

 

Faktaa

Sylvi Kekkonen syntyi apupapin tyttärenä ja perheen neljäntenä lapsena Pieksämäellä 12.3.1900. Perhe vaihtoi asuinpaikkaa ja asui mm. Heinolan maalaiskunnassa, Metsäpirtissä ja Puumalassa.  Isän kuoltua äiti muutti lapsineen Mikkeliin. Sylvi pääsi koulutielle ja kirjoitti ylioppilaaksi Mikkelin yhteiskoulusta vuonna 1918. Sen jälkeen hän muutti Helsinkiin opiskellakseen lakitiedettä. Pian hän kuitenkin keskeytti opinnot ja meni ansiotyöhön.  Etsivän Keskuspoliisin kanslistina ollessaan hän tapasi opiskelijapoliitikko Urho Kekkosen. He avioituivat vuonna 1926 ja heidän kaksoispoikansa syntyivät kahta vuotta myöhemmin. Lasten syntymän jälkeen Sylvi Kekkonen ei ollut enää ansiotyössä, vaan tuki miestään tämän uralla ja työskenteli sodan aikana myös maatalon emäntänä Karjalassa.

Asemansa vuoksi Sylvi Kekkonen toimi lukuisten näyttelyiden ja yhteiskunnallisten rientojen suojelijana. Hänen henkilökohtaisia harrastuksiaan olivat teatteri, taide ja erityisesti kirjallisuus.

Syli Kekkonen kuoli Helsingissä 1974.

 

Kirjailijaura

Sylvi ja Urho Kekkonen lukivat aina paljon ja keskustelivat yhdessä lukemastaan. Lisäksi Sylvi Kekkonen oli puolisonsa tekstien kriitikko ja hienovarainen kontrolli. Neljäkymmentäluvulla hän aloitti itse kirjoittamisen laittamalla muistiin sanomatta jääneitä ajatuksiaan ja repliikkejään, jotka kaikuivat hänen mielessään.

” Minä aloin kirjoittaa. Minulla oli yhden naisen yksi kesken oleva elämä kerrottavana. ” Sylvi Kekkonen aloitti aforismeista, jotka olivat ikään kuin myöhästyneitä repliikkejä niistä asioista, joita hänen oli tehnyt mieli sanoa. Ajatukset saivat muotonsa vasta jälkikäteen. Sylvi Kekkonen lähetti ensimmäisen käsikirjoituksensa Otavaan, joka oli hänen puolisonsakin kustantaja.

Sylvi Kekkosen ensimmäinen julkaisu oli mietelmäkokoelma Kiteitä (1949). Sen jälkeen häneltä ilmestyi useita proosateoksia, viimeisenä lapsuusmuistelma Lankkuaidan suojassa 1968, jota pidetään hänen taiteellisesti parhaana teoksenaan. Sylvi Kekkosen kirjoitusten näyttämönä on useimmiten maaseutu, kodin piiri ja arkinen työ. Näkökulma on muisteleva, lapsen tai vanhuksen. Romaanissaan Amalia (1958) hän kuvaa voimakastahtoista talonpoikaisnaista.

Pääministerin puolisona Sylvi Kekkonen ryhtyi järjestämään Kesärannassa kirjallisia iltoja ja salonkeja, joihin hän kutsui lähinnä Otavan kirjailijoita ja PEN-klubin jäseniä, mutta myös muita kirjailijoita. Illoissa hän seurasi paitsi ajassa liikkuvia kirjallisia ilmiöitä, myös ihmisten suhtautumista hän omaan kirjalliseen uraansa ja aikaansaannoksiinsa. Hän oli diplomaattinen tarkkailija, joka mahdollisuuksien mukaan vältti julkisuutta.

 

Tuotanto ja muut saavutukset

Amalia

Kiteitä. Mietelmiä. Otava 1949.

Kotikaivolla. Muistikuvia. Otava 1952.

Käytävä. Pienoisromaani.Otava 1955.

Amalia .Kertomus.Otava 1958.

Lankkuaidan suojassa. Lapsuudestani. Muistelma. Otava 1968.

Sitä koiraa en unohda koskaan. Otava 1969.

 

Sylvi Kekkosen nimeä kantava kirjallisuustapahtuma Sylvi Symposiumi on järjestetty Pieksämäellä kesäisin vuodesta 2000 alkaen.

 

Motto

Pitämällä kiinni ennakkoluuloista voi vapautua ajattelemisen vaivasta.

 

Lähdetiedot

Suomen kirjailijat 1945 - 1980. SKS 1985, s. 255.

Vartio Marja-Liisa & Haavikko Paavo, Sylvi Kekkosen muotokuva. Art House 2000.

http://artikkelihaku.kansallisbiografia.fi/artikkeli/8089

http://fi.wikipedia.org/wiki/Sylvi_Kekkonen

http://www.otava.fi/kirjailijat/kotimaiset/j-l/kekonen_sylvi

http://www.kulttuuripappilasylvi.fi/