Kaipainen, Anu Aune Helinä

 

Luonnehdinta

Pieksämäellä lapsuutensa ja nuoruutensa viettänyt Anu Kaipainen koki evakkotaustastaan huolimatta olevansa vahvasti savolainen. Savolaisuus ja monet asuinpaikkakunnat näkyvät hänen teoksissaan. Anu Kaipainen kirjoittaa kepeästi mutta kärjistäen vakavista asioista ja ilmiöistä. Hän kehitti omanlaisensa myyttitekniikan, jonka avulla nykytodellisuuden tapahtumat limittyvät myyttiseen maailmaan.

 

Faktaa

Anu Kaipainen syntyi 14.3.1933 Muolaassa kotiteollisuusopettajaperheeseen. Hän aloitti koulunkäyntinsä ensimmäisellä evakkoreissulla Keuruun Asunnassa ja jatkoi sitä Pieksämäellä lukion toiseen luokkaan saakka. Isänsä kuoleman jälkeen Anu Kaipainen pakeni Helsinkiin ja kirjoitti ylioppilaaksi Kallion yhteiskoulusta vuonna 1951. Hän valmistui filosofian maisteriksi vuonna 1955 ja toimi sen jälkeen äidinkielen opettajana useilla paikkakunnilla, mm. Kiuruvedellä ja Oulussa. Vuodesta 1967 alkaen hän oli vapaa kirjailija.  

Anu Kaipainen avioitui vuonna 1955 savolaislähtöisen Osmo Kaipaisen kanssa, ja heille syntyi kolme poikaa. Anu Kaipainen harrasti mm. kansanrunouden ja myyttien tutkimista. Anu Kaipainen kuoli 29.9.2009.

 

Kirjailijaura

Lapsena Anu kahlasi läpi Pieksämäen kirjaston. Erityisesti sellaiset runoilijat kuin Kailas, Vala ja Södergran vetosivat häneen ehdottomuudellaan, kielellään ja tunteellaan. Jollain tasolla Anu tiesi syntyneensä runoilijaksi. Hän yritti täyttää myös isänsä unelmaa. Ensimmäisen runonsa Anu julkisti härkävaunuissa vuonna 1939 lohduksi evakoille. Runon nimi oli Neulan laulu. Koska kirjoittamaan oppii vain lukemalla, Anu Kaipainen luki paljon. Hänen mielikirjailijoitaan olivat mm. Tšehov, Carson Mc.Cullers ja Marques.

Vuonna 1960 Anu Kaipainen voitti WSOY:n suuressa romaanikilpailussa jaetun toisen sijan. Hänen esikoisrunokokoelmansa Utuiset neulat painettiin pian sen jälkeen, ja siitä alkoi tuottoisa kirjallinen ura. Anu Kaipainen kirjoitti yhteensä lähes neljäkymmentä teosta, runoja, romaaneja ja näytelmiä. Hänen kirjallisina tukijoinaan toimivat mm. WSOY:n Ville Viksten sekä Tuula-Liina Varis. Ihmiskuvauksessaan Anu Kaipainen piti kaikkein tärkeimpänä rehellisyyttä. Ideat ja aiheet hän sai sattumalta elämää seuraamalla.

” Olen kirjoittanut rauhanpuolustajana, evakkuudesta, syyllisyydestä, maailman lapsista ja naisista. Ilokseni keksin myytin sekoittamisen todellisuuden kanssa ja päinvastoin, siis myyttitekniikkani”, Anu Kaipainen totesi.

 

Tuotanto ja muut saavutukset

Utuiset neulat. Runoja.WSOY 1960.

Kädet helmassa. Runoja.WSOY 1961.

Puolikovat.WSOY 1962.

Kaksi lukukautta. Romaani.WSOY 1964.

Ruusubaletti. Draama.1967.

Arkkienkeli Oulussa 1808 - 1809. Romaani. WSOY 1967.

Magdaleena ja maailman lapset. Romaani.WSOY 1969.

Surupukuinen nainen. Romaani.WSOY 1971.

On neidolla punapaula. Romaani.WSOY 1973.

Mettumaarin aikaan. Draama.1973.

Arkkienkeli Oulussa. Draama.1974.

Naistentanssit. Romaani.WSOY 1975.

Kellomorsian. Romaani. WSOY 1977.

Poimisin heliät hiekat. Tarvittavin paikoin kirjallisen vapauden kuvittamana kertomus Larin Parasken uskomattomasta elämästä.WSOY 1979.

Tangokuningas. Draama.1979.

Kuninkaan paikka. Romaani.WSOY 1981.

Naispappi. Draama. 1981.

Kaihoja kukkuvat käet. Romaani.WSOY 1983.

Larin Paraske. Draama.1984.

Uusi uljas aivo. Draama.1984.

Kun on rakastanut paljon. Muistemateos.WSOY 1986.

Kasvatti. Draama 1986.

Vilulinnut. Romaani.WSOY 1987.

Nuoruustango. Romaani.WSOY 1989.

Evakko-ooppera.1989.

Kuin kuulla kummultansa. Romaani.WSOY 1991.

Luvattu maa. Draama.1992.

Kahdesti haudattu.Romaani.WSOY 1993.

Vierus verta täynnä. Romaani.WSOY 1995.

Kuin on pitkät pilven rannat. Tarvittavin paikoin runsaan vapauden kuvittama kertomus Mateli Kuivalattaren, Kantelettaren muusan ja Suomen ensimmäisen tunnetun naislyyrikon yksinäisestä elämästä.WSOY 1995.

Tuntematon lotta. Draama.1997.

Tammelassa erilaisia. Draama.2001.

Granaattiomena. Romaani.WSOY 2002.

Kaarinan veriballadi. Romaani.WSOY 2002.

Vihreiksi poltetut puut. Romaani.WSOY 2007.

 

Radiokuunnelmia, TV-draamoja, kirja-arvosteluja ym.

 

Arkkienkeli Oulussa –romaani on käännetty ruotsiksi; On neidolla punapaula –romaani on ilmestynyt Virossa ja entisessä Tšekkoslovakiassa.

 

Suomen Näytelmäkirjailijaliiton johtokunta 1968-1971, varapj 1972-1974, pj. 1975 – 1978.

Suomen PEN-klubin johtokunta 1968-1972.

Suomen Kirjailijaliiton johtokunta 1972 -1975, II. vpj 1974-1975.

Valtion kirjallisuustoimikunta 1974-1976.

Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton pj 1976-1978.

 

Valtion kirjallisuuspalkinto 1967,1970.

Kiitos kirjasta –mitali 1967.

Suuren Suomalaisen Kirjakerhon tunnustuspalkinto 1975.

Pro Finlandia –palkinto 1983.

Karjala-palkinto 1987.

Finlandia-palkintoehdokas 2002.

Savonia-palkintoehdokas 2002.

WSOY:n palkinto 2003.

Suomen Kirjailijaliiton tunnustuspalkinto 2006.

 

Valtion taiteilijaeläke 1994.

 

Motto

Teos pitää kirjoittaa huonosti ja häikäilemättömästi

-Tšehov

 

Lähdetiedot

Kirjehaastattelu 2009.

Suomen kirjailijat 1945 - 1980. SKS 1985, s. 216 - 217.

http://artikkelihaku.kansallisbiografia.fi/artikkeli/4932/

http://wikipedia.org/wiki/Anu_Kaipainen

http://www.nautelmat.fi/index.php

http://www.ouka.fi/kirjasto/kirjailijat/kaipainen

http://www.wsoy.fi/index.jsp

http://yle.fi/elavaarkisto/