Vartio, Marja-Liisa

 

Luonnehdinta

Savonlinnassa syntynyt Marja-Liisa Vartio ennätti lyhyen ja kiihkeän uransa aikana kirjoittaa laajan tuotannon runoja ja proosaa. Hänen sanansa nousevat arjesta ja alitajunnasta, unista, toiveista ja peloista. Vartio oli 1950-luvun johtavia modernisteja ja häntä on luonnehdittu näkijäksi ja suomalaisen proosan uudistajaksi.

 

Faktaa

Marja-Liisa Vartio syntyi 11.9.1924 Savonlinnan lähellä Säämingin Kallislahdessa. Hänen vanhempansa olivat juuri eronneet, eikä kiertokoulun opettajana toiminut äiti kertonut muualle muuttaneelle isälle tyttären syntymästä. Kouluikään saakka Marja-Liisa kulki äitinsä mukana. Kun tyttö tuli kouluikään, äiti lähetti hänet isän luokse Nurmijärvelle. Siellä Marja-Liisa kävi kansakoulun ja suurimman osan oppikoulua. Tosin sotatalveksi 1939 -1940 äiti lähetti tyttärensä Pieksämäen yhteiskouluun. Loma-ajat Marja-Liisa vietti Säämingin Kallislahdessa. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Nurmijärven yhteiskoulusta 1944.

Sen jälkeen Vartio aloitti taidehistorian, estetiikan ja kirjallisuuden opinnot Helsingin yliopistossa ja valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1950. Jo ensimmäisen opiskeluvuoden aikana vuonna 1945 hän avioitui taidekauppias Valter Vartion kanssa. Heillä oli yhteinen adoptiolapsi. Kirjallisissa piireissä, mm. Sylvi Kekkosen järjestämissä kirjallisissa illanvietoissa, Marja-Liisa Vartio tutustui Paavo Haavikkoon. Tutustuminen johti avioeroon ja pikaiseen avioitumiseen Haavikon kanssa vuonna 1955. Perheeseen syntyi kaksi lasta. Perhe asui Helsingissä, mutta vietti kesät Savonlinnan Ahvensalmella.

Marja-Liisa Vartio aloitti kirjailijauransa lyyrikkona vuonna 1952, mutta keskittyi myöhemmin proosaan. Hänen tuottelias kirjailijauransa jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä hän kuoli vaikeaan sairauteen Savonlinnan keskussairaalassa 17.6.1966 41-vuotiaana. Hänet on haudattu Savonlinnan Talvisalon hautausmaalle. 

 

Kirjailijaura

Marja-Liisa Vartio piti pikkutytöstä saakka päiväkirjaa. Hän kirjoitti siihen hyvinkin yksityiskohtaisesti elämänsä tapahtumia ja purki tuntojaan. Sen lisäksi hän harjoitteli päiväkirjoissaan tietoisesti kirjoittamista ja erilaisia ilmaisutapoja. Nurmijärvellä oppikouluaikana Marja-Liisan äidinkielen ja historian opettaja Sisko Wilkama vaikutti hänen kirjalliseen kehitykseensä. Marja-Liisan lempirunoilijoita olivat tuolloin Uuno Kailas ja Edith Södergran. Helsingin yliopistossa Marja-Liisan opettajina toimivat mm. Onni Okkonen ja Rafael Koskimies. Kirjallisuuden sivulaudaturin Marja-Liisa Vartio teki tulenkantajien lyriikasta. Lyriikka oli tuossa vaiheessa hänelle kaikki kaikessa. Erityisesti häntä kiinnosti kansanrunous, joka merkitsi henkilökohtaista luomistyön herätettä. Marja-Liisa Vartion lyriikan voimana oli kansarunouden ja myyttien arkkityyppinen aineisto. Hänen esikoiskokoelmaansa (Häät 1952) kiitettiin omaperäiseksi uni- ja visiorunoudeksi. Vartion ominta aluetta olivat laajahkot kertovat runot. 1950-puolivälissä tavattuaan Paavo Haavikon Marja-Liisa Vartio siirtyi runoudesta proosaan. Hän kirjoitti paljon naisen elämästä, naisen ja äitiyden problematiikasta ja naisen arkisesta työstä. Hänen keskeisenä teemanaan oli ihmisten välisen viestinnän vaikeus, erityisesti miehen ja naisen viestinnän erot ja kohtaamattomuus. Usein Vartion henkilöt eivät löydä sanoja, joilla tulisivat ymmärretyiksi. Esikoisromaanissaan Se on sitten kevät (1957) Marja-Liisa Vartio kuvaa keski-ikäisen miehen ja naisen arkipäiväistä suhdetta. Vartion viimeiseksi teokseksi jäi vuonna 1967 postuumina julkaistu romaani Hänen olivat linnut. Se on oivallinen rouvan ja hänen palvelijansa suhteen kuvaus, mutta myös lyyrinen ja monitulkintainen kuvaus tietyn aikakauden päättymisestä.

 

Tuotanto ja muut saavutukset

Häät. Runoja. Otava 1952.

Seppele. Runoja. Otava 1953.

Maan ja veden välillä. Novelleja. Otava 1955.

Se on sitten kevät. Romaani. Otava 1957.

Mies kuin mies, tyttö kuin tyttö. Romaani. Otava 1958.

Säkki. Kuunnelma.1959.

Kaikki naiset näkevät unia. Romaani. Otava 1960.

Tunteet. Romaani. Otava 1962.

Saara. Kuunnelma. 1964.

Valkoinen kissa. TV-draama.1965.

Runot ja proosarunot. Kokoomateos. Otava 1966.

Hänen olivat linnut. Romaani. Postuumi teos. Otava 1967.

Valitut teokset. Otava 1969.

Purjelaiva. TV-draama.1973.

 

Toimitetut tekstit:

Ja sodan vuosiin sattui nuoruus. Päiväkirjat. Toim. Anna-Liisa Haavikko. Art House 1994.

Nuoruuden kolmas näytös. Päiväkirjamerkintöjä ja kirjeitä vuosilta 1941 - 1952 sekä uninovelli Vatikaani. Toim. Anna-Liisa Haavikko. Art House 1995.

Lyhyet vuodet. Päiväkirjamerkintöjä vuosilta 1954 -1966. Toim. Anna-Liisa Haavikko. Art House 1996.

Sylvi Kekkosen muotokuva. Yhdessä Paavo Haavikon kanssa. Art House 2000.

 

Valtion kirjallisuuspalkinto 1954,1958.

Haavikko-säätiö on julkaissut vuodesta 1994 alkaen Marja-Liisa Vartio –palkinnon.

 

Lähdetiedot

Suomen kirjailijat 1945 - 1980. SKS 1985,s. 734 - 735.

Ahola Suvi, Kuvia hajanaisesta elämästä. Teoksessa Sain roolin, johon en mahdu. Suomalaisen naiskirjallisuuden linjoja. Toim. Maria-Liisa Nevala. Otava 1989, s. 537 - 546.

Vartio Marja-Liisa, Ja sodan vuosiin sattui nuoruus. Toim. Anna-Liisa Haavikko. Art House 1994.

http://artikkelihaku.kansallisbiografia.fi/artikkeli/5596/

http://www.savonlinna.fi/kirjasto/LehtoNet/vartio.htm

http://mikaeli.mikkleiamk.fi/arkisto/kulttuuri/vartio

http://oppi.preview.jyu.fi/kirjallisuuden_aikajana/1900-luvun-suomalainen-kirjallisuus/

http://fi.wikipedia.org/wiki/Marja-Liisa_Vartio