Erkkilä, Leena Inkeri

 

Luonnehdinta

Pieksämäkeläissyntyinen Leena Erkkilä on lastenkirjailija, joka elää satujen, runojen ja legendojen maailmassa. Hänen satunsa eivät ole seikkailusatuja vaan lyhyitä tuokiosatuja. Leena Erkkilän teosten kieli on selkeää ja leikittelevää, hassut uudissanat, nimet ja onomatopoeettiset verbit sekä rytmillisyys ovat hänen teostensa ominaispiirteitä. Erkkilän legendakokoelmissa on samaa ajattomuutta kuin hänen saduissaan.

 

Faktaa

Leena Erkkilä syntyi 27.8.1930 Pieksämäellä kulttuurimyönteiseen rautatieläisperheeseen. Kansa-ja oppikoulun hän kävi Pieksämäellä ja valmistui vuonna 1952 kansakoulunopettajaksi Jyväskylän kasvatusopillisesta korkeakoulusta. Vuonna 1962 hän suoritti Helsingin yliopistossa loppututkinnon aineinaan mm. kotimainen kirjallisuus, suomen kieli ja psykologia.

Varsinaisen työuransa Leena Erkkilä teki Helsingin kaupungin koululaitoksessa kansa- ja sittemmin peruskoulun opettajana. Hänen työympäristönsä vaikutti voimakkaasti siihen, että hänestä tuli lastenkirjailija. Myös Erkkilän harrastukset ovat peräisin koulumaailmasta, kuten voimistelu, kuorolaulu ja kuvaamataito.

Leena Erkkilä on naimisissa ja hänellä on kaksi aikuista tytärtä ja viisi lastenlasta. Hän asuu Helsingissä, mutta viettää kesät Kangasniemen Kutemajärvellä.

 

Kirjailijaura

Isä luki Leena-tyttärelleen lastenrunoja ja Topeliuksen satuja. Sanat ja erityisesti lyhyet tekstit hurmasivat tytön jo pienenä. Hän esitti koulussa runoja, oli mukana lastennäytelmissä, osallistui lausunta- ja kirjoituskilpailuihin ja kirjoitti satuja. Mielikirjailijoita olivat mm. P. Mustapää, Kaarlo Sarkia, Aale Tynni, Aila Meriluoto, Eino Leino ja Oiva Paloheimo. Runojen ja satujen tiivis ilmaisu, rytmiikka ja harmoninen musiikki houkuttelivat hänet kirjoittamisen maailmaan. Lähi-ihmiset houkuttelivat ja kannustivat Leenaa kirjoittamisen tiellä.

Leena Erkkilän ensimmäiset julkaistut tekstit olivat aineita SKS:n julkaisuissa, satuja Lastentarha- ja Koululainen – lehdissä. Kirjoituskilpailuihin osallistuminen ja kirjallisuuden opinnot sekä kirjoittajakurssit veivät eteenpäin kirjailijauralla. Tärkeitä kirjallisia kannustajia olivat mm. hänen opettajansa Pertti Korhonen, Helvi Juvonen ja Ilse Pentti sekä Anna-Maija Raittila, Risto Urrio, Hannu Hirvikoski ja Juhani Järvelä. Alkuhapuilun jälkeen Leena Erkkilä sai hyvän kontaktin WSOY:n kustannustoimittaja Inka Makkoseen ja siitä yhteistyö alkoi.  Ensimmäinen satukokoelma Kukkutimurusia ilmestyi vuonna 1968.

Leena Erkkilän alitajunta työstää hänen satujensa ja runojensa aihioita ja ne nousevat lähes valmiina sisimmästä. Opettajantyössään hän näki kuinka, suuresti lapset kaipaavat aikaa, ystävyyttä, rakkautta ja huumoria. Hänen tekstiensä keskeisiä teemoja ovat aitous, herkkyys, kiireettömyys ja lähimmäisenrakkaus. Myös kieli on merkityksellistä. Omaperäiset sanat, uudissanat, kielikuvat ja erikoiset nimet vilahtelevat hänen teksteissään. Erkkilä tekee kirjojaan varten monipuolista taustatyötä, katselee asioita ja tutkailee ihmisten kieltä. Viime aikoina on syntynyt tekstiä, runoja ja muistelmia myös aikuiselle lukijakunnalle.

