Harviainen, Saara Sorja

 

Luonnehdinta

Mikkelin keskussairaalan ortopedina työskennellyt Saara Harviainen sairastui nelikymppisenä lapinhulluuteen. Vuosikymmenien ajan hän kokosi Lapin kokemuksistaan kirjallista ja kuvallista aineistoa. Eläkkeelle jäätyään hän kirjoitti niitten pohjalta neljä kirjaa, tarinoita pienistä elämyksistä äärettömän luonnon keskellä. Kirjoissaan Saara Harviainen puhuu lämmöllä aidon Lapin, sen luonnon ja elämäntavan puolesta.  

 

Faktaa

Saara Harviainen syntyi 12.1.1919 Haminassa maanmittausinsinööriperheen nuorimpana lapsena.  Perhe muutti Kouvolaan ja Saara kirjoitti ylioppilaaksi Kouvolan Yhteislyseosta. Opiskelu ja ammatin hankkiminen oli perheessä itsestäänselvyys. Vanhemmilta peritty kiinnostus luontoon vaikutti Saaran uranvalintaan. Koska hän ei halunnut biologianopettajaksi, hän suuntautui lääkäriksi. Sodan alettua hän toimi lääkintälottana mm. sotavankisairaalassa. Lääketieteen lisensiaatiksi hän valmistui vuonna1947. Saara Harviainen erikoistui kirurgiksi ja hänestä tuli maamme ensimmäinen naisortopedi. Viimeisen jakson lääkärintyöstään (1965 – 1973) hän työskenteli Mikkelissä, jona aikana persoonalliselle ortopedille syntyi lempinimi ”Luu-Saara”.

Lappi ja lappilaisuus olivat Saara Harviaiselle tärkeitä. Vuosien 1953 -1998 aikana hän teki yhteensä 153 matkaa Enontekiölle, Inariin ja Utsjoelle. 1960-luvun alkupuolella hän teetätti poromiehillä Karhunkodaksi nimeämänsä kämpän Inariin. Siitä tuli hänen Lappiin suuntautuvien matkojensa kiintopiste. Matkoillaan Saara Harviainen valokuvasi lähes kaiken näkemänsä, niin että hänelle kertyi lähes 5000 kuvan arkistokokoelma tarkkoine yksilöintitietoineen. Hän oli myös erittäin taitava kasvien tuntija.

Saara Harviainen kuoli Mikkelissä 16.2.2004.

 

Kirjailijaura

Jo lääkärintyössään Saara Harviainen tuotti paljon tekstiä ja oli erityisen tarkka sen ymmärrettävyydestä. Lääkärilehteen hän kirjoitti pisteliäitä pakinoita sekä lääketieteen, kansanterveystieteen että myös lapinharrastuksen aihealueilta. Lapinkokemuksistaan Saara Harviainen piti tarkkaa päiväkirjaa, kaikkiaan yli tuhat sivua. Eläkevuosinaan hän ryhtyi työstämään päiväkirjojaan lapintarinoiksi. Hän lähetti käsikirjoituksiaan muutamalle kustantajalle, mutta kun kustantajaa ei tahtonut löytyä, hän päätti kustantaa itse.

  • Minun kirjoissani on se vika, että niistä puuttuvat sota, viina ja seksi. Siksi ne on kustannettava itse, totesi Saara Harviainen toisen kirjansa jälkeen.

Esikoiskirja Lapintikkuja ilmestyi vuonna 1989 ja sen jälkeen sarja jatkui vielä kolmella kirjalla. Alkuvaiheessa Saara Harviainen antoi tekstejään mm. ystävänsä ja kesänaapurinsa Olavi Minkkisen luettavaksi. Harviaisen kirjat poikkeavat muista lapinaiheisista kirjoista siinä, että ne eivät käsittele metsästystä ja kalastusta, vaan kuvaavat lapinvaeltajan arkista todellisuutta ja kiehtovalla tavalla yhdistävät Lapin luontoa ja ihmisiä. Näin ne ovat myös kansa- ja luonnontieteellisiä teoksia.  

 

Tuotanto ja muut saavutukset

Lapintikkuja. Omakustanne 1989.

Jälkijättöjä. Omakustanne 1990.

Pohjastunturit. Omakustanne1995.

Etelän akka tunturissa 1998. Postuumi pienpainate 2004.

 

Möllärimestari-palkinto 1996.

 

Mikkelin kirjoittajat ry:n jäsen.

 

Lähdetiedot

LHartikainen Arja, ”Luu-Saaran” Lapinkokemukset. Ortopedi Saara Harviaisen valokuvia lapinmatkoilta. Saamelaismuseo Siida.Lehdistötiedote 26.1.2005.

Häyrinen Leena, Saara Harviainen, Lapinviisas. Suomen Kuvalehti 18.1.1991.

Karjalainen Pirkko, Saara Harviainen 70 vuotta. Lappia kehitettävä sen omista lähtökohdista. Länsi-Savo 11.1.1989.

Leinonen Anne, Ortopedi Saara Harviainen. Länsi-Savo 29.2.2004.

Runonen Carmen, Lapinkävijä Saara Harviaisen vika: Puuttuu sota, viina ja seksi. Länsi-Savo 2.2.1991.

Yli-Jama Markku, In memoriam Saara Harviainen. Lääkärilehti 13/2004.

Olavi Minkkisen antamat tiedot.

http://mikaeli.mikkeliamk.fi/mikaeli/arkisto/kulttuuri/kirjoittajat/saara.html