PUUMALAN VAAKUNA Lähdemateriaalia

Sahanlahden museoaitta © Suur-Savon museo
Sahanlahden museoaitta
Puumala kuului alunperin Sääminkiin ja karjalaisten erämaihin. Itsenäiseksi seurakunnaksi se erotettiin 1616 ja hallintopitäjäksi 1635.

Pikkuvihan jälkeen 1743 Puumalan kaakkoiskulma liitettiin Venäjään. Sen seurauksena Puumalansalmen rannalla sijaitsevan kirkonkylän puolustusta oli lujitettava. Sinne rakennettiin linnoituksia. Niiden sekä kapean vesiväylänsä takia kirkonkylää alettiin kutsua "Saimaan Gibraltariksi".

Puumalassa on muistoja myös kustavinsodan ajoilta. Täällä käytiin Vuolteensalmen rajakahakka ja Pirttiniemen taistelu. Tältä kaudelta ovat peräisin myös Puumalan ja Ristiinan välisissä saarissa olevat patterit ja varustukset.

Maisema Pistohiekalta © Suur-Savon museo
Maisema Pistohiekalta
Sijainniltaan Puumala on ollut sotilaalliselta kannalta uhanalainen mutta rauhanajan vesiliikenteelle edullinen paikka. Etelän ja pohjoisen välinen Saimaan laivaliikenne kulkee Puumalansalmen kautta, mikä teki kirkonkylän satamasta jo 1800-1900-lukujen vaihteessa puutavaran tärkeän vientisataman ja Kuopion-Pietarin laivalinjan pysähdyspaikan. Myöhemmin Pistohiekan leirintäalue ja maatilamatkailu ovat tehneet Puumalaa tunnetuksi.

Puumalan ensimmäinen kirkko rappeutui isonvihan aikana. Seuraava, August Sorsan rakentama, vaurioitui kustavinsodassa. Nykyinen kirkko on rakennettu Gustav Wilhelm Vikstenin ja töitä johtaneen Taavetti Rahikaisen suunnitelmien mukaan.