 

 

Tuotanto ja muut saavutukset

Tutkielma runonlaulaja Matroona Kyyröstä. Kalevala-seuran vuosikirja 1956.

Kukkutimurusia. Satuja. WSOY 1968.

Unnukkaiset. Satuja. WSOY 1972.

Esa ekaluokkalainen. Lasten kertomus. WSOY 1974.

Kuottarulla. Satu. WSOY 1974.

Salakielileikki. Lastenkirja. WSOY 1976.

Satakieli, Marian lintu. Legendoja. Kuv. Ulla Vaajakallio.

Ruots. käännös Irmelin Sandman. Lastenkeskus 1979.

Maailman ihmeellisimmät kengät. Näytelmiä. Ohjelmistoa. Lastenkeskus 1979.

Hymykuoppa. Satuja. Kuv. Ulla Vaajakallio. Lastenkeskus 1980.

Eläinten koskenlaskua. Satuja. Lastenkeskus 1981.

Luojan lähde. Legendoja. Kuv. Ulla Vaajakallio. Lastenkeskus 1983.

Vallaton hieho. Näytelmiä. Ohjemistoa. Lastenkeskus 1983.

Pensasaidan tarinoita. Käännös ja runonmuokkaus englannin kielisestä Pat Wynnejonesin tekstistä. Kirjapaja 1984.

Marjatta, Lemminkäisen äiti. Nuortenkirja. Kirjayhtymä 1985.

Unohtumaton ilo. Runoja. Lastenkeskus 1985.

Revontulet. Kuunnelma kouluradiolle.1985.

Satuja TV 2:ssa 1986 -1987.

Prinssi Miro. Saturomaani. Lastenkeskus 1987.

Ihmepuu. Satuja. Lastenkeskus 1988.

Prinssi Miro. Äänite. Suomen äänikirjat 1988.

Lalila pikkuruinen. Runoja. Sinapinsiemen ry 1994.

Usmalammen kaislatontut. Satu. Sinapinsiemen ry 2000.

Reipas pieni Mäntymanni. Satusikermä. Omakustanne 2004.

Ihmeellinen silta. Lyhyt lastenromaani. Kirjailijatalosarja 2006.

Lentävät satutossut. Satuja. Edico oy 2007.

Runo tuli rallatellen. Runoja. Edico oy 2008.

Sarastus. Edico oy 2010.

Heijastus. Runoja. Omakustanne 2014.

Omenapuita ja onnenhetkiä. Tarinoita ja runoja mökiltä. Aurinkokustannus 2015.

 

Tekstejä antologioissa.

Satuja, runoja, artikkeleita ja pakinoita eri lehdissä.

 

Suomen Kuvalehden palkinto ylioppilasaineesta.

Arvid Lydecken – palkinto yhdessä Ulla Vaajakallion kanssa teoksesta Marian lintu.

Arvid Lydecken – kunniamaininta Ulla Vaajakallion kanssa teoksesta Luojan lähde.

Opettajien ammattijärjestön (OAJ) hopeinen ansiomitali kulttuurin hyväksi tehdystä työstä.

 

Motto

Rauha ja ilo teille.

( Loppurepliikki näytelmästä Joulu tulee Tuomiston taloon.)

 

Lähdetiedot

Kirjehaastattelu 2009.

Suomalaisia lasten – ja nuortenkirjailijoita IV, toim. Vuokko Blinnikka, Kari Vaijärvi. Kirj. Minna Vuorinen. Suomen kirjastoseura 1987, s. 27 - 29.

www.lib.hel.fi

http://kirjailijat.kirjastot.fi/fi-fi/kirjailija