Antellin koulun oppilaat

 

Oppilasjoukko oli melko epäyhtenäinen. Vaikka koulu oli nimeltään tyttökoulu, jo ensimmäisenä lukuvuonna siellä oli myös kaksi yksityisoppilaana opiskelevaa poikaa. Tämä mahdollisuus oli mainittu jo koulun perustamispäätöksessä. Poikia kelpuutettiin joukkoon myöhemminkin. Esim. keväällä 1903 koulussa oli 88 tyttöä ja 39 poikaa.  

 

Ruotsinkielisyyskään ei ollut ehdoton vaatimus, sillä riittävän oppilasmäärän saamiseksi kouluun oli otettava myös ummikkosuomalaisia. Tämä lisäsi samalla mikkeliläisten osuutta, sillä alkuaikoina suurin osa oppilaista oli ollut muualta tulleiden ruotsinkielisten virkamiesten lapsia. Koulun 50-vuotiskertomuksen mukaan Antellin koulussa oli 1854-1904 välisenä aikana ollut noin 1000 oppilasta, joista 540 puhui kotikielenään ruotsia, 347 suomea, 13 venäjää, 17 saksaa ja 2 tanskaa.  

 

Koulussa oli myös hyvin eri ikäisiä oppilaita, sillä vuodesta 1872 lähtien Antellin koulun yhteydessä toimi 2-luokkainen valmistava pientenlastenkoulu ja vuodesta 1876 lähtien lisäksi lastentarha. Koulun tarpeita varten sisarukset perustivat Mikkeliin ruotsinkielisen kirjakaupankin.  

 

Antellin koulun oppilasmäärä oli ensimmäisenä lukuvuonna kahdeksan. Oma koulutalo mahdollisti toiminnan laajentamisen, niin että esim. 1870-luvun alussa oppilaita oli noin 50, vuoden 1872 lopussa 65 ja lukuvuonna 1903-1904 jo 127. Tähän oli kuitenkin tarvittu aktiivista värväystä. Saadakseen valtionapuun vaaditun määrän oppilaita Alina Antell oli joutunut hyväksymään kouluunsa

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuva: Alina Antell ja oppilaat koulun päättäjäisissä © Mikkelin kaupunginkirjasto-Etelä-Savon maakuntakirjasto

 

"kaikki, jotka hän sai suostutelluksi tulemaan. Itse hän kävi kodeissa hakemassa oppilaita kouluunsa. Hän kävi köyhimmissä suomenkielisissä kodeissa ja lupasi kaikenlaisia etuja, kunhan vain lapset lähetettäisiin hänen kouluunsa. Näin oppilaskunnan muodosti kokoon haalittu joukko köyhien ja monenlaisten kotien lapsia, joista useimmat eivät kouluun tullessaan ymmärtäneet sanaakaan ruotsia",  

kertoi koulun uskonnonopettajana toiminut rovasti Arthur Lorentz Gulin. Seuraavina vuosina värväyskään ei auttanut vaan oppilasmäärä väheni. Eräänä syynä oli Suomen armeijan hajottaminen 1901 ja Mikkelissä asuneiden ruotsinkielisten upseeriperheiden muutto toisille paikkakunnille